Etusivu

Koivusta terveyttä ja elinvoimaa

Syyskesällä mielipuuhaani on metsänantimien keräily. Vaelluksilla marjat ja sienet antavat mukavan lisän ruokavalioon, vedenviljasta puhumattakaan. Keväällä ja alkukesällä luonnossa on paljon ihmeteltävää elämää, mutta vähän kerättävää. Nokkosenlehtiä, horsmanversoja, voikukanlehtiä ja kukintoja sekä korvasieniä voisi tietysti kerätä, mutta keräämättä ja käyttämättä ovat jääneet. Aarre-lehden 2/11 kaksi mielenkiintoista kirjoitusta herättivät keväisen keräilyviettini. Kirjoituksissa kerrotaan koivun moninaisista terveysvaikutuksista. Jo vanha kansa osasi lääkitä koivulla muutenkin kuin saunavastalla vihtomalla.

Koivunmahla on tunnettu terveysjuoma, ulkomaillekin sitä kaupataan. Mahlaa saa parhaimmillaan keväällä ämpärillisen päivässä yhdestä puusta.  Mahla on pakastettava, koska raikkaana se säilyy vain vuorokauden. Mahla on hyvä pohja erilaisille juomasekoituksille.





Turun yliopiston tutkijat osoittivat jo 1970-luvulla, että koivusta eristetty sokeri, ksylitoli, ehkäisee tehokkaasti kariesta. Vähän myöhemmin suomalaiset todistivat  ksylitolin vähentävän lasten korvatulehduksia noin 40 prosenttia. Ksylitolista on todettu olevan apua ientulehdusten, hammaskiven, diabeteksen ja osteoporoosin ennaltaehkäisyssä. Suun pitkäaikaiset infektiot kaksinkertaistavat sydänkohtauksen riskin. Tutkijat yrittävät parhaillaan selvittää, voisiko ksylitoli ehkäistä myös keuhkokuumeita sekä keuhkoputken- ja aivokalvontulehduksia. Ksylitolin ainoa haitta on kalleus; se on seitsemän kertaa kalliimpaa kuin tavallinen, terveydelle haitallinen sokeri. Myönteisten terveysvaikutusten aikaansaamiseksi tarvitaan vain neljä kiloa ksylitolia ihmistä kohden vuodessa. Risto Isomäki laskeskelee  kolumnissaan Aarre-lehdessä, että Suomessa ja muissa pohjoisissa maissa pystyttäisiin tuottamaan neljä kiloa ksylitolia jokaista maapallon asukasta kohti. Ilmaisen tai vahvasti subventoidun ksylitolin tuottaminen kolmatta maailmaa varten voisi parantaa miljardien ihmisten terveydentilaa. Se olisi hänen mielestään  tuloksellisempaa kuin nykyisin annettava kehitysapu  ˗  ja kaiken lisäksi ympäristöystävällistä.

Koivun tuohessa on 30 prosenttia betuliinia, koivuhartsia, joka antaa tuohelle valkoisen värin. Betuliini on aseptinen, voimakkaasti mikrobeja tappava aine. Paraikaa tutkitaan betuliinin käyttöä loissairauksien, alfavirusten ja keuhkoklamydian hoidossa. Betuliiniyhdisteillä voi olla merkitystä syövän hoidossa, bakteerien ja sienitautien torjunnassa ja tulehduslääkkeenä. Hi-virusta vastaan on jo kehitetty lupaavia betuliinipohjaisia lääkeaineita. Eräs tutkimus on osoittanut betuliinin alentavan veren kolesterolitasoa kolesterolilääkkeiden veroisesti. Betuliinia on tiivistyneessä muodossa koivun rungolla kasvavassa pakurikäävässä. Laboratorio-olosuhteissa käävän betuliinilla on todettu vahva syövältä suojaava vaikutus, ja pakurikäävän triterpeenien on osoitettu hillitsevän kasvainten kasvua. Japanissa pakurikäävällä suojataan ihoa melanoomalta. Pakurissa on polysakkarideja, jotka vahvistavat elimistön vastuskykyä marjojen tavoin. Kuivattua pakurikääpäjauhetta suositellaan nautittavaksi ns. tikka-teenä, jossa 2 tl jauhetta keitetään litrassa kiehuvaa vettä. Juoma siivilöidään, jauheen voi käyttää uudelleen. Suomalaiset joivat sota-aikana tikka-teetä kahvin korvikkeena, kiinalaiset nauttivat sitä päivittäin. Tee tasapainottaa vatsan toimintaa ja ehkäisee mahavaivoja. Pakurijauheteetä ei suositella sieniallergikoille eikä yhtä aikaa käytettäväksi penisilliinin ja muiden antibioottien kanssa.

 


Pakurikääpiä koivujen rungoilla


Koivun esiintyminen tunturiseudulla on määrittänyt asumisen ja toimeentulon. Talvilaitumilla porot ovat pysyneet voimissaan koivun uloimman, ohuen kuoren eli hilpun ansiosta. Kansanlääkinnässä tuohivedellä on ehkäisty hiustenlähtöä ja verisuonten kalkkeutumista. Tuohiteellä on hoidettu limaista yskää. Kivuliasta ruusutautia hoidettiin tuohesta keitetyllä tökötillä. Ennen muinoin leipä säilyi tuohikontissa homehtumatta, tuohivirsuissa varpaat säästyivat silsalta.

Koivuntuhka on vanha suomalainen kansanlääke, jota käytettiin muun muassa ihottuman, kynsisienen, närästyksen, mahalaukun liikahappoisuuden, huuliherpeksen, syövän ja reuman hoidosssa. Koivuntuhkauute valmistetaan sekoittamalla koivutuhkaa puhtaaseen veteen. Tuhka sisältää  runsaasti mineraaleja. Suomalainen koivuntuhkauute on hyväksytty kansainväliseen superruokien ryhmään. Koivuntuhkauute vahvistaa tervettä solupohjaa ja puolustuskykyä. Tuskinpa  rupean nautiskelemaan tuhkajuomaa tai tikka-teetä, kun ei ole mitään terveydellistä syytä.

Keväisin koivun silmut ja hiirenkorvat tuovat metsään huumaavan tuoksun. Ne ovat hyvin vitamiinipitoisia ja niitä voi käyttää persiljan tapaan ruokien päälle. Täyteen mittaansa kasvaneissa lehdissä on muun muassa flavonoideja, fenoleja, eteerisiä öljyjä, A-vitamiinin esiastetta karoteenia sekä C-vitamiinia. Sisäisesti nautittuna koivunlehti lisää nestekiertoa, puhdistaa virtsateitä ja vähentää turvotusta sekä alentaa lievästi koholla olevaa verenpainetta. Tehokkain ja tuoksuvin koivunlehti kannattaa ottaa talteen alkukesästä ja kuivata huoneenlämmössä ritilän päällä tai kuivurissa. Koivunsilmuista, hiirenkorvista ja lehdistä voi tehdä erilaisia ulkoisesti käytettäviä sekoituksia: ihoa kosteuttavan koivukylvyn,  kuorintavoiteen, kasvonaamioita, koivusampoon. Erämaahan ei tarvitse kantaa sampoota, kun sen tekaisee itse paikan päällä.  Avarasuiseen pulloon pannaan vettä ja 2 dl koivunlehtiä. Pullo suljetaan ja ravistellaan niin kauan että koivun saponiinit alkavat vaahdota nesteessä. Hiukset valellaan ja  pestään koivuvedellä normaalisti. Olen testannut koivusampoota kahdesti, ja se toimii. Hiukset puhdistuvat, tulevat pehmeiksi ja tuoksuvat miedosti  koivulle. Mökillä voisin tuhrata myös kuorintavoiteen ja kasvonaamion kanssa.

 


Koivua pidetään luonnon nesteenpoistolääkkeenä, diureettina, ilman sivuvaikutuksia. Se puhdistaa maksaa ja sappitiehyitä. Koivunlehdistä valmistetaan tee silppuamalla 2 rkl lehtiä ja hauduttamalla niitä 1½ dl:ssa kiehuvaa vettä 10 minuuttia. Juomaa naukkaillaan kulauksittain päivän mittaan. Sydän- ja munuaisvaivoista kärsivien kannattaa neuvotella lääkärin kanssa ennen kuin nauttii koivunlehtiteetä. Vaelluksilla rinkka painaa  hartioita ja aiheuttaa käsien ja jalkojen puutumista ja turpoamista. Koivunlehtiteetä aion ehdottomasti valmistaa retkillä ja kuivaan koivunlehtiä talvenkin varalle turvotuksien torjuntaan.

Jos retkellä yllättää päänsärky, niin hiukset kastellaan kylmällä vedellä ja koivunlehdillä täytetty pipo pannaan päähän. Käsittely kuulemma taltuttaa alkavan päänsäryn helteellä. Taidan kuitenkin  ottaa mukaan kipulääkkeitä reissuilleni.

Ja entäs koivuhaloilla lämmitetty sauna ja koivuvihta, vasta! Koivuvihdan tehoaineet irtoavat lehdistä ihoon. Vihtoessa pintaverenkierto vilkastuu, lihaskipu vähenee, verenpaine alenee... ja koko ihminen uudistuu. Itse en ole mielistynyt vastalla pieksämiseen, kun se on niin roskaista hommaa, mutta tuoksusta pidän.

 



Valkorunkoisen koivumetsän tuoksu ilmoittaa meille suven saapuneeksi, ja meille suomalaisille koivumetsä on rakas. Koivu on kaunis, sielua ja ruumista lääkitsevä, monipuolinen elämänpuu.


Lähteet:
Maarit Cederberg: Monipuolinen elämänpuu, koivu. Aarre 2/11
Risto Isomäki: Sokeria koivusta. Aarre 2/11


Liisa Koponen