Elämää Enontekiön Näkkälässä

Kevät alkaa muuttumaan kesäksi, Näkkäläjärvestä lähtee tänään ja lähipäivinä jäät. Pöyrisjärvessä olisi vielä hyvät pilkkikelit. Porot pääsevät vähitellen syömään tuoretta, vihreää ravintoa. Puunsilmut ja hiirenkorvat näkyvät maistuvan poroille pitkän ja rankan talven jälkeen, joka koetteli myöskin Näkkälän tokkakunnan poroja kovasti. Heikkokuntoiset sortuu elon tieltä, sanoo sananlaskukin. Raatoja on näkynyt tänä talvena ennätyksellisen paljon. Paksu lumikerros ja kylmä, pitkä talvi on aiheuttanut myös nälkäkuolemia paljon, mutta myös lukuisat pedot ovat voineet rauhassa verottaa poroeloa, joka yrittää elää säästöliekillä talven aikana.


Saamelaisuus
– jokamiehen oikeusko?
Viime aikojen otsikot lehdissä ja tiedotusvälineissä ja keskustelut erilaisilla foorumeilla käyvät kuumana. Saamelaiseksi julistautuneita on yhtäkkiä tuhansia lisää. Voiko siis saamelaiseksi alkaa kun siltä tuntuu?

Muistan hyvin kuinka Enontekiön koulussa meitä saamelaislapsia haukuttiin vaikka minkälaisilla haukkumasanoilla, nyt monet niistä haukkujista ja räksyttäjistä ovat julistautuneet itse saamelaisiksi ja haluavat päästä vaikuttamaan kuka on saamelainen, ja haluavat päästä päättämään saamelaisten asioista. Tuleeko valtiovalta päättämään valheellista tietoa ja propagandaa levittävien ihmisten puheiden perusteella, että saamelaisuuskin on jokamiehenoikeus?

Onneksi saamelaisilla on, kuten muillakin alkuperäiskansoilla, kansainvälisen oikeuden turvaama itsemääräämisoikeus. Tämä tarkoittaa, että alkuperäiskansalla on oikeus itse määrätä identiteetistään ja jäsenistään. Viime aikaiset toimet ja ajojahti saamelaisyhteisöä vastaan ovat hyvin tuoneet esille oikeuden tärkeyden ja tarpeellisuuden.

Kilpisjärvi
Enontekiöllä puhutaan kovasti myös pitääkö Kilpisjärven alue suojella kansallispuistolla. Sanotaan, että Kilpisjärvi ja paikalliset yrittäjät kuolevat samantien jos kansallispuisto tehdään. En ossaa sanoa mikä on paras suojelunmuoto, mutta ehkä jotain kuitenkin pitäisi rajoittaa. Ei turistinkaan tartte päässä kelkan kyydissä joka paikkaa. Parempi olis jos olis selvät reitit ja säännöt mistä voi moottoriajoneuvolla mennä. Ehkä Lapin herkkä maasto ei kestä tätä nykyaikaista mönkijöiden ja kelkkojen käyttöä loputtomiin.

Saamelaisten poromiesten kanta on nykypäivänä aika selvä. Kaikki maastoliikenne ja maankäyttö, joka aiheuttaa poroille ja elinkeinolle haittaa pitäisi rajoittaa. Koko ajan lisääntyy liikenne erämaissa ja maankäyttäjiä tulee lisää... kaivosuhka on olemassa, matkailu lisää painetta käyttämättömille erämaa-alueille.


Etelänväärti
Minullakin alkaa nuita etelänväärtejä olemaan jo aikalailla, ku asiakkaista on tullut hyviä tuttuja vuosien saatossa. Ei voi kyllä sanoa että kaikista asiakkaista, jotka käyvät taajhaan tulisi väärtejä, mutta jotkut ihmiset pääsevät "väärtitasolle". On myös semmosia asiakkaita ollut, jotka ovat kivunneet melkein ensimmäisellä käyntikerralla väärtitasolle, mutta niitä on harvassa.

Muutama hyväväärtikin kyllä löytyy. Onhan sitä sitte tullu käytyä etelänreissuilla puolin ja toisin väärtien tykönä kylässä. Oikhein hyvät väärtit tulevat silloin ko tarttee apua vaikka mökin rakentamisessa, polttopuitten teossa ja esim. talvikalan pyyntiin on oikhein innokkaita väärtejä olemassa.

Parhaimmista väärteistä saattaa tulla kummisetiä ja tätejä lapsillekin. Ennen muinoin oli tapana laittaa monestikin hiihtoväärti kummiksi lapselle, ajateltiinko sitten sitäkin, että ehkä se kummitäti auttaa sitte esim. koulutuksessa mettäkylän kummilasta ko se lapsi tullee siihen ikkään. Mutta nyt tuntuu, että olis kyllä tarvetta semmosella nuorele riuskale väärtile, ko alkaa nuo minunki etelänväärtit kohta vanhenemmaan, niinku ittekki.

Samuli Näkkälä

http://www.nakkala.com/

www.facebook.com/erapalvelut


SAAMENMAALLA KUOHUU, SAAMELAISET PUOLUSTAVAT OIKEUKSIAAN VIIMEISEEN HENKEEN

Kuva Suophanterror

 

Lunta vain tulee ja tulee – Elämää Enontekiön Näkkälässä

Lunta vain tulee ja tulee.. joka päivä sataa lunta. Viime vuonna tähän aikaan vielä ajeltiin mönkijällä ja maasturilla Pöyrisjärvessä, tänään  27. marraskuuta oli Näkkälässä Suomen eniten lunta, 52 cm.

Poroerotuksetkin saatiin Näkkälän tokkakunnan osalta hoiettua tältä talvelta. Teuraaksi laitettiin useampi tuhat poroa. Toistakymmentä rekankuormaa lähti teurasporoja viimeiselle matkalle Ruottin Karesuvantoon. Eliassons osti tänäkin vuonna Näkkälän kylän porot, elikkä Ruottista saa varmasti hyvvää luomolihhaa. Näkkälän tokkakunnan porot eivät ole rehuja eikä heiniä syöneet, eikä kyllä tänä syksynä sieniäkään. Meiän tokkakunnan porot lisäksi loislääkitään joka vuosi, elikkä eläinlääkäri rokottaa jokaisen elämään jääneen poron.

Olin viikonloppuna Vapepan valmiuskouluttaja koulutuksessa Rovaniemellä, harjoittelemassa miten koulutetaan ihmisiä etsimään kadonneita. Nyt kun olen ollut muutaman vuoden mukana Vapepa-toiminnassa,  niin tuntuu että ihmisiä katoaa koko ajan jossakin päin suomea, ehkä se johtuu siitä että asioita ja uutisia tulee seurattua tarkemmin. Onneksi meillä ei ole vielä isommasti tarvinnut Vapepan etsintäorganisaatiota käynnistää. Valmiutta etsintään alkaa olemaan jo meilläkin jonkun verran ja sitoutuneita ihmisiä myös.

Kaivokset ovat kovasti olleet esillä tiedotusvälineissä ja ihmisten puheissa. Monelle enontekiöläisellekkin asia tuntuu kaukaiselta kun kaivoksia ei näy missään. Olen sanonut ihmisille jotka eivät pidä kaivosten suunnittelua  pelottavana ja hälyttävänä asiana, että ajatelkaapas asiaa niin että esim. Näkkälän viereiseen Jerstivaaraan tehtäisiin kaivos, joko alkaa tuntumaan kauhealta. Heti muuttuu ajattelutapa ja aletaankin oikeasti pohtia että olisiko semmonenki mahdollista,  miksei olisi?

Onko meillä oikeus myydä ei kenenkään omistamaa maata. Onko meillä oikeus pilata ja raiskata luontoa sillä varjolla, että se työllistää ja tuo veromarkkoja?

Arvostan suuresti Sodankyläläistä nuorta naista, Riikka Karppista, joka on jo nyt saanut paljon aikaan kaivosten vastaisella työllään, ja mitä hän tulee vielä saamaan aikaan tulevaisuudessa. Hän on tullut tunnetuksi taistelussa vastustaa nikkelikaivosta Viiankiaavan Natura-alueelle Sodankylässä. Riikka on mahtava esikuva nuorille. Kannattaa Googlettaa ja lukea lisää.

Nyt alkaa taas se kaamosaika painaa päälle, päivä ei oikein jaksa ennää kirkastua ollenkaan.. Pimeys valtaa maailman ja joillakin se valtaa mielenkin. Nyt pitäs vain väkisin vääntää ittensä ulos eikä jäähä omiin mietteisiinsä.   

Ja lopuksi vielä suosittelen kuuntelemaan Norjalaisen saksofonistin Jan Garbarekin musiikkia, joka sopii niin hyvin tähän kaamokseen..
Jan Garbarek - The Survivor (http://www.youtube.com/watch?v=e_HmuDOR-Vw )

Samuli Näkkälä

http://www.nakkala.com/

www.facebook.com/erapalvelut

Kuva Suohpanterror

Tuntematon erämaa

Haluatko tietää missä olet, mihin olet menossa ja mistä tulet. Moderni teknologia auttaa, se kartoittaa tiesi ja opastaa määränpäähän, missä ikinä sitten kuljetkin.

Paikannusteknologia on erinomainen apu ja erämaassa myös parantaa turvallisuutta, mutta ainostaan GPS:ään luottaen et saa lähteä vaellukselle, kartanlukutaito ja kompassin käyttäminen täytyy olla aina hallinnassa. Väärään turvallisuuden tunteeseen luottaminen voi johtaa pahoihin virhearviointeihin. Ainakin tällä hetkellä on niin.

Mutta entä tulevaisuudessa? Teknologia kehittyy vääjäämättä niin luotettavaksi, että monet tulevat varmasti lähtemään pelkästään sen avulla erämaahan, sille tuskin voimme mitään. Perinteisen suunnistamisen taidot unohtuvat, vaeltaminen muuttuu lopullisesti.

Mutta voiko paikannusteknologioista olla jopa haittaa tai vaaraa luonnolle?

Tulevaisuuden "lisätyn todellisuuden teknologia" on tuomassa moderniin elämään paljon helpotusta. Tulevaisuudessa esimerkiksi liikennemerkit saattavat olla vain virtuaallisia, auton tuulilasiin heijastettuja kuvia, joita ei oikeasti ole olemassakaan. Virtuaaliset tienviitat ja nopeusrajoitukset muuttuvat itsestään ruuhkien ja tietöiden mukaan.

Lisätyn todellisuuden tekniikalla voidaan tehdä polku myös erämaahan, sinne missä polkua ei oikeasti ole. Tulevaisuuden vaeltajayhteisöt rakentavat erämaista kattavan tietokannan, josta selviävät kaikki erämaiden kiintoisimmat paikat, parhaat reitit ja jokien ylityspaikat. Virtuaalilasit näyttävät jokaisella askeleella parhaan kävelyreitin ja varoittavat kulkijaa pienimmästäkin harhautumisesta.

Erämaa täyttyy virtuaalisista reiteistä ja etapeista, joita seuraten tottumattomankin on helppo kulkea. Entistä suuremmat kulkijajoukot vaeltavat ennakkoon merkittyjä virtuaalisia polkuja. Enää ei tarvita erämaahan pudonnutta lentokoneen hylkyä tai romahtamaisillaan olemaa kamminrähjää vetämään paikalle vaeltajajoukkoja, vaan netissä leviäva tieto "hienosta paikasta" riittää, navigaattori piirtää polun perille. Nähtävyydet, kalapaikat, kotkan- ja naalinpesät on kaikki tarkasti merkitty kulkijan reaaliaikaiseen paikkatietokantaan.

Mitä lisätyn todellisuuden vaeltaminen tekee retkeilijän luontosuhteelle? Osaammeko enää kulkea luonnossa sen omilla ehdoilla, kunnioittaen ja säilyttäen. Missä on seikkailu ja vapaus, jos virtuaalipolku ohjaa kulkuamme. Eikö erämaahan mennä juuri teknologiaa pakoon. Eikö erämaan pidä olla ainakin vähän tuntematon ja yllätyksellinen. Teknologian pettäessä virtuaalipolkuun luottanut vaeltaja on avuton ja eksyksissä.

Mutta paikannusteknologia on täällä pysyäkseen. Minä ole sitä vastaan vastaan enkä voi olla, koska ansaitsen sillä itsekin elantoni. Ehkä kuvitteellinen skenaario erämaiden virtuaalipoluista on liioiteltu, mutta on tosiasia, että erämaista saatavilla oleva paikkatieto lisääntyy koko ajan räjähdysmäisesti ja pahimmillaan siitä voi tulla erämaan virtuaalisaastetta, joka kykenee aidosti tuhoamaan luontoa.

Olen joskus kertonut löytämistäni kauniista paikoista ja julkaissut valokuvia ja jopa paikan sijainnin netissä. Valokuvia aion julkaista edelleen, mutta en enää koskaan kerro julkisesti kuvaamieni paikkojen koordinaatteja, en julkaise vaellusreittejäni enkä kerro kalapaikkojen sijaintia.

Paikannuslaitteeni logi pysyy kytkettynä pois päältä.

Timo Ylhäinen
http://asentopaikka.fi

Mietteitä Näkkälästä

Ohjelmapalveluyrityksen kevätsesonki alkaa olla ohi, kelit alkaa löysäämään ja vettä alkaa olemaan jo niin paljon järvillä ja jänkillä, että kulkeminen on jo hankalaa. Jos ei muuten niin sisäinen kello kertoo ettei kelkalla kannate enää lähteä kovin pitkille reissuille, vaikka kylmiä ilmoja piteleekin ja lunta satelee harva se päivä.

Tuossapa miettiessäni tämän kevään asiakkaita ja reissuja ajattelin vähän kertoa minkälaista porukkaa täällä on tänä keväänä liikkunut.

Ensimmäisenä mieleen tulee ne kaksi miestä jotka olivat Pöyrisjärven kelkkatien alkupäässä kyselleet paikalliselta ohikulkijalta,  että "miltä se näyttää keli, oliskohan tuulta nousemassa tänä iltana". Olivat menossa purjeilla tunturiin. Heidät kävin sitten iltasella viemässä moottorikelkalla Pöyrisjärven kämpälle, ei tullut tuulta sinä iltana, eikä tainnut tulla seuraavana iltanakaan, lieneekö tullut koko viikkona? En kyllä nähnyt heitä sen koommin, jonnekkin lienee tuuli heitä kuljettanut.

Sitten oli pari hiihtäjää kajakkiensa kanssa, jotka jäivät myös mieleen. Vein heidät tuiskussa ja tuulessa jonnekkin Pöyrisjärven takamaastoon lähelle Norjan rajaa ja kävin viikon päästä hakemassa samasta paikkaa pois. Kovin olivat erivärisiä takasin tullessa, olihan viikon ajan paistanut aurinko täydeltä taivaalta ja lieneekö noellakin ollut tekemistä. Pojjat olivat asuneet laavussa jossain tuntemattoman kalajärven rannalla ja hiihdelleet sieltä päiväretkiä muille järville, ja kalassa oli pysytty. Kajakit olivat luultavasti jättäneet tulevia reissuja varten jonnekin maastoon, tai sitten vain hylänneet ne jonnekkin, enempää kyselemättä ajattelin, että asiahan ei minulle mitenkään kuulu.

Tänään 17.5. on suuri juhlapyhä, helatorstai, naapurissa Norjassa söttende maj.  Vanhat ihmiset sanovat, että niin suuri pyhä että poron sarvetkaan eivät helatorstaina kasva.

Velipoika tuli käymään kylillä Pöyrisjärvestä, moottorikelkalla. Olivat olleet Jauristuntureilla purkamassa lippusiimoja raja-aidasta. Kertoi mukavia kuulumisia poroelosta, vasoja oli näkynyt jo paljon tuntureilla ja vuomilla. Sanoi myös kotkia olevan erityisen paljon liikkeellä, useamman vastasyntyneen poronvasan yläpuolella oli leijaillut kotka odottaen, että vasa nukahtaisi ja vaamella keskittyminen herpaantuisi vähäksi aikaa.

Kuka tietää kuinka paljon ne tappavatkaan poronvasoja ensimmäisten päivien aikana, ei kukaan.

Eli lunta ja jäätä on vielä paljon Näkkälässä ja Pöyrisjärvessä. Rannat alkavat täällä kylillä jo menemään poreille, mutta tunturissa täydet kelit vielä. Lunta on reippaasti enemmän näkyvissä kuin kesämaata, meidänkin ikkunasta ku Jerstivaaralle kattelee.

Kesää odotellessa

Näkkälän Samuli

http://www.nakkala.com/

www.facebook.com/erapalvelut

Kuva Jouni Näkkälä