Lapintähti

Vanhoja kirjoja myyvästä liikkeestä löytyi jalokivi, korundi Lapintähti. Se oli pakko ostaa. Olen lukenut sen monesti ennenkin, luin taas. Kaksi eräkirjaa on ylitse muiden: Jorma Ollikaisen Kelokämppä ja Hans Lidmanin Lapintähti – jos nyt kumpikaan on varsinaisesti eräkirja. Eräkirjahan kertoo metsästyksestä ja kalastuksesta, mutta sekä Kelokämppä että Lapintähti ovat paljon enemmän.

Ruotsalaisen mestarikirjailija Hans Lidmanin (1910–1976) runsaasta tuotannosta on suomennettu kaksitoista kirjaa. Hänen kirjojensa aihepiirinä on tavallisimmin kalastus ja luonto, mutta lähes kaikissa hänen kertomuksissaan pääosassa on ihminen iloineen ja suruineen. Lidman on aina pienen ihmisen puolella, ymmärtää ihmistä ja kuvaa lämpimästi kohteitaan.

Lapintähti sisältää kymmenen kertomusta Suomen ja Norja Lapista. Lidmanin teksti on korutonta, ei suuria sanoja, ei maalailua. Sisältö puhuu, eivät turhat ylisanat. Lapintähdessä niminovelli kertoo Mikosta, joka löysi arvokkaan suuren korundin vieraan kaivajan valtaukselta Lemmenjoella. Koska Mikko ymmärsi varastaneensa toisen omaisuutta, hän kätki aarteensa tunturiin kiven alle mutta ei sitä enää löytänytkään ja etsi sitä lähes koko elämänsä ajan.

On hämmästyttävää, miten hyvin Lidman tuntee kirjoissaan Suomen Lappia, sen oloja, elämää ja ihmisiä. Hänen on täytynyt kulkea paljon eri puolilla Lappia, jututtaa ihmisiä, kuunnella tarinoita ja myös lukea Lappia koskevaa kirjallisuutta.

Kaikki Lidmanin teokset ovat loppuunmyytyjä, mutta kirjastoista useimmat niistä löytyvät.

Jos et ole ennen lukenut, niin lue nyt!



Hans Lidman: Lapintähti, Otava 1971, 229 s. Ruotsinkielinen alkuteos Laplands stjärna 1971.


Matti Koponen