UKK-puiston koilliskulmalla elokuussa 2012

Olin tehnyt tälle vuodelle jo kaksi pariviikoista Yliperän reissua. Sain hieman yllättäen elokuun viimeisen viikon töistä vapaaksi ja jännäsin, millaiset kelit Yliperälle kehkeytyvät. Ei näyttänyt kovin lupaavalle, joten vaihdoin suunnitelman UKK-puistoon, jossa ennusteet lupailivat parempaa säätä.

Matkalle lähdin perjantaina 24.8 töiden jälkeen. Ajoin yksikseni lähes yhdeltä istumalta Kuopiosta Sodankylän seutuville, jossa unen tarve kävi selväksi ja nukuin autossa kahteen otteeseen tovin. Jatkoin matkaa Ivalon kautta kohti Rajajooseppia, jonne tulin aamulla viiden maissa. Pian aamuaurinko kultasikin puiden latvoja Luttojoen sillan luona.

Sillan ylitettyäni mietin helppoa polkutietä pitkin kulkemista, mutta kävin vilkaisemassa Kiertämäojaa. Jokivarren polku näytti niin selkeälle, että kuivassa säässä sitä olisi hyvä kulkea. Ilma oli viileä, auringon noustua lämpötila kohosi kymmenen asteen tietämille.

Tunnissa pääsin Alemman Kiertämäjärven laavulle, jossa paistoin makkaraa tulilla. Laavun vieressä oli pieni teltta, jossa joku nukkui heräämättä minun puuhistani. Kävin vanhalla romahtaneella kammilla vähän matkaa laavulta etelään. Muistan tuon paikan 80-luvun alussa olleen vielä yöpymiskunnossa.

Matkaa jatkaessani löysin muutamia lakkoja polun varren kosteikosta. Kulku jatkui jouheasti, vaikka yöuni oli jäänyt vähille. Rinkka oli kevyt, kun jätin kalavehkeet kokonaan autoon. Pian yhdentoista jälkeen tulin Ylemmän Kiertämäjärven tuvalle.

Ylempi Kiertämäjärvi

Tupa on hyvässä kunnossa, mutta kävijöitä siellä ei ollut muutamaan päivään poikennut. Söin Lapinlahdelta Väisäsen Kotilihasta ostamaani porokukkoa. Tein puita ja otin nokoset. Tuuli tyyntyi iltapäivällä täysin ja kalat tuikkivat järvessä. Matkan jatkaminen ei innostanut. Kuvasin ja söin mustikoita.

Illalla sain seuraa keskisuomalaisesta pariskunnasta. He laittoivat teltan pystyyn pihalle. Turisimme nuotiolla makkaraa paistaen. Pariskunta oli liikkeellä melko samalla reittisuunnitelmalla kuin minäkin.

Heräilin sunnuntaiaamuna kuuden aikoihin ja söin aamupalaa. Sää oli kirkas, lämpötila oli käynyt yöllä nollan pinnassa. Teltassa yöpynyt pariskunta tuli tupaan aamupalalle. Lähdin kahdeksan aikoihin kohti rajavyöhykkeen reunaa seurailevaa polkutietä.

Seurasin ensin poroaitaa ja sen lähellä menevää mönkijäuraa, joka kääntyi kohta itään. Vanhassa kartassani ei ollut kaikkia polkuja merkitty. Valitsin liian pohjoisen haaran ja tein vähän lisälenkkiä. Toisaalta vältin laaksonpohjan kosteikot.

Suorin reitti polkutielle olisi ollut Ylilompolon kautta Harrijärvelle menevä polku. Harrijärven itärannalla on pari tupaa, toinen porokämppä, jolla pidin hyvän tauon, ja toinen ilmeisesti MH:n huoltotupa. Ketään ei kummankaan pihalla näkynyt.

Polkutie on helppo kävellä, mutta onhan se vähän tylsäkin. Sähkölinja kulkee tien viertä pitkin. Pari nuotiopaikkaa sinne on ripoteltu. Kymmenisen kilometriä tiellä kuljin ennen kuin pääsin yhden maissa Anterin rajavartion tasalle.

Tästä reitti kaartaa länteen Anterijoen vartta pitkin. Oikean jalan pikkuvarvas otti osumaa polkutiellä ja sitten kantapään sivuun tuli rakko ilmeisesti muuttuneen askelluksen takia. Pyöräparkin laavulla jalkaa paikkailin Compeedilla ja pidin hyvän tauon. Pyöräparkin jälkeen ura kierteli irti joesta kosteikkojen takia. Jokikin on aika mutkainen. Pian Kaarreojan ylityksen jälkeen tapasin neljän maissa polulla helsinkiläisen kaverin. Tuvalla oli neljä oululaista miestä saunapuuhiaan lopettelemassa.

Anterijoen mutka Keskon kämpän kohdalla

 

Saunoin yksin kaikessa rauhassa päivämatkan rasitukset pois ja kävin kahdesti uimassa. Sauna täällä on verraton, kuten uimapaikkakin! Pistin vielä puita kiukaaseen, kun uskoin pariskunnan tulevan perästä pian tuvalle.

Oulun porukan seurueeseen kuului ravintoloitsija, joka ottautui kokkaamiseen ja laittoi kahdesta pataruuasta ja paistijauhelihastani koko poppoolle ilta-aterian. Tuttu pariskuntakin saapui. Kuistilla rupattelua alkoivat polttiaiset häiritä illan mittaan. Tahvon tuvalta tuli illalla pari miestä tuvalle. Jo yhdeksän aikoihin olin yläpetillä nukkumaan menossa.

Yö meni mukavasti. Lämpötila kävi ulkona taas lähellä nollaa. Aamulla kuudelta alkoi porukka liikehtiä, itse loikoilin seitsemään asti. Oululaiset olivat menossa Hammaskuruun. Tein saunapuita ja jatkoin matkaa Muorravaarakkaa kohti hieman ennen minua lähteneen kampraatin perään. Aamu oli selkeä, mutta sääennuste lupaili iltapäivälle kuuroja.

Kaarreojan varrella oli paikoin paljon mustikoita. Näin samaan suuntaan kulkevan vaeltajan edelläni ennen tunturiharjan ylittämistä. Jyrkän laskun jälkeen sain ihmeellisen sadekuuron päälleni: aurinko paistoi, mutta pienessä tuulessa lensi sumuna mikropisaroita. Kuva tuosta lyhyestä ilmiöstä jäi tietysti ottamatta!

Puolukkaa kannon päällä

 

Yhden aikaan pääsin tuvalle, jossa oli pari naista portailla syömässä ja edelläni kulkenut kaveri jo valmistautui jatkamaan matkaa Sarviojan suuntaan. Naiset matkasivat puolestaan Anterinmukkaan. Kuvasin näkemääni tuplareppusysteemiä, jota olen joskus itsekin mielessäni miettinyt.

Korjasin kantapään rakkolaastaria paremmin paikoilleen. Pariskuntakin tuli perästä ja Sarviojan suunnasta turkulaisia ja sitten lappoi iso 30 hengen ryhmä Rovaniemen Urheiluopistolta telttaleiriin. Iltapäivällä sateli pari tuntia vettä. Aamuinen Lapin radion ennuste piti paikkansa.

Tutun pariskunnan kanssa pidimme tuvalla lettukestit. Illalla tuli pariskunta koiran kanssa. Polttiaiset villiintyivät sateen jälkeen, joten ulkotulilla emme nyt istuneet. Yö meni mukavasti. Heräilin kuuden aikoihin, mutta venytin nousemista seitsemään.

Mietin hetkisen Luirolle mutkaa Lumikurun kautta, mutta en täysin luottanut kaksi päivää oireelleeseen koipeeni. Päädyin jatkamaan Pirunportin kautta kohti Sarviojaa. Kahlasin joen yli yhdeksän aikoihin. Edellisenä päivänä olin jo tovin avotunturissa, mutta nyt pääsin kunnolla avariin maisemiin. Vasta silloin tunnen olevani kunnolla Lapissa ja mieliala nousee aina pykälällä.

 

Pirunportti itäpuolelta

 

Pirunportti lännenpuolelta

Pirunportista löytyi vielä luntakin. Sää oli selkeä ja lämmin, oli hyvä kulkea, kun jalkakaan ei enää vaivannut. Pirunportin jälkeen otin suunnan tunturiselän yli kohti Paratiisikurua. Ylhäällä sain kännykän kenttään ja soittelin kotipuoleen väliaikatilanteita.

Paratiisikuru kylpi auringossa. Lasku alas lammelle on aika jyrkkä rinkan kanssa. Kurun seinämällä kasvaa yllättäen myös yksi pihlaja! Hieman kuvia otettuani jatkoin pohjoiseen, pari pientä porukkaa tuli vastaani. Polulla huomasin kännykän pääsevän välillä kenttään ja sain puhelun pari kilsaa ennen Sarviojaa. Sääennuste lupaili hyvää jatkolle vielä ainakin pariksi päiväksi.

 

Paratiisikuru

Pääsin Sorvusojan yli tuvan puolelle vaelluskengät jalassa. Tuvan lähellä oli telttoja, mutta ketään ei näkynyt. Kävin uimassa joessa alemman nuotiopaikan luona. Tuttu pariskunta tuli joen yli ulkona syödessäni. He laittoivat teltan pystyyn.

Pidin autiotuvan massiivisessa kivitakassa tulta, kuuntelin radiota ja kirjoitin reissuvihkoa. Paratiisikurussa näkemäni päiväretkellä olleet nuoret naiset palasivat tuvalle. Olivat käyneet Pirunportilla myös.

Ylemmän telttaleirin porukka palasi päiväreissultaan, heistä yksi nuori nainen oli kuumeessa ja nukkui lopulta yön tuvassa. Annoin hänelle kolme Finrexiniä, kun en itse niitä tarvinnut. Kävin vielä keskisuomalaisten tulilla makkaraa paistamassa. He aikoivat kiepata Aittajärvelle jatkossa.

Yöpuulle kömmin klo 22. Keskiviikkoaamuna 29.8 nousin ylös kahdeksalta. Puoli yhdeltätoista läksin polkua itään, mutta muistin silmälasikoteloni piilolinsseineen ja nesteineen jääneen petipaikkani reunalla olleeseen naulaan. Pitihän ne hakea, kun en ehtinyt kulkea puolta kilsaa enempää.

Sää oli aamusta alkaen hieman pilvinen ja tuulisempi kuin aikaisemmat päivät, suunta kaakosta. Pari tuntia talsin Sorvusojan suulle. Jatkoin koilliseen Muorravaarakanjoen länsipuolta aina Nuotian kämpän raunioiden tasalle. Ylitin matalan joen kengät riisuttuani. Kämpän raunioita ei enää näkynyt eikä niitä uudemmat kartat enää mainitse.

 

Sarviojan tuvan likeinen lähde


Nuotian tulipaikalla tapasin Jyrkkävaaraa kohti matkaavan miesjoukon, joista kaikilla oli savolaistaustaa. Löysin taas pari lakkaa. Tulin Jyrkkävaaran tuvalle puolen neljän maissa ja kävin uimassa. Varaustuvalle tuli kaksi ryhmää. Telttaporukoitakin oli pari.

Helsinkiläinen mieskaksikko koiransa kanssa tuli seurakseni autiotuvan puolelle. Heillä oli matka seuraavana päivänä samaan suuntaan kanssani. Aikoivat vielä yöpyä Luttojoen sillan tietämissä ja mennä bussilla sitten Ivaloon. Tarjosin autossani kyytiä Ivaloon heille.

Reissuni tuntui täyttäneen tarkoituksensa hyvin ja olin valmis jättämään erämaat tällä erää taakse. Mietin mahdollisuutta käydä vielä Lapissa jossakin kalastuskohteessa. Näitä tuumien nukahdin.

Aamulla aurinko kurkki tupaan, heräilin kuudelta. Yhdeksän aikoihin kuvasin tupaa. Hesalaisten kanssa sovimme tapaavamme Luton sillan parkkipaikalla kahden maissa. He lähtivät ennen minua Pahaojan vartta pohjoiseen Suomujokea kohti.

Matkalla oli kosteikkoja ja polut haarautuivat. Etenin välillä oikean polun hukattuani suunnallakin. Tapasin aiemmin varauspuolelta lähteneen ryhmän ja istahdin heidän taukotulilleen. Hesalaisetkin saapuivat eri polkua pitkin paikalle ja kuljimme loppumatkan yhtä matkaa.

 

Suomujoki

Suomujoessa on erittäin kaunis ja kalaisen näköinen koskijakso. Luttojoen varrella polku kulkee tovin komealla harjulla. Yhden aikoihin tulimme Kiertämäojalle, nousimme sen vartta ylemmäs mönkkäripolun kahlaamolle. Vettä siinä oli huomattavasti vähemmän kuin alempana eli 20-25 cm.

 

Lutto

 

Parkkipaikalla oli nyt useita autoja ja porukoita maastoon lähdössä. Vaihdoimme kuivia vaatteita päälle ja starttasimme kohti Ivaloa. Kävimme siellä yhdessä pizzalla ja vein sitten miehet koirineen Matkahuoltoon. Itse ajoin Saariselälle ja kaupassa käytyäni vielä kotiin Kuopioon.

Sepeteus