ELÄMÄ ON ULKONA outa.fi - yhteinen retkeilylehti

Se on nyt takana. Tein viime vuonna noin 200 retkeä luontoon. 151 niistä oli yli yön kestäviä rekiä. Sain seurata vuoden kiertokulkua siellä, missä sen voi parhaiten kokea. Vaeltajaksi en itseäni silti voi sanoa, sillä retkeni olivat aina vain vuorokauden mittaisia. Tarkoitukseni oli tehdä retkistäni mahdollisimman helppoja ja nautinnollisia. Sitä ne kaikki olivatkin.

Retkeilin soilla, järvillä, merellä, metsissä. Yhteistä kaikille oli se että hain mahdollisimman rauhallisia ja hiljaisia paikkoja. Sellaisia joissa kuvittelin voivani tuntea luonnon aidoimmillaan.

Liikuin ja yövyin luonnon ehdoilla. Yhtään kertaa en tehnyt nuotiota, jos sille ei ollut varattua paikkaa. Yöpaikan valitsin aina niin että se vahingoittaisi mahdollisimman vähän aluskasvillisuutta.

Ensimmäiset retket öineen olivat vain jännittäviä telttaretkiä. Pikkuhiljaa mieli ja ajatusmaailmani muuttuivat. Opin arvostamaan luntoa toisella tavalla. Näin ja koin missä olosuhteissa kasvit ja eläimet asuvat ympäri vuoden.

Näin myös sen kuinka herkkä ja haavoittuvainen luontomme on. Ihminen jättää niin helposti jälkensä luontoon ajatttelematta seurauksia. Luontoa käytetään talouskasvun välineenä. Se ei kuitenkaan enää pysty uusiutumaan ihmisen vaatimusten mukaisesti. Ihmisellä on kiire. Luonto ei tunne kiirettä.

Suomen luonto on rikas. Kasvien lajikirjosta saa helposti pään pyörälle. Lintuja ja eläimiä on valtavasti. Myös harvinaisempia lajeja kuten susia, elää maassamme.

Yövyinkin 100 yötä retkistäni alueella joka kuuluu susilauman reviiriin. Yhtään elävää sutta luonnossa en silti nähnyt. Lähimmillään minua susi kävi yhtenä talviyönä, jolloin aamulla herätessäni huomasin jälkien tulevan kolmen metrin päähän teltastani.

Susi on arka eläin ja pelkää ihmistä kuollakseen. Ihmisten tulisikin muuttaa käsityksiä tästä hienosta ja viisaasta koiraeläimestä. Susi on puhtaiden korpimetsien symboli ja voisimme olla ylpeitä siitä että niitä maassamme vielä elää. Susipelko on ylireagointia. Suden voi hätyyttää pois pihapiiristä, mutta ampua sitä ei saa. Sillä on oikeus asua metsissämme.

Me retkeilijät ymmärrämme luonnon arvon. Pitäkäämme yhtä. Saarnatkaamme luonnon kauneudesta. Muistuttakaamme sen ainutlaatuisuudesta ja opastakaamme sen käyttöä virkistysmielessä niille jotka ovat siitä vieraantuneet. Sillä luontoa ei enää valmisteta ja ilman sitä me emme voi elää.

Petri Hautala
www.tuulenhuminaa.fi