Alkuperäiskansojen kulttuurifestivaali Riddu Riddu vietti kuluneena kesänä 20-vuotisjuhliaan Pohjois-Norjassa. Toiveissa olikin upea sää, paljon hyviä esiintyjiä ja rentoa festarifiilistä. Lopulta kuitenkin kävi toisin, kun samaan aikaan tapahtunut tragedia Utöyan saarella kosketti myös sekä festivaalin järjestäjiä että vieraita hyvin läheltä.

Outa osallistui nyt Riddu Ridduun toista kertaa, ensimmäisestä käynnistämme voit lukea täältä. Tänä vuonna työskentelimme vapaaehtoisena festivaaleilla ja näin oli mahdollisuus nähdä tapahtumaa vähän laajemmin. Vapaaehtoinen saa 12 tunnin työskentelyä vastaan ilmaisen festivaalilipun ja välipalaa. Näin saatiin myös ensimmäinen kosketus norjalaiseen hapankermapuuroon eli rømmegrøt tuli tutuksi. Kun oli oivaltanut, että se ei ollut mitään pilaantunutta, oli se aamuyöllä nälkäisenä todella hyvää kanelin ja sokerin kanssa. Kuin hapanta mannapuuroa ilman sattumia. Toki muutakin syötävää on tarjolla.

Festivaalien avajaisjuhlallisuuksien ja runsaan alueen emäntien tarjoaman kahvitarjoilun jälkeen starttasimme festivaalit torstai-illan nuorisokonsertista, josta ei menoa ja meininkiä puuttunut. Nuorisokonsertissa saavat esiintymisvuoronsa niin paikalliset nuoret, kuin jo kokeneemmatkin esiintyjät.

 

Paikallisten merisaamelaisten vieraanvaraisuutta

hyvin herkullinen ja kaikkien arvostama kahvitarjoilu.

Yurtassa konsertoi Julia Charkova, joka on syntynyt Akabanissa, Khakasian pääkaupungissa, Siperiassa. Hän soitti kanteleen näköistä laitetta, jota sääti eri sävellajeihin lampaan niskanikamaluilla. Julia lauloi ja soitti lauluja kotimaastaan sekä kurkkulauloi ja lausui. Hän piti kuulijan otteessaan koko kolmenvartin esityksen ajan. Julian vihje pistää silmät kiinni ja vain kuunnella hänen musiikkiaan kuljetti pitkin vuoria ja virtoja.

 

Julia Charkova Yurtassa

Riddu Riđđun elokuvatarjonnalla halutaan kertoa alkuperäiskansojen tarinoita. Tänä vuonna näimme vuoden nuoren taiteilijan, elokuvantekijä Marja Bal Nangon filmejä sekä erilaisia tarinoita saamelaisalueilta, Pohjois-Norjasta, Grönlannista, Kanadasta, Mongoliasta, Taimyrilta, Amazonilta ja Guatemalasta. Useiden filmien teemana oli aiheellinen pelko luonnon ja perinteisen elintavan tuhoutumisesta.

Perjantaina Nisgan Longhousissa esiintyi Georg Buljon Electric Biđus vahvistettuna artisteilla Niko Valkeapää, Sara Marielle Gaup ja kanadalainen kurkkulaulaja Sylvia Cloutier. Kyseessä oli muusikin ja kuvin tuotettu ilotulitus, joka nosti ihon kananlihalle ja itkun kurkkuun. Musiikin yksi tarkoitus on herättää tunteita ja siinä tämä kokoonpano onnistui loistavasti. Esityksen aikana nähty filmi tuntureilta ja pohjoisen luonnosta vahvisti elämystä.

 

Georg Buljon Electric Biđus, Niko Valkeapää, Sara Marielle Gaup ja Sylvia Cloutier lauteilla

 

Illan konsertissa päälavalla olivat esiintymisvuorossa Sofia Jannok, Violet Road, Blue King Brown, sekä Timbuktu. Näistä Sofia Jannokin korvasi Niko Valkeapää, jonka laulut olisivat ehkä toimineet paremmin pienemmässä ja intiimimmässä ympäristössä kuin festarilavalla. Kuitenkin niin yleisö kuin esiintyjätkin näyttivät viihtyvän Nikon pehmeän äänen soljuessa auringon kultaamien vuorten lomaan.

 

Niko Valkeapää

Tromssalaisen yhtyeen Violet Roadin esiintyminen puolestaan oli varsin hulvatonta ja iloista, siitäkin huolimatta että laulujen tekstit olivat osin melko synkkäsävyisiä. Näistä yleisön suosikeista, jotka ovat juuri julkaisseet esikoislevynsä, kuullaan vielä!

 

Violet Road

 

Norjalaisten jälkeen oli vuorossa australialainen Blue King Brown, joka todellakin hullaannutti yleisönsä. Kantaaottavat laulutekstit yhdistettynä menevään musiikkiin eivät antaneet yleisön vain seistä paikoillaan, vaan suurin osa tanssi väkijoukon keskelle hypänneen solistin, Natalie Pa'apa'a'n mukana villisti.

 

Natalie Pa'apa'a'

 

Illan päättänyt ruotsalainen hip-hopartisti Timbuktu keräsi vielä lavan ääreen valtavan, etupäässä nuoremmasta väestä koostuneen väkijoukon, ja auringon jo laskiessa väki jaksoi vielä laulaa ja tanssia mukana.

 

Timbuktu kesäyössä

 

Lauantaina aamupäivällä suruviesti Oslosta ja Utöyasta tavoitti myös pienen Kåfjordin kylän Pohjois-Norjassa. Ihmiset olivat epätietoisia Utöyassa olevien läheistensä kohtalosta, suru ja epäusko olivat päällimmäiset tunnelmat. Festivaalin järjestäjät pitivät tiedotustilaisuuksia, järjestivät kriisiapua ja sekä poliisi että ensiapuryhmät partioivat alueella lukuisten vapaaehtoisten lisäksi. Festivaalikävijät seurasivat tapahtumia niin alueella sijaitsevan kulttuurikeskuksen kirjaston internet-päätteiltä kuin kahvion televisiostakin. Festivaalin keskeyttämisestäkin puhuttiin, mutta lopulta norjalaiset eivät halunneet antaa vihalle ja pahoille tapahtumille periksi, vaan päättivät yhdistää voimansa, sekä julistaa välittämisen, rakkauden ja toinen toisestaan huolehtimisen sanomaa.

Illaksi ohelmaan merkityt konsertit yhdistettiin muistokonsertiksi, jossa esiintyivät Indigenous Youth Gathering -tapahtuman lisäksi Ruotsin tiibetiläinen Chime Arkhang, norjansaamelainen Inga Juuso, ruotsalaiset Svante ja Katarina Henrysson, maorikulttuuria ja musiikkia tutuksi tuoneet Moana and the Tribe, sekä eteläsiperialainen yhtye Yat-kha, joka yhdistää elementtejä niin hard rockista, tuvalaisesta perinnemusiikista kuin kurkkulaulustakin. Vaikka sateinen ja kylmä sää peilasi yleisön olotilaa ja surua, niin musiikki ja esiintyjien sanat toivat lohtua.

 

Yat-Kha, suuri sielu

 

 

Moana and the Tribe

 

Riddu Riddussa on myös uskomattoman paljon laatutelttoja ja -kotia eli laavuja vierailulla, eli retkeilijä pääsee samalla tutustumaan myös majoitetarjontaan:

 

 

 

Maria ja Päivi