Viiimeinen kesä: Arvitin kanssa Tuntsan lohijoella

Taivaltaessani kesällä Nuorttijoen rantamia nousi mieleeni tämä kirja, tunnetun eräkirjailijan tuotannon helmi.

Käsikirjoitus löytyi 33 vuotta kirjailijan kuoleman jälkeen 1996. Järvisen suunnitelman mukaan tämän piti ilmestyä jo 40-luvulla. Onneksi meille lukijoille Metsästysmuseon kuva-arkistosta löytyi kuvia, jotka viittasivat kirjan käsikirjoitukseen ja sinnikäs tutkija löysi vaiheitten jälkeen myös tekstin.Tämä on A.E.Järvisen ainoa kalastusaiheinen teos.

Kirja kertoo äärettömän kauniista ja onnellisesta erämaasta, kalastusretkestä Tuntsajoella. Järvisen ja Arvitin kokemuksista jonakin 30-luvun kesänä. Kuvat todistavat kuinka lohet ovat miehenmittaisia ja niitä on paljon.

Ken haluaa vaipua nostalgian syövereihin – aikaan jolloin miehet oli rautaa, veneet puuta, hiohei! – tässä on kirja sinulle. Sarkahousut, kumpparit, vene täynnä suolaa, kalavehkeet ja pyssyt, siinäpä suurin piirtein varustus kun joella liikutaan.

Kaiken kalastuksen keskellä Järvinen näkee ja kuulee, tarinoitsee Arvitin kanssa ja välillä siveltimen vedoin piirtää maisemaa mieleen.

”Kylläpä on kaunista, olen huudahtamaisillani, mutta vaikenen. Ummistan jälleen silmäni ja ajattelen erämaata, joka laajana leviää ympärilläni, sitä, että olen terve, kyllin voimakas sauvomaan, liikkumaan koskissa, elämään täällä, että omistan tämän rikkauden, nämä virrat, nämä herkulliset lumoavat näyt.”

Tuntsajoki on menetetty, onneksi on tämä kirja!

Tekijä: A. E. Järvinen

Helsinki Ajatus 1996

ISBN  951-9440-49-6

 

Marita Vokkolainen