Hämeen metsämailla


Pitkäjärven savottakämppä

Lokakuun lopun pakkasaamu enteili jo syksyn väistymistä talven tieltä, hento lumipeite peitti maan ja läheinen järvi oli saanut ohuen jääpeitteen. Auringonsäteet heijastivat lumen pinnan kiteet kuin tuhansiksi timanteiksi, jäänpinta kimalteli kuin kristalli, koko maisema oli täynnä häikäisevää kirkkautta. Vanha savottakämppä seisoi uljaana sijoillaan jo seitsemättä vuosikymmentä muistona ajasta jolloin puut kaadettiin pokasahalla eivätkä työpäivät olleet kahdeksan tuntia pitkiä ja talvi- tai kesälomista ei tiedetty mitään.

Pohjois-Hämeen metsät seisoivat kuitenkin yhä jykevinä, kuten olivat seisseet edellisien sukupolvien aikana. Asutuskin oli edelleen pysynyt harvana. Astelin kunnioittavasti isänmaani vihreiden kultamaiden syliin, vähäinen ajoneuvopolku kapeni pian kinttupoluksi ja korpimetsä imaisi kulkijan kätköihinsä. Aamun pakkanen oli väistynyt ja auringonpaisteen lämmittämät vesipisarat putoilivat puiden oksilta. Luonnon kiertokulku pyöri väistämättä kohti talvea. Muutaman kilometrin synkkä metsätaival vaihtui pienen nevan ylitykseen josta taas hämäläisten korpimetsien hämyiseen huomaan. Jostain korpikuusten väleistä tunkeutui auringon varovaiset säteet ja pian synkkä korpi vaihtui kangasmetsän suloisen joustaviin polkuihin.

Aurinko jaksoi vähän aikaa pukea metsämaiseman kirkkauteen kunnes se häipyi pilvien taakse. Jostain kaukaisten mäntyjen välistä kajasti järven sineä ja pian saavuin isohkolle metsäjärvelle. Istahdin järven rannalla olevalle nuotioringille, hörppäsin ensin juotavaa ja sitten kävin puuliiterissä pilkkomassa polttopuita. Vuolin kiehiset ja pian nuotio paloi iloisesti. Laitoin kahvipannun tulille ja otin repusta eväsleivät sekä kuksan ja pari sokeripalaa. Join kahvin ja söin eväsleivät. Kiirettä pitämättä nautin metsän hiljaisuudesta.


Liesjoen vanha mylly

Jatkoin sitten matkaani jokea seuraillen, välillä sivuutin kaksi pientä lampea. Sitten eteen tupsahti vanha mylly, josta polku jatkui paikoin kivisenä. Ylitin Seitsemisjoen. Joesta polku erkani metsämaiden syliin. Sitten kahden suon välistä luikahtaen takaisin jokivarteen, jonka läheisyydessä nuotiopaikalla pidin juomatauon. Lokakuinen päivä oli kääntynyt iltapäiväksi ja sää oli koko päivän ollut puolipilvinen, välillä aurinko jaksoi lämmittää, mutta häipyi useimmiten nopeasti pilvien taakse.

Tauon pidettyä jatkoin pois jokivarresta metsien huomaan, josta taasen välillä kangasmetsien pehmeille poluille. Muutaman kilometrin taipaleen jälkeen pysähdyin pitämään evästauon ja haukkasin makkaranpätkän sekä hörpin kuksallisen kahvia. Iltapäivä alkoi jo vähitellen kääntyä lopuilleen ja aurinko alkoi hiipiä alemmas. Heitin repun selkään ja lähdin talsimaan viimeiset kaksi kilometriä ennen kuin pimeys yllättäisi. Jätin hämäläismetsille viimeisen vilkaisun ja lupauksen, että palaisin niiden rauhoittavaan huomaan ennen kuin suuntasin auton nokan takaisin kohti levottomana sykkivää sivistyksen oravanpyörää.


Pitkäjärvi

Tapio Vihersalo