Kotipihan nurkilta - aina ei tarvitse mennä kauas

Yhden miehen patikka Kolinpolulla

Oli syyskuu vuonna 2007. Sattuipa taas sellainen pidempi viikonloppu, jolloin houkutteli lähteä luonnon helmaan ja kavereilla ei ollut aikaa. Päätin sitten mennä ensimmäistä kertaa itsekseni, ajatus moisesta reissusta kun oli ollut jo melkoisen tovin mielessä. Mukaan otin vanhan kunnon trangian ja Savotan rinkan. Teltan jätin ottamatta, arvelin että laavuissa on sen verran tilaa, että mukaan mahtuu yksi joka käyttää reksonaa..

Matkalukemista


Ensimmäinen päivä - pitkä Pielinen ja päivä

Noin kello yhden maissa nautin viimeisen sivistyneen veitsihaarukka-aterian Kolin ABC:lla. Kana-aterialla masu piripintaan (Syökää kanaa -mainos oli tehnyt tehtävänsä) ja menoksi. Aterian päätteeksi kaveri heitti minut Kolin luontokeskukseen.

 

Suuntaa antava reittikartta Pohjois-Karjalan vaellusreittioppaasta, linkki oppaaseen jutun lopussa

Päätän kiertää Herajärven itäpuolelta, että saan ihailla Pielistä niin pitkään kuin mahdollista. Moneen kertaan mietin matkalla kuinka mahtavia Pielisen maisemia Kolilta näkyykään, Pieliselle pitää päästä joskus melomaan!

Koli ja Pielinen sulassa sovussa

 

Pitkä Pielinen avautuu komeana Kolilta

 

Hämärä laskeutuu, Herajärven eteläkärki lähestyy

Pirunkirkko houkuttelee myös matkalla, mutta hämärän jo alettua en saata käydä sitä tutkimaan. Hämärän vaipan jo reilusti laskeuduttua vastaan tulevasta suuresta pusikosta kuuluu jonkin ison olennon rapistelua. Hetken tuumittuani päätän alkaa laulamaan ukkonooaa. Rapina pusikossa loppuu. Mutta koska reittiä kulkeakseen täytyy kulkea pusikon vierestä niin muu ei auta. Laulan ukkonooaa ja kävelen pusikon ohi. Moniaan kertosäkeistön jälkeen lopetan laulamisen ja uskallan jo vähän hengähtääkkin. Vielä tänäänkään en tiedä mikä pusikossa rapisteli. Hirvi, peura tai ehkäpä villisika?

 

Kello kymmenen aurinko on laskeutunut jo hyvän aikaa sitten ja onnistun harhautumaan yhteen umpikujaankin. Löydän takaisin reitille muutaman hetken päästä ja tulen veden äärelle: Orivirta ja sen ylitys lautalla. Vesi on matalalla syyskuussa ja lautta juuttuu kiville keskelle vesistökapeikkoa.

 

Karilla

Onneksi painopisteen vaihtelu ja vaellussauvalla kampeaminen liikuttaa lauttaa muutama sentti kerrallaan kiviä pitkin ja kohta lautta on jälleen avoimilla vesillä ja matka jatkuu. Matkanteko tukevalla maankamaralla tuntuu vähän aikaa mukavalta, mutta jo hetken päästä kuusenaluset alkavat vaikuttaa houkuttelevilta yöpymisvaihtoehdoilta. Ei kuitenkaan kauaa, koska meinaan repiä housuni alueistaan tarkkojen maanomistajien piikkilanka-aitoihin.

Toinen lautta! Joka sattumoisin on vielä vastarannalla. Onneksi köydellä sen saa omalle rannalle ja pian pääsenkin tutustumaan kyseisen kapeikon veden syvyyksiin. Tällä kertaa vettä on reilusti ja ylitys etenee mukavasti. Vastarannalla tervehtii kyltti: "Lautta on epäkunnossa, käyttäkää kanoottia ylitykseen". Huh, en edes huomannut, että lautta olisi ollut mitenkään rikki ja ehkäpä hyvä niin. Hetken päästä löydän itseni ensimmäisestä suunnitellusta yöpymispaikasta, Kiviniemeltä. Paikan omistajan kanssa juteltuani selviää, että laavut ja kodat ovat jo tupaten täynnä. Eli kuusenalusmajoitus hiipii jälleen aatoksiini. Ystävällinen omistaja ehdottaa kuitenkin yöpymistä aitauksen sisällä olevassa aitassa. Kiittäen otan tarjouksen vastaan ja suuntaan aittaan yöpuulle.

 

Toinen päivä - kippurasarviset kaverit

Herään tukka sekaisin yhdeksän maissa. Lähden aamutoimille pihalle ja havaitsen etten asustele aitauksessa yksin. Pikaiset toimet kerkeän toimittaa ennenkuin lauma pässejä juoksee lähes pukkausetäisyydelle. Menen äkkiä takaisin aittaan ja tuumin hetken, että mikä avuksi. En keksi ihmeempiä niin alan aamupalan laittoon, jonka syömisen jälkeen pakkaan rinkan. Raotan varovasti ovea ja huomaan, että pässit ovat sopimoilleen aitauksen kauimmaisessa nurkassa. Tilaisuuteni on tullut! Lähden kävelemään reippaasti porttia kohden ja kerkeän hyvästi puoleen väliin ennenkuin tarkkasilmäisin pässinpää huomaa askeltamiseni. Pässeillä menee sopivasti sen verran aikaa äimistellessä, että kerkeän portille asti ja toiselle puolelle ennenkuin ovat juosseet portille.

Toisen päivän reissaaminen alkaa. Jylhät Kolin maisemat ja lähes silmänkantamattomiin ulottuva Pielinen jäävät taakse ja sankat kuusi- ja mäntymetsiköt tulevat tilalle.

 

Pohjois-Karjalan keskipiste

 

Päikkärit piristää aina

 

Siltoja reitillä oli harvakseltaan

 

Matkan varrella vastaan tulee soidensuojelualueita vanhoine metsineen ja useamman peninkulman jälkeen Kolvanan Uuro -rotkolaakso, joka kivikkoisuutensa ja vaikeakulkuisuutensa vuoksi vetää vertoja rakalle kuin rakalle.

 

Yksi reitin soidensuojelualueista

 

Bongaa kuvasta polku ja voita matka ihanalle Kolinpolulle

 

Rakassa tamppailun jälkeen jalkani alkavat olla ihan poikki ja onkin hyvä, että tarvitsee päkyttää vain lyhyen matkaa seuraavalle yöpymispaikalle Urkkalammelle.

 

Kolmas päivä - ystävällistä maaseutua ja lopun alkua

Herään laavusta ja aloittelen päivää. Tällä kertaa ilman kippurasarvisia ystäviä. Hetken päästä matka etelää kohden jatkuu. Synkät ja sankat kuusi- ja mäntymetsät vaihtuvat hiljalleen niityiksi ja pelloiksi.

 

Pohjois-Karjalaista maalaisseutua

 

Jonkin matkan päästä huomaan kyltin, jonka ystävällinen maalaistalon omistaja on laittanut polun varrelle. Kyltissä hän kehoittaa matkamiestä täydentämään vesivarastojaan talon pihakaivosta jos niin on tarvetta. Tallustelen pihaan ja vaihdan muutaman sanasen pihalla olevan emännän ja isännän kanssa. Ilmeisesti olen jossain määrin ryytyneen näköinen, kun he kehottavat ottamaan päiväunet pihan perällä olevan saunan pukutilassa. En pistä hanttiinkaan koska oloni on varsin nuutunut, vaan kiitän ja suuntaan saunalle. Saunalla nostan jalat rinkan päälle ja otan pikkulinnun nokkaunet. Hetken päästä herään virkeämpänä ja jatkan matkaa.

 

Viimeinen leposija

Tovin jos toisenkin kuljettuani löydän itseni Uuron huoltoasemalta, mistä kaverini tulee autolla hakemaan pitsaa mutustelevan matkamiehen.

 

Kolinpolku takana, pari mustaa varvasta edessä

Kaikkineen Kolinpolkun tallusteluun meni aika tarkalleen pari varsin mukavaa vuorokautta taukoinensa kaikkinensa. Reittitallenne reissusta löytyy tästä ja lisäinfoa tästä.


Mikko Hakala