Huippuvuoret, Pohjoisnavan ja Pohjois-Norjan puolessa välissä oleva saariryhmä on retkeilijälle kiehtova kohde. Rapautuneet vuoret tarjoavat ainutlaatuisten maisemien lisäksi uniikin ympäristön tutkijoille ja kaivosmiehille. Elinkeinollisessa kolmijalassa turismi kehittyy eniten.

Norjan eniten kuvattu liikennemerkki

Mitä turistille on tarjolla? Vaativien vaellusten asemesta voi pysytellä Longyearbyenin, saaren suurimman kaupungin, lähettyvillä ja nauttia luonnosta sen ympärillä. Kesälläkin osin lumiset vuoret puhkeavat kukkaan juhannuksen tienoilla kasvaen mm. alppiruusua, unikkoa ja pajua porojen syötäväksi. Turisti voi osallistua opastetulle retkelle tai lähteä itse vuokra-aseen kanssa tutustumaan omatoimisesti uskomattomaan luontoon. Kaukaisempiin vaelluksiin pitää olla ”Sysselmannin”, saaren kuvernöörin lupa.

Svalbardin unikko 

Kuusio villapaidassa

Jääkarhuvaaran vuoksi liikkuminen aseetta kaupungin ulkopuolella on kielletty. Ympäristön tarkkailu tulee äkkiä tavaksi karhuvaaran tiedostettuaan ja sen ansiosta huippuvuorten peurat sekä naalit huomaa paremmin. Puusto ei estä näkyvyyttä, pajukko on noin sentin korkuista ja muutamassa paikassa kasvava koivu mataa maata pitkin vaikeasti löydettävänä. Saarella on rabiesta sekä myyräekinokokkia, joten sulamisvesiä ei pidä juoda puhdistamatta.

Yksi alueen harvoista koivuista

Matkailupalveluja on tarjolla paljon. Risteilyt, opastetut kierrokset Longyearbyenin nähtävyyksiin, retket kävellen tai hiihtäen, moottorikelkoilla tai koiravaljakoilla kaudesta riippuen Kruunuja kannattaa varata mukaan paljon, sillä Norja on kallis ja Huippuvuoret vielä kalliimpi. Saaren ainoaan ruokakauppaan tuoretavarat tuodaan lentorahtina, joka maksaa vajaa kolme euroa kilolta. Alueella ei kuitenkaan tarvitse maksaa veroja, joten urheiluliikkeissä voi tehdä laatutavaralöytöjä yleiseen tasoon nähden yllättävän edullisesti.

Sinistä jäätä, Esmarksbreen

Saarilla käy vuosittain noin 70 000 matkailijaa, yleisimmin lentäen joko Oslosta tai Tromssasta. Majoittuminen on hintavaa, mutta alkoholi ja bensiini ovat Suomen hintatasoon verraten edullisia. Kelkkailu onkin suosittu harrastus, mantereelta tullaan keväällä ”kelkkailuparatiisiin”. Longyearbyenissä on noin 4000 kelkkaa, asukkaita on puolet vähemmän.

Kaupunkimaisemaa Longyearbyenissä

Kuuden kuukauden päivä vaihtuu syksyllä neljän kuukauden yöhön, jotka molemmat saavat Suomen yöttömän yön ja kaamoksen tuntumaan valjuilta. Yötä ja päivää ei erota toisistaan. Ei siis voi syyttää pimeää, jos erehtyy pystyttämään telttansa kasvillisuuden päälle tai liikuttaa muinaismuistoiksi määriteltyjä vuotta 1946 aikaisempia ihmistoiminnan merkkejä.

Alueen herkkä luonto pitää muistaa huomioda liikkuessaan maastossa. Kasvien poimiminen ja vahingoittaminen on ehdottomasti kiellettyä. Saarelta poistuessa tavarat voidaan tarkastaa, jolloin kukkaset kirjanmerkkinä aiheuttavat ikävyyksiä.

Kaukaisen kuuloinen saariryhmä on yleistä luuloa helpommin tavoitettavissa ja ehdottomasti maineensa arvoinen paikka!

Longyearbyen Sarkofagenilta

Lyr mereltä

Pilvet nousivat jäätikön ylle