ELÄMÄ ON ULKONA outa.fi - yhteinen retkeilylehti

Kolme sukupolvea äijiä seisoskeli luontokeskuksen nurkilla syyskuisena päivänä aikomuksena käydä ylhäällä jylhänä hahmona erottuvalla Taivaskerolla, joka on 807 metriä korkea. Kello oli vasta aamuyhdeksän tienoilla eikä muita kulkijoita vielä ollut ruuhkaksi asti. Olimme eilen saapuneet Raattaman kylässä sijaitsevalle Työväen Retkeilyliiton Rihmakurun kämpälle. Suunnittelimme tekevämme päiväretkiä kämpältä, ensimmäisenä päätimme käydä Taivaskerolla.

Alku oli melkoisen leveää pitkospuubaanaa, kunnes vähitellen alkoi polku muuttua kivisemmäksi ja nousta jyrkemmin. Muita kulkijoita alkoi jo lappaa lähes kiusallisen paljon. Oma poikani kahdeksanvuotias Jaakko loikki ylös kivistä polkua kuin vuorikauris, kun taasen taaempana jo 70 vuoden virstanpylvään ylittänyt isäni käveli hieman jäykemmältä askeleella. Itse taasen yritin ikuistaa kameralla ja videokameralla Lapin luonnon jylhän loiston.

Ylhäältä alas katsoen näkyi ihmisiä tasaisena virtana, välillä porukkaa tuli vastaankin. Kivinen polku kiemurteli vähitellen kohti jossain kaukana häämöttävää tunturin huippua. Pojan askel pysyi keveänä eikä väsymisestä ollut merkkiä. Isäni askel sen sijaan jo painoi ja pidimme lepotaukoja.

Vihdoin alkoi tunturin huippu lähestyä, mutta viimeinen parisataa metriä olikin silkkaa rakkaa eli todella vaikeakulkuista kivikkoa. Tuuli puhalsi liki myrskyn lailla, eikä se helpottanut kulkua lähes pilvien tasolla keikkuvalle huipulle. Poika loikki edelleen keveästi, mutta kun porukassa kuljetaan, mennään heikoimman tahdissa. Isällä homma otti koville, mutta suomaisella sisulla ja entisen maratoonarin kestävyydellä homma hoitui. Vihdoin Taivaskero oli huiputettu, siitä todisti laatta jossa kerrottiin vuoden 1952 olympiatulen lähteneen tunturin huipulta.

Jaakko 8 vuotta Taivaskeron huipulla

Sanonta, että huipulla tuulee, oli tässä tapauksessa täyttä totta. Tuuli puhalsi lähes myrskylukemissa. Ihailimme maisemia, otimme pakolliset kuvat huipulla ja evästelimme.

Laskeutuminen alaspäin olikin helpompaa kuin laelle kipuaminen. Näkymiä huipulta on vaikea sanoin kuvailla, mutta ne kannattaa käydä itse katsomassa. Kulkijoita Taivaskeron kierroksella oli tuona päivänä arviolta kolmesataa.

Näin oli kolme sukupolvea huiputtanut tuon Länsi-Lapin jylhän tunturin. Pojalleni Jaakolle Taivaskeron huiputus iso elämys ja koska minulla videokamera mukana saatoimme elää nuo hetket kotona uudestaan. Liikkuvana poikana Jaakko jaksoi hyvin. Isälleni kapuaminen Taivaskerolle oli myös valtava elämys, koska hänelle Lapin ruskareissu on ollut vuosikausia haaveena ja hän jaksoi huipulle asti, vaikka ymmerrättävästi koville otti.

Itselleni Taivaskeron huiputus oli vaikuttava elämys jota on mukava muistella. Oli iso asia, että poikani ja isäni olivat mukana. Ne ovat yhteisiä muistoja, jotka eivät unohdu.