Kuka kertoisi, miten Salmon varhaislapsuuden kotiolot vaikuttavat myöhempiin valintoihin?

Kuka kertoisi, millä merillä murrosikäinen Salmo interseilaa?

Kuka kertoisi, miksi Salmon ruokailutottumukset ovat isojen vesien aterioiden jälkeen keinotekoiset snack-bar- perhot?

Kuka kertoisi, miksi Salmon kotiinpaluu tuttuun ympäristöön on niin haastavaa?

Kuka kertoisi, miksi sosiaalinen ympäristö suhtautuu aikuiseen Salmoon niin erilailla kuin siihen murrosikäiseen?

Kuka kertoisi, miten Salmoa pitäisi hoitaa ja kohdella?

Kuka kurkistaisi pintaa syvemmälle tai huomiseen ja miettisi vedenalaisen Salmon, asiakkaan etua? Tutkija kuuntelee taajuuksia pinnan alta (radiolähettimet), katselee Salmon seurallisuutta ja vaellusaktiviteettia (vedenalainen videokuvaus) ja rekisteröi Salmon liikkumista yksin ja porukassa (ulkoiset kalamerkit tai radiotelemetria-merkintä), määrittää Salmon elinkaarta taannehtivasti ja selvittää alkuperää (suomuanalytiikka ja geneettiset tutkimukset). Tutkija selvittää Salmojen ”sosiaalista” painetta, kuolevuutta ja predaatioita (sähkökoekalastukset ja ravintotutkimukset). Tutkija seuraa Salmon elinolojen muutoksia ja elinympäristön valintaa (pitkän aikajakson ympäristömuuttujien seuranta). Tutkija seuraa myös vertaisryhmänsä käyttäytymistä ja saa lisäarvona tietoa Salmonpyytäjistä ja Salmon pyyntitavoista (kalastus- ja saalistilastot), Salmo-filosofiasta ja Salmo-mystiikasta, Salmonpyynnin vetovoimatekijöistä (aktiivikalastajien mielipidetiedustelut ja ”alan aikakaudelliset lehdet”).

Mitä tutkimus kertoisi Tenon Salmosta? Jotain uutta ja vanhaa ja sinistä?

Vanhastaan tiedetään, ettei kotioloja voita mikään tai sitten niistä saa kärsiä koko lopun elämäänsä. Tenon Salmolla lapsuus hupenee noin 4 vuodessa. Sivuvesien kasvattamilla salmoilla varhaisvuosia kertyy usein enemmänkin, koska syrjäkulmilla yhteisövillitykset lähteä isoille vesille tulevat hitaammin tai kasvattava ravinto lienee puutteellisempaa. Sitäkö ruokaa saa, mitä tilaa? Ensiksi Salmo ottaa kuitenkin omaa tilaa, pöydän ruokalassa. Kotiruokalistalla on lähialueella tuotettua, tukevaa toukkaruokaa ja lennokasta päivä- ja koskikorentopitoista kevytruokaa. Niillä eväillä Salmot kasvattelevat itseään kesäisin, mukavasti koskikivien kyljillä ja välillä omalla patiollaan leppoisasti lepäillen. Talvet oleillaan enimmäkseen vain odotellen uutta kesää ja haaveillen ulkomaanmatkoista.

Jo koittaa sekin juhannus, kun parven mukana Salmo hönkäisee Tenoa myötävirtaan, nuoruuden huumassa, fysiologia koetuksella. Uudessa hopeisessa kalannahkarotsissaan pois kotikulmilta isommille väylille. Merta näkyvissä. Lähtee Golffaamaan päin vihreätä kokemusta, veri virtaa kohti lämmintä merivirtaa, sinisille ulapoille. Nyt tai ei koskaan, Intersail-tiketti taskussa. Jokunen Salmo on lunastanut sen 1 vuodeksi, rohkeampi 2 vuodeksi, uhkarohkein 3 vuodeksi. Täysin extrem-sailorit vielä pidemmäksi ajaksi. Salmolla mielessään uudet murkinat, runsaat ruokamarkkinat ja kaukovesien elämänsuola. Läntisen markkinatalouden kylpysuolavettä, jännittäviä kokemuksia, uusia haasteita. Maata näkyvissä, takana Lofootit, ollaanko jo perillä Färsaarten vesillä? Oliko tarkoitus uida yhä vieraammille vesialueille, onko Grönlanti niin vihreä land kuin nimetään?

Matkailu avartaa, mutta ryhmämatka uuvuttaa ja aikuisuus koittaa. Koti-ikävä iskee, Tenon Salmo pyörtää pyrstönsä, kääntyy takaisin kohti jo uituja vesiä. Ei löytynyt mereltä pesää, ei enää uutta merikesää. Suuri osa aikalaisistaan on kadonnut merimatkalla, joutunut jo murtovesimetreillä koskeloiden kitaan, hylkeiden hampaisiin tai myöhemmin tullut pyydetyksi isompiensa ravinnoksi. Tenon Salmo kiemurtelee vaistojensa ja aistiensa pakottamalle paluumatkalle lukuisten Norjan vuonojen makuvesissä. Jos lihansa on vahvasti leimattu tenolaiseen vesikemiaan, sinne Salmo kuononsa suuntaa. Ollaanko jo kotivesillä? Ollaanko jo hajuvesialueella? Maistuuko vedessä maarianheinä, uuvana vai riekonmarja? The river Deatnu, Tana, Teno, joenviittaa ei näy, mutta suunta on todennäköisesti oikea.

Ollaanko ajoissa, ollaanko jo perillä? Laumana lähdettiin, parvena pyörittiin ja tokka tohisten nyt noustaan kohti kotia. Edessä Salmo-saalista anomassa, konstailemassa ja pyytelemässä lukuisia maanpäällisiä pipoja, lierihattuja ja lippiksiä. Vedenpäälliset polaroidit, vedenalaiset silmäharvuudet, kahluusaappaat tai pinnantuntuisesti soljuvat siima-setit säikyttävät Salmoa tai vain sopivasti ärsyttävät. Jollekin Salmon-soutajalle riittää, kun Salmo vain näyttää pyrstöä pinnanpäällä, jollekin tuottaa tuskaa, kun Salmo vain näykkäisee viritettyä viehettä. Jollekin pyyntitekniikalle Salmon on ehkä annettava periksi, kun nousuvauhti ja ärtyvyys ylittää varovaisuuden ja harkintakyvyn. Jos auringon tulokulma, vedenkorkeus, ilmanpaine, lämpötilavaihtelu, snack-bar –perhon malli ja väritys ja Salmon oma tartunta-aste on sopiva, se voi jäädä koukkuun ja tulla koukatuksi. Mutta niin voi jäädä Salmon pyytäjäkin, elinkautiseen koukkuun, kunnes vallanpitäjä armahtaa.

Tenon Salmo on lopultakin onnistuneesti kotipesällä. Eletään nousukauden loppua, syys-lokakuun vaihdetta,  kutuaikaa tummansinisillä makeilla vesillä. Salmo-mammat rakentavat juoksevalla vedellä varustetut kylmäkellarit, joiden pohjaelementteinä on oman jokielinympäristön Leca-sorat. Hedelmöitetyt mädit peitellään ja säilötään kotikellareihin, joissa ”lapsiveden” tasavirrassa ja vaihtohapessa hautuu tärkeät perilliset. Salmon perintökaaren jatkuvuus nähdään seuraavan kesän alussa, kun Salmon ruskuaispussipoikaset opettelevat itselliseen ulkoiseen ravintotalouteen ja geeniperimän antamiin mahdollisuuksiin.

Vanhaa Salmoa ei ole enää kotivesissä, ehkä se on kuntoutumassa meren antimilla tai se on kohdannut saattohoitonsa. Kotijoessa toimii kuitenkin vapaan ja villin kasvatuksen salmotarhat, kuningaskunnallisen ja tasavaltalaisen valtiosopimuksen tukemana. Vaikka Salmokulttuuriin liittyviä monimuotoisia salaisuuksia pyritään tutkimaan ja selvittämään, onneksi kaikkea ei saada selville, koska Salmofilosofialle pitää jättää tilaa.

Maija Länsman