Pyritkö palaamaan samoihin erämaihin?
Haluatko elää mahdollisimman ekologisesti?
Syötkö mieluiten tuoretta ruokaa?

Lähtiessämme erämaahan otti mies - tuo perheen säästeliäs ja harkitseva voima - mukaan liiaksi itäneen, kaappiin unohtuneen perunapussin. Oli kesäkuun puoliväli, lehti ei vielä edes ollut puissa siinä ensimmäisessä leirissä Utsjokea pohjoisempana yli parin sadan metrin korkeudessa. Hän ”istutti” perunan suohon. Kaivoi sen sinne käsin tai tökki reikiä ja painoi perunan sinne. Osa perunoista kosteampaan kohtaan, osa kuivempiin. Merkitsi istutuskohdat maasta löytynein tikuin.

Osallistuin projektiin hihittelemällä. Otin kuvia istutuksesta. Pohdin, tykkäävätkö myyrät perunasta, entä joessa asuva saukko, mitenhän porot suhtautuvat. Onhan se hienoa, että ihmisellä on uskoa mahdottomaan, ja positiivinen mielenlaatu, jota ei edes nainen lannista. 

Heinäkuussa ehdottelin viikottain, että kävisimme multaamassa perunan.

Mutta se parhaiten hykertelee joka viimeksi hykertelee. Syyskuun keskimmäisenä sunnutaina ruskaretkeni päätteeksi mies kaivoi uusia perunoita suosta. Mikä idea, mikä herkku, miten täydellistä.

perunoita suosta

*Huom! Kansallispuistoa koskevat lait ja säädökset kieltävät kaiken viljelyn kansallispuiston alueella.*