Tänne olemme koonneet juttuja kalastuksesta

Kaldoaivin erämaa on kaunis, hallamittareiden jälkeensä jättämistä luurankometsistä ja sateisista ilmoista huolimatta. Istun järven rantapenkalle virvelini kanssa ja viivyn siinä hetken katsellen kirkasta vettä.

Tämä paikka oli saapuessani kuin vihreä keidas muuten ruskettuneen koivikon keskellä. Selvästi useasti käytössä ollut asento oli sotkuinen, joten jouduin maisemoimaan sen saadakseni mielenrauhan. Keräsin säilykepurkit ja roskat, hautasin ne ja kannoin sylillisen risuja vanhalle nuotiopaikalla. Tänään ei ole satanut aamupäivän jälkeen, joten jos kalaa tulee, toivon saavani sen hiillostettua. Järvi on kirkasvetinen, hiekkapohjainen. Harjusjärvi, miksipä ei?

Totta tosiaan. Heitän lähirannassa vain neljä kertaa, kun tunnen vavan taipuvan ja näen kookkaan kalan hahmon kirkkaassa vedessä. Mutta mitä: porsaan kokoinen kala? Olisi vähempikin riittänyt. Olin eilen huolestunut siitä, että ei ole kaloja. Nyt olen huolestunut siitä, että ne ovat liian isoja.

Harjus nousee rantavedestä helposti, kun nappaan sitä niskasta kidusten takaa. Se on purrut uistinta lujaa ja niellyt 12 grammaisen pajukaijavärisen Loton syvälle kurkkuunsa, ei kuitenkaan niin syvälle, että siiman katkeaminen sen hampaisiin olisi ollut mahdollista. Lopetan kalan puukon hamarapuolella, lasken veret ja suolistan sen saman tien, niinkuin minulla yleensä on tapana.

Ihmettelen saalistani: mittaus antaa tulokseksi 48 cm, vaakaa minulla ei ole. Huomaan, että minun olisi kai pitänyt kuvata kala ennen sen suolistamista, nyt se näyttää kovin laihalta. Joka tapauksessa, kalastus tällä järvellä on päättynyt vain vajaa 10 minuuttia sen alkamisen jälkeen.

Istun mutkaisen tunturikoivun rungolle ja katselen järvelle. Sade yltyy jälleen, joten kalalle on viisainta keksiä jotain muuta kuin hiillostaminen.

Timo Ylhäinen
http://asentopaikka.fi

---

"Pyydä ja pidä-kalastajan iltapäivä" on osa vaelluskertomusta, jonka voit kokonaisuudessaan lukea täältä.