Yöksi laavulle, pikkuretki

Eräänä tiistai-iltana se taas tapahtui, oikosulku elektroniikan turmelemissa aivoissani. Randomotoksena mahdollisista aiheista tehdä jotakin, nousi esiin "mennä metsään yöksi yksin".

Näinhän sitten tein, pakkasin repun ja heitin sen Neuvostoprätkä TULA:n päälle ja sitten Luvian Pinkjärven metsäteille. Pöristelin hissukseen metsäautotietä kun oikealta pomppasi iso mäyrä eteen. Hetken minua pällisteltyään eläin lähti menemään todella lujaa edelläni tietä pitkin. En lähtenyt sitä ajamaan takaa vaan annoin sen mennä omissa suunnitelmissaan piiloon.

Pysähdyin muutenkin siinä kohdassa kun olin tutkimassa maastopyöräilyreittiä ko. järven ympäri. Joka paikassa muualla löytyi jonkinlainen polku tai metsäautotie, mutta siinä oli 500 metriä korpiosuutta josta tulisi lähes kantaa fillari ohi. Menee mietintään. Kyllähän intissä kannettiin pyörät ja vehkeet täysin riippumatta siitä, oliko sattumoisin tietä alla. Joten siitä selvittänee. Koko lenkin pituudeksi tulee 70-80 kilometriä, yksi yöpyminen matkalla.

Asian selvittyä ajelin Mustalahden laavulle johon asetuin taloksi. Eipä ollut paljon kulkijoita, siinä antennilankaa puihin laitellessani siitä kirmasi nuori tyttö kuin metsäkauris polkua pitkin ohi, huuteli reippaasti hei ja meni menojaan.

Illalla tuuli tyyntyi, ja siinä istuskellessani totesin, että harvoinpa näkee noin tyyntä järvenselkää, nappailin siinä muutaman kuvan illan mittaan.
Siinä risukeittimellä kahvia keitellessäni totesin myös, että läheisen valtatien meteli kuului ehkä häiritsevän voimakkaana laavulle, vallankin tyynenä iltana.

Ajatukset alkoivat harhailla sen verran, että päätin möyriä pussiin jos vaikka sattuisi filmi katkeamaan kesken istuskelun. Nukahdin, ja heräsin kun moottorivene tuli lähelle ja joku ilmeisesti koki jotain pyydyksiä, menivät sitten pois ja vaivuin uudelleen nirvanaan joutsenten ehtookailotuksen säestämänä.

Aamulla 05:30, pöyristyttävän aikaisin, heräsin kun teerillä oli ankara pulina ja suhinasessio ihan lähellä laavun takana. Sitten ne pääsivät varmaan sopimukseen ja pulina loppui, nukahdin uudelleen.

Normaaliin aikaan heräsin ja tungin tulitikun valmiiksi ladatun risukeittimen rakoon ja odotin, että kahvivesi kuumeni. Aamupalan jälkeen kotiin. On se upeata tämmöinen retkeily!

 

Mustalahden laavulta Luvian Pinkjärveltä


Matti Ampio