Pöytään isketty puukko

Juhani Syrjän toimittama erätarinakokoelma Pöytään isketty puukko ei lupaavasta nimestään huolimatta säväytä perinteisen eräkirjallisuuden ystävää. WSOY:n ja Rakentaja-lehden yhteisesti järjestämä kirjoituskilpailu on tuottanut juuri sellaisen sillisalaatin, kuin miltä alkuasetelma kuuulostaakin: veren, hien ja houreiden tahrima sekamelska, jota ryyditetään apokalyptisella dystopialla.

Lähes puolet kirjasta on koottu metsästystarinoista, joiden lukeminen on erittäin vaikeaa selaiselle, joka ei ole metsästänyt vuosikymmeniin tai ei ollenkaan. Valitettavasti minun vanhana metsastäjänäkin on sanottava, että en jaksanut lukea yhtäkään tarinaa lopuun asti.

Kalastustarinoissa käydään läpi genren kliseitä, mutta ei löydetä juuri mitään uutta näkökulmaa, ehkä Jouni Tikkasen Virtaa lukuunottamatta.

Odotin 3. osan, Luonnon armoilla, korjaavan tilannetta. Olin väärässä. Kilpaisussa ensimmäiseksi sijoituttunut Vesa Sinervän Muistikuvia tulevaisuudesta on pikkunäppärä apokalyptinen tulevaisuudenkuvaus, jonka ansioksi jää, että sitä miettii edes hetken kirjan sulkemisen jälkeen. Mitään omintakeista tai uutta siinä ei kuitenkaan ole.

Erkki Keihään Mittakaava (3. sija) sisältää joitakin vaeltajalle tuttuja psykologisia elementtejä ja on omalla tavallaan mielenkiintoinen, mutta kokonaisuutena se on juoneltaan keskeneräinen ja epärealistinen.

Maailma muuttuu ja eränkäynti sen mukana, mutta silti kirjan lukijalle jää epätoivoinen olo: tällainenko on nykysuomalaisen käsitys erätarinasta? Mikko-Pekka Heikkisen nimitarina Pöytään isketty puukko pelastaa vain vähän, eikä enää jaksa palkita kirjan loppuun laahustanutta väsynyttä lukijaa.

Pöytään isketty puukko. Erätarinoita
Syrjä, Juhani (toim.)
ISBN: 9789510367254