Lehdet 2010

Tuntematon erämaa

Haluatko tietää missä olet, mihin olet menossa ja mistä tulet. Moderni teknologia auttaa, se kartoittaa tiesi ja opastaa määränpäähän, missä ikinä sitten kuljetkin.

Paikannusteknologia on erinomainen apu ja erämaassa myös parantaa turvallisuutta, mutta ainostaan GPS:ään luottaen et saa lähteä vaellukselle, kartanlukutaito ja kompassin käyttäminen täytyy olla aina hallinnassa. Väärään turvallisuuden tunteeseen luottaminen voi johtaa pahoihin virhearviointeihin. Ainakin tällä hetkellä on niin.

Mutta entä tulevaisuudessa? Teknologia kehittyy vääjäämättä niin luotettavaksi, että monet tulevat varmasti lähtemään pelkästään sen avulla erämaahan, sille tuskin voimme mitään. Perinteisen suunnistamisen taidot unohtuvat, vaeltaminen muuttuu lopullisesti.

Mutta voiko paikannusteknologioista olla jopa haittaa tai vaaraa luonnolle?

Tulevaisuuden "lisätyn todellisuuden teknologia" on tuomassa moderniin elämään paljon helpotusta. Tulevaisuudessa esimerkiksi liikennemerkit saattavat olla vain virtuaallisia, auton tuulilasiin heijastettuja kuvia, joita ei oikeasti ole olemassakaan. Virtuaaliset tienviitat ja nopeusrajoitukset muuttuvat itsestään ruuhkien ja tietöiden mukaan.

Lisätyn todellisuuden tekniikalla voidaan tehdä polku myös erämaahan, sinne missä polkua ei oikeasti ole. Tulevaisuuden vaeltajayhteisöt rakentavat erämaista kattavan tietokannan, josta selviävät kaikki erämaiden kiintoisimmat paikat, parhaat reitit ja jokien ylityspaikat. Virtuaalilasit näyttävät jokaisella askeleella parhaan kävelyreitin ja varoittavat kulkijaa pienimmästäkin harhautumisesta.

Erämaa täyttyy virtuaalisista reiteistä ja etapeista, joita seuraten tottumattomankin on helppo kulkea. Entistä suuremmat kulkijajoukot vaeltavat ennakkoon merkittyjä virtuaalisia polkuja. Enää ei tarvita erämaahan pudonnutta lentokoneen hylkyä tai romahtamaisillaan olemaa kamminrähjää vetämään paikalle vaeltajajoukkoja, vaan netissä leviäva tieto "hienosta paikasta" riittää, navigaattori piirtää polun perille. Nähtävyydet, kalapaikat, kotkan- ja naalinpesät on kaikki tarkasti merkitty kulkijan reaaliaikaiseen paikkatietokantaan.

Mitä lisätyn todellisuuden vaeltaminen tekee retkeilijän luontosuhteelle? Osaammeko enää kulkea luonnossa sen omilla ehdoilla, kunnioittaen ja säilyttäen. Missä on seikkailu ja vapaus, jos virtuaalipolku ohjaa kulkuamme. Eikö erämaahan mennä juuri teknologiaa pakoon. Eikö erämaan pidä olla ainakin vähän tuntematon ja yllätyksellinen. Teknologian pettäessä virtuaalipolkuun luottanut vaeltaja on avuton ja eksyksissä.

Mutta paikannusteknologia on täällä pysyäkseen. Minä ole sitä vastaan vastaan enkä voi olla, koska ansaitsen sillä itsekin elantoni. Ehkä kuvitteellinen skenaario erämaiden virtuaalipoluista on liioiteltu, mutta on tosiasia, että erämaista saatavilla oleva paikkatieto lisääntyy koko ajan räjähdysmäisesti ja pahimmillaan siitä voi tulla erämaan virtuaalisaastetta, joka kykenee aidosti tuhoamaan luontoa.

Olen joskus kertonut löytämistäni kauniista paikoista ja julkaissut valokuvia ja jopa paikan sijainnin netissä. Valokuvia aion julkaista edelleen, mutta en enää koskaan kerro julkisesti kuvaamieni paikkojen koordinaatteja, en julkaise vaellusreittejäni enkä kerro kalapaikkojen sijaintia.

Paikannuslaitteeni logi pysyy kytkettynä pois päältä.

Timo Ylhäinen
http://asentopaikka.fi