Innostukseni marjastukseen lähentelee intohimoa. Omaksi ihmeekseni tulin lähteneeksi lomamatkalle elokuun lopulla, keskellä parasta mättäillä pyörimiskautta. Sitä toki edelsi ahkera hääriminen pusikoissa. Lähestyvä loma innoitti keräämään talvivarastot täyteen ennen reissua, puolukat puolestaan saisivat kypsyä rauhassa kotiin palaamiseeni saakka.

Mieli levollisena nautin laivan kannella lämpimästä auringonpaisteesta ja ihailin Ahvenanmaan saaristoa. Kunnes naapuri soitti ja keskeytti uneliaat lomatunnelmat. Hän kertoi ajaneensa kotimme ohi. Siellä oli ollut tien varressa kolme kuomullisilla peräkärryillä varustettua autoa, lukuisa joukko kaukomaiden miehiä, marjaämpäreitä ja poimureitakin oli näkynyt! Siis meidän nurkalla, ei missään kaukaisissa Kainuun korvissa.

Oho. Jouduin ottamaan yhtä äkkiä kantaa valtakuntien rajat ylittävään marjastuselinkeinoon. Olen saanut vuosikaudet marjastaa lähimetsässä ihan yksin. Viime kesänä törmäsin retkilläni pariin naapuriin ja siinäkin oli aluksi sulattelemista. Rauhoituin, kun huomasin, että marjat riittivät mainiosti meille kaikille ja vielä jäi ylikin. Päädyin kokemuksen viisastamana ajattelemaan, että antaahan kaukoidän poikain yrittää. Tuskin he kaikkia tuttuja marjamättäitäni löytäisivät.

Ahvenanmaalla pyöräillessä näkyi silloin tällöin mustikanvarpuja, jotka notkuivat marjojen painosta. Oli mukava huomata, että saariston väkikin pääsi nauttimaan marjasadosta. Heillä kun keskisuomalaisin silmin katsottuna näytti olevan niin mitättömät metsät. Omat ämpärini olin jättänyt kotiin leivinuunin päälle ja tyydyin reissussa vain ihailemaan kaukaa luonnon antimia.

Maarianhaminalaisessa hotellissa törmäsin oman maakunnan kansanedustajattareen. Eduskunnan lakivaliokunta piti siellä kuulema seminaariaan. En katsonut tarpeelliseksi ehdottaa muutoksia jokamiehenoikeuksiin. Ainakin kotitarvemarjastajan näkökulmasta vanha meno jatkukoon.

Kotona kuulin, etteivät vierasmaalaiset poimijat olleet käyneet meidän kohdalla metsässä, muuten vaan pitivät siinä taukoa. Matkan rasituksista toivuttuani lähdin pienelle metsäkierrokselle katsomaan vieläkö mustikat olivat käyttökelpoisia, miten puolukoiden kypsyminen edistyi, löytyisikö sieniä... ja voi olla, että siinä sivussa vähän vilkuilin näkyisikö merkkejä muista kulkijoista.

Kuin itsestään mukana olleet purnukat täyttyivät marjoista ja löytyipä kanttarellejankin ihan uudesta paikasta. Iloitsin saaliista. Mahdollinen suvaitsevaisuuteni jäi vielä tällä kertaa tosi tilanteessa testaamatta.

 

 

Maarit Nisu