Sateisena keskiviikkona matkustin Ivalosta Raja-Jooseppiin Murmanskiin menevällä venäläisellä pikkubussilla. Matka maksoi 9 euroa. Taksilla matka Luton riippusillalle olisi ollut 80 euroa. Kun matkustin linja-autolla ja kävelin tulliasemalta reilut 4 km ja säästin 71 euroa. Bussi lähtee Ivalosta vain kolmena päivänä; maanantaina, keskiviikkona ja perjantaina.

Tutustuin Raja-Joosepin kentän pihapiiriin. Kaunis museopiha.

Idyllin särki rajavalvontakamera mastossa keskellä pihaa. Tuuli yltyi ja Luton riippusilta heilui kovasti. Yövyin männikössä kangas laavussa. Kuuntelin radiossa 20 metriä/ sekunti tuulen voiman Lapissa. Puut huojuivat hurjasti. Laavuni paukkui, mutta pysyi paikallaan kun viritin sen tuulen suuntaan.

Odotin maisemallisesti uusia kokemuksia Raja-Joosepin reitiltä. Alemman Kiertämäjärven kautta polku Ylemmän Kiertämäjärven tuvalle oli metsäistä rinnettä. Tuvalla Kiertämäjärven maisema oli jo avara. Sain yöpyä yksin tuvassa. Aamulla lähdin kohti Anterinmukkaa. Suo kahlaamon kohdalla oli tosi märkä enkä olisi päässyt yli ilman kumisaappaita. Suunnistin suolta rajatielle ja sitten kävelin tietä vanhalle Anterin vartiostolle asti. Rajavyöhyke merkkejä ja tauluja oli tien vasemmalla laidalla koko matkan.

Kuvasin keskellä tietä karhun ison paskaläjän, paljon mustikkaa ja puolukkaa oli karhu syönyt. Yritin poistua tieuralta vaan rotkot ja jyrkänteet ohjasivat heti takaisin.

Kaarreoja laskee Anterin jokeen juuri ennen tupaa. Jatkoin virheellisesti Kaarreojaa pitkin, mikä kuohui vuolaammin kuin joki. Eksymisen havaittuani kahlasin yli ja saavuin Anterinmukan tuvalle vasta hämärissä. Siellä asui jo kolme vaeltajaa. Yksi heistä sanoi, että hän tiesi etiäisenä minun olevan tulossa ja siksi kävi lisäämässä saunaan puita. Hän ihmetteli, miksi tulin puolituntia myöhemmin kuin aavistuksensa kertoi. Selitin eksyneeni jokien haarassa väärään suuntaan. Sauna oli ihana. Saunan lauteetkin oli uusittu viime kesänä.

Aamusella kehuin lähteväni Vongoivaan. Matkalla satoi. Kahlasin joen yli ojanvartta kohti Reuturunturin solaa. Uskoni tunturiin nousuun hiipui. Luovuin Vongoivan reitistä ja palasin takaisin jokivarteen. Päätin kulkea suoraan Hammaskurun tuvalle. Matkalla ihmettelin tukkitietä Hammaspään alarinteessä. Paljon oli kannettu kiviä 6 metriä leveän tien penkkaan estämään reunaa rotkoon. Hammaskurun tuvassa asui kolme freulainia Saksasta. En kehdannut heitä häiritä. Viritin laavuni pihalle ja tein tulet nuotiopaikalle. Kun menin laavun alle, neidot tulivat nauttimaan nuotiosta ja kikattelivat puoleen yöhön. Vongoivan laistaminen alkoi nyt harmittaa.

Läksin aamulla kohti Muorravaarakan ruoktua. Mäntykankaalla oli satoja herkkutatteja.

– Sieneenhän tänne olisi täytynyt tulla eikä kävelemänään, ajattelin. Valitsin uuden reitin kohti Pitkä-ojaa. Kuljin kuoppaista suota ja ojaa pitkin Vesipään solaan ja nousin tunturiin. Laella näin Sokostin huipulle ja siellä olevan radiomaston.

Vesipään laelta näkyi Sokosti

Poroja oli paljon Vesipään laella. Laskeuduin alas pitkin kurua Muorrakkavaarakan joen latvoille.

Muorrakkavaarakan joki

Sokosti väijyi minua kaiken aikaa vasemmalla. Myrsky oli vienyt puista lehdet eikä ruskaa ollut kuin maassa ja suojaisissa notkelmissa. Lapin kilometrit ovat pitkiä enkä jaksanut enää kävellä vaan viritin laavun ojan rinteeseen.

Seuraavana iltana yövyin Muorrakkavaarakan tuvassa. Aamulla menin Pirunportin kautta Paratiisikuruun. Siellä vietin kolme tuntia. Se oli niin kaunis paikka, etten rupea sitä tässä kuvailemaan ja paljon vaeltajia onkin siellä käynyt. Mielestäni Paratiisikuru on pyhä paikka.

Paratiisikurun rauhaa

Illalla tulin Sarviojan tuvalle, missä yövyin. Aamulla reitillä Sudenpesä näytti Disneyn kämpältä koristeelliseni puolimetriä korkeine kataja-kirjaimineen -SUDENPESÄ. Jatkoin matkaa Suomujoen vartta Porttikoskelle, mikä on ilmeisesti syrjässä, koska kämpällä oli asuttu viimeksi kaksi päivää sitten.

Suomujoella koivut jo paljaita

Auringonlasku

Ihailin yöllä hetken upeaa tähtitaivasta majan pihalla.

Seuraavan aamuna jatkoin Lankojärvelle. Suomujoessa oli vesi korkealla ja etsin monasti kahluupaikkaa. Kun epäröin, päädyin viimein kartan kahluupaikalle. Kahlasin sitten äkäisenä suorinta tietä saappaat täyteen vettä. Kesällä vesi oli ollut paljon matalampaa. - Opinpa taas, kun kuivasin tulilla saappaitani, ettei kannata aina etsiä parasta, kun se voi ollakin huonompaa kuin ohitettu paikka, asia tai jopa ihminen.

Tuli tosi ikävä tytärtäni Ainoa. Täällä me olimme kesällä. Kuvasin Lankojärven tuvan vieraskirjasta kirjoittamme tekstin. – Aino 12,v. ja isi….

Nyt oli jo kotiin ikävä, Rautulammen tuvassa nukuin lattialla; - kiitos ilmapatjan.

Kahtena viimeisenä yönä oli ollut pakkasta. Aamulla kaikki seisovat lätäköt olivat jäässä. Kun taivalsin Kiilopäälle alkoi päiväretkeläisiä tulla vastaan. Reipas eräopas huusi. - Kas mies on ollut tunturissa yötä. Minä kuittasin, - Kyllä kymmenen yötä, ja sitten minua hävetti vastaukseni. Olisinko ollut mieluusti yksi iloisista ryhmäläisistä mietin viimeisillä kilometreillä. Kiilopään tunturikeskuksessa pääsin suihkuun ja istuin pian linja-autossa matkalla Rovaniemelle. Ajattelin erämaan hiljaisuutta ja kirkkaita tähtiä taivaalla.

Vesa