Eväitä
Kuivapöperöitä
- Tietoja
- Luotu: 03.06.2010 20:41
- Viimeksi päivitetty: 07.01.2011 20:40
- Julkaistu: 03.06.2010 18:11
- Kirjoittanut Pirjo
- Osumat: 17275
Joskus on reissussa raskaita päiviä, jolloin ei jaksa kuin hauduttaa valmiin pussiruuan ja syödä suoraan pussista - on ihan sama miltä se maistuu, kunhan saa vatsan täyteen ja pääsee kömpimään makuupusiin. Mutta yleensä leiritymisen jälkeen leppoisa ruokailu, välillä herkuttelu, kruunaa päivän ja rauhoittaa nauttimaan päivän vaelluksesta, iltanuotiosta, kuutamouinnista.
Kun vähän näkee vaivaa kotosalla, saa kevyet ja maukkaat herkut pyöräytettyä näpsäkästi väsyneenäkin. Pohjana voi olla jokin valmis pussiruoka, johon laitetaan itse kuivattuja liskukkeita. Jos haluaa tehdä kokonaan itse tarvitaan pikapastaa, -riisiä, perunamuusihiutaleita tms. nopeasti kypsyvää, jonka joukkoon laitetaan lihaa, vihanneksia ja mausteita. Kaupasta saa nykyisin monenmoista, mutta jotenkin ne itse valmistellut maistuvat paremmilta. Ruokien kuivattaminen on myös osa retken henkistä valmistautumista. Isomman joukon ollessa kyseessä, tullee myös rahallista säästöä.
On moneen kertaan kuultu, että kaikkea voi kuivata. Totta, monenlaista on kokeiltu! Ihan kaikkea ei ehkä lopulta kannata, mutta kokeilemalla löytää itselle sopivia juttuja. Olen aika monena vuotena kuivaillut viikon parin tarpeita 1-5 hengelle ja tässä jotain, mitä olemme hyviksi todenneet. Alkuun kuivatin uunissa max 50 astetta, luukku raollaan, mutta nyt pääosin kasvikuivurilla. Silla saa isoja annoksia kerrallaan.
Lihat ja muut proteiinit
Lihan proteiini ja kuitu tukevoittavat ruokia ja tuovat pitkäkestoista energiaa pidemmillä reissuilla. Pienellä lihalisällä (n. 50 g tuoreena/hlö) + kasviksilla saadaan 1-2 hengen pussista tukeva ateria kahdelle ja 4 hengen valmisruoka-annos hyvin riittämään viidelle.
Jauhelihakin on ihan käypä paistettuna ja maustettuna, mutta rasvaa tuppaa jäämään aika paljon, mikä heikentää säilyvyyttä. Olenkin päätynyt vähärasvaiseen paistiin. Liha pilkotaan isoiksi kuutioiksi, maun vuoksi paahdetaan pinnat kevyesti kuivalla pannulla ja keitetään kypsäksi maustevedessä (suolaa ja pippuria). Liha pilkotaan karkean murumaiseksi. Itse teen sen monitoimikonella. Murut levitellään kuivurin ritilöille ohueksi kerrokseksi ja annetaan kuivua yön yli. Muruseos pysyy yllättävän hyvin ritilöillä kuivuessaankin. Aamulla kahvinpurujen näköiset murut saa laittaa pussiin.
Broileri on lempparini. Kuvassa pikku apulainen seuraa silmä kovana, josko jotain putoaisi...
Keitetty kana/broileri jää aika vaisuksi, joten sitä olen kypsentänyt pannulla ja uunissa. Välillä olen ostanut valmiin valmiin grillatun broilerin, kuten kuvassa. Se on maukasta.
Maukasta se on kuvan veijarin ja hänen veljensäkin mielestä, jotka viime kesänä silmän välttäessä riepottelivat pussillisen kuivabroileria pitkin huushollia! Myöskään avonaiseen kassiin, edes kahden muovipussin sisässä ei voi jättää kuivalihaa... vastustamatonta.
Paistettu kala kuivattuna, retkellä liotettuna ja pannulla kuumennettuna maistuu lähes tuoreelle. Olen kuitenkin vähän arka sen säilyvyyden suhteen. Jos kalaa on matkassa, se syödään ensimmäisinä päivinä.
Raejuustokin onnistuu, mutta siitä tulee vähän sitkasta. Aurajuusto on hyvä ja helppo, sopii mausteeksi moneen.
Kananmunat olen kuivattanut uunissa. Sekoitetaan munat sekä valkuainen että keltuainen hyvin mutta, ei vaahdoksi asti. Levitetään ohulti pellile folion tai leivinpaperin päälle ja anneaan olla max 50-asteisessa uunissa noin puoli vuorokautta. 6-10 munaa kuivuu pannullisella. Kovettuvaa levyä kannattaa välillä rikkoa ja "sekoitella" palojen paikkaa. Kuivunut muna olisi hyvä saada mahdollisimman hienoksi, jotta sitä on helppo käyttää. Siivilän läpi on aika työlästä sitä painella, mutta se on yksi vaihtoehto tai huhmare tms. Monitoimikoneen leikkuri tai tehosekoitin toimii kohtuullisesti.
Pavut liotetaan ja keitetään kypsiksi ihan normaalisti. Kuivumisen nopeuttamiseksi ja myös ruokailuvaiheen liotuksen nopeuttamiseksi olen hienontanut myös pavut leikkurilla. Niistä tulee kuivina aika kovia ja leikkuri ei enää niihin pysty. Kaupan valmis soijarouhe on myös hyvä lisuke, jos ei vierasta soijan makua.
Vihannekset
Vihannekset tuovat vaihtelua, lisämakua ja kuitua retkiruokiin. Pitkillä vaelluksilla niistä saa myös tarpeellisia vitamiineja ja hivenaineita.
Hyviä kuivattavia ovat esim. porkkanat (jotka maistuvat myös naposteltavina), paprika, kesäkurpitsa, sienet ja parsakaali. Suolapalaksi ja mausteeksi voi kuivattaa säilykeoliiveita. Vihannekset huuhdotaan, kuoritaan tarvittaessa ja pilkotaan pieniksi kuutioksi tai siivuiksi tai raastetaan karkeaksi. Itse suosin jälkimmäistä, jolloin vihannekset kuivuvat tasaisesti, vievät vähän tilaa ja "uppoavat" helposti ruokiin. Vihannekset kypsennetään kevyesti mikrossa pienissä erissä ja levitellään kuivumaan. Vihannekset voi toki myös kiehauttaa vedessä tai höyryttää. Sopivan nopea mikrokäsittely säilyttää hyvin värit ja vitamiinit. Kuivuminen tuo esiin mielenkiintoisia makuja muuten miedoissa kasviksissa kuten kesäkurpitsassa. Pussitusvaiheessa on vaarana, että iso osa hupenee maisteluun.
Lihojen kanssa ei juurikaan tarvitse pelätä ylikuivumista, mutta kasvisten kanssa saa olla tarkempana, käännellä ritilöitä ja poistaa kuivat kasvikset, jos ne rupeavat ruskistumaan. Kuutisen tuntia riittää useimmille.
Tomaatin olen päätynyt kuivattamaan uunissa leivinpaperilla, niitä kun ei saa irti kuivurin ritilöistä. Tomaatin kuoren olen poistanut ensin kalttaamalla: ristiviilto ja pyrähdys kiehuvassa vedessä.
Hedelmistä olen kokeillut omenaa, joka on aika helppo sekä nektariinia. Niitä joutuu myös vahtimaan, etteivät kuivu liikaa ja tule koviksi. Ne menettävät makunsa siinä vaiheessa. Marjat ovat kyllä hyviä, mutta esim. mustikan ja puolukan kuivaus kestää kauan, pari päivää. Kuivumista auttaa, kun kevyesti rikkoo marjoja, mutta toisaalta arvokasta makua menee hukkaan. Tämä osio vaatii vielä lisää harjoittelua. Pilkottu tai viipaloitu mansikka onnistuu paremmin. Mansikka on hyvää kuivanakin, mutta mikä tuoksu tuleekaan liotetusta mansikasta. Hyvä jälkkäri sellaisenaan tai jonkun pikamousseen seurana.
Kuivatut yrtit eivät paina "mitään", mutta tuovat retkellä vaihtelua ruokiin. Kuivaustapoja on monta: kuivuri, nippuna huoneilmassa roikkumassa tai pieniä myös mikrossa (kts. esim. http://www.pellervo.fi/pellervo/kp8_03/yrttisato.htm.) Kuivuri ja mikro säilyttävät värit ja maun parhaiten.
Kuvassa kuivuriin menossa n. 700 g broileria ja paketti aurajuustoa. Lasipurkissa kuivattuja tatteja, tomaattien (n. 10 kpl) vieressä purkillinen pilkottuja oliiveja, pussukoissa n. 700 g naudanlihaa, lähes kilo porkkanaa, kolme paprikaa ja kolme pientä kesäkurpitsaa. Tällä määrällä vahvennetaan mainiosti viiden hengen päivälliset viikon vaelluksella, kun ruokien pohjana käytetään valmista retkiruokaa neljän hengen annoksena. Jokaiselle tulee näistä kannettavaksi parin nyrkin kokoinen pussukka, jonka paino on muutama sata grammaa.
Periaatteessa kuivatut ainekset säilyvät huoneenlämmössä, mutta jos joudun säilyttämään pidempään, olen pitänyt ainekset jääkaapin vihanneslokerossa ja kalan jopa pakastimessa. Tärkeää on tietysti muistaa mahdollisimman hygieeninen käsittely kaikissa vaiheissa.
Edellä mainitulla tavalla käsiteltyinä ainekset pehemenevät retkellä muutamassa tunnissa. Lisätään vettä valmiiksi annosteltuun päiväpussiin, jossa on liha-vihannessekoitusta muutama ruokalusikallinen ruokailijaa kohti (jos pohjana valmisruoka). Suljetaan pussi ja laitetaan vielä minigrippussiin. Koska ruoka on kuivattu lähes kypsänä, liotuksen jälkeen riittää muutaman minuutin keittäminen tai pelkkä kiehuva vesi päälle ja muutaman minuutin hauduttaminen. Kanamunalle riittää reilu loraus vettä, sekoitus ja suoraan pannulle. Munajauho menee pieneen tilaan ja tarvitsee aika paljon nestettä. Suhde menee suurinpiirtein niin, että kahden kananmunan jauho vaatii kuksallisen vettä. Munakkaaseen voi lisätä mausteeksi vaikkapa aurajuustoa ja tomaattia tai poronlihaa, jonka olen toistaiseksi ostanut valmiiksi kuivattuna!
Pussitan kuivapöperöt päiväannoksiin erilaisina sekoituksina, lisuketarkoitukseen muutama ruokalusikallinen per ruokailija. Kuivamuona on varsin terävää ja rikkoo herkästi ohuen muovipussin. Olen silti päätynyt käyttämään ohuita ja keveitä pusseja, jotka kiepautan kaksinkerroin oheisen kuvan mukaisesti.
Pirjo