Viiden tähden vaellus



Keittokirjoja julkaistaan paljon, tänäkin vuonna yli 100. Ilmeisesti niillä on menekkiä. Ja niinhän se on, että pyörä keksitään aina uudelleen tai ainakin uusia osia siihen. Piritta Kantojärven Viiden tähden vaellus lienee ainoa tänä vuonna ilmestynyt eräkeittokirja. Viime vuonna tuli pari uunista ulos.

Piritta Kantojärven kirja on keittokirja mutta samalla myös monipuolinen opas aloittelevalle retkeilijälle. Kirja antaa pikkutarkat ohjeet erilaisille retkille varustautumisesta. Kirjassa on 127 ruokaohjetta, jotka on valittu vaellusten mukaan: lähiretkelle, lyhyelle kesävaellukselle, pitkälle syysvaellukselle, melonta- ja kalastusretkelle sekä talvivaellukselle.

Retkeilyopasosuus on hyvä mutta ehkä  liiankin yksityiskohtainen, luettelo- ja palapelimainen. Turhaa toistoa olisi vältetty, jos olisi esitetty perusvarusteluettelo ja sitten tarpeelliset muutokset eri retkille, esim. kesävaelluksen ja syysvaelluksen varusteissa ei paljon ole eroa. Varusteluettelo muotoutuu ja kaikki muutkin retkikäytänteet vaeltajan mukaan. Voin saa levitetyksi leivälle puukolla ilman voiveistä, kauhaa ei tarvita vaan lusikka hoitaa kauhan viran, tiskiaine, -harja  ja  astiapyyhe ovat tarpeettomia, kun astiat huuhtaistaan kiehuvalla vedellä heti ruokailun jälkeen, ilman  käsidesiä pärjää kesäisellä Lapin vaelluksella kun puhdasta vettä (ja saippuaa) on riittämiin. Mutta sitten: ikääntyneelle tyynyksi ei riitäkään vaatemytty vaan ilmalla täytettävä retkityyny tai pieni tavallinen tyyny. Muutaman vaelluksen jälkeen tietää, mikä on itselle tarpeellista, turha karsiutuu pois ja tilalle tulee jotakin muuta.

Kokeneitten vaeltajien ääni kuuluu kirjassa, laadukkaita kuvia on monelta kuvaajalta, ja ravitsemuspuolen on tarkistanut asiantuntija.

Ruokaohjeisiin Piritta Kantojärvi on panostanut paljon. Kaupan valmiiden retkimuonien muunteluun kirja antaa monia vinkkejä. Osa ruuista on aika työläitä esivalmisteluiltaan  ja osan valmistaminen vaatii retkiolosuhteissa eräkokilta asiaan vihkiytymistä. Kaikkea mahdollista voi kuivata ja retkiruoan ei tarvitse olla pelkkää mössöä, vaan se voi olla: pihvejä, keittoja, patoja, salaatteja, jälkiruokia, leivonnaisia, joukossa eksoottisiakin ruokia. Kirjasta löytyy liha-, kala- ja kasvisruokaohjeita. Erityisruokavaliota noudattavat on myös huomioitu. Kirja opastaa myös villivihannesten – jopa juurien! – ja sienien käyttöön.

Ruoan ravintoarvoon Piritta Kantojärvi kiinnittää kovasti huomiota. Ruokia ja leivonnaisia rikastetaan siemenillä, kuivatuilla hedelmillä, marjoilla, hiivahiutaleilla ja ties millä. Ovatko kaikki lisäykset tarpeellisia, kun ruoka jo itsessään on ravitsemuksellisesti hyvälaatuista? Jos ihminen arkioloissa syö terveellisesti, hän pyrkii syömään samalla tavalla retkiolosuhteissakin. Asiasta ei kuitenkaan kannata meluta liikaa; viikon tai parin vaellus ei aiheuta terveelle ihmiselle puutostiloja, vaikka ei aina söisi lautasmallin mukaan, niin kuin kirjailija itsekin toteaa. Ja jos retken jälkeen housut pyörivät jalassa, se on vain merkki kohtuullisesta syömisestä ja lisääntyneestä liikunnasta.

Ruokaohjeissa määrät voisivat olla myös vetomitoissa. Kirjan viimeisellä sivulla on kyllä muuntotaulukko, mutta silti. Kysehän ei ole lääkkeen valmistuksesta, joten ei se niin tarkkaa ole. Ruokalista muotoutuu retkeilijän mieltymysten ja viitseliäisyyden mukaan. Jokainen voi tehdä niin kuin haluaa: syödä viikon sika-nauta-makaronia tai vääntää sushia ja hyytelökakkua, ihan miten vaan. Ohjeitten raaka-aineiden kirjo on runsas. On syytä muistaa, että kotoisilla viljoilla ja supermarjoilla retkeilee pitkälle; ilman amaranttia, kvinoaa, gojia, mulperi- tai inkamarjoja. Monelle retkeilijälle paras kulinaarinen juhlahetki on silloin, kun saa syödä lähiruokaa: itsepyydettyä kalaa, itsepoimittuja sieniä ja marjoja.

Kirja on kirjoitettu sujuvasti ja kuvat ovat kauniita. Muutama kirjoitusvirhe ja kömpelö lause on pujahtanut tekstiin. Jotkin kuvat eivät liity otsikkoon tai tekstiin. Sivun 13 ja 42 vaellusloimi herätti ihmetystä. Eikö hame ole hankala?

Kirja on kelpo opas retkeilyä aloittelevalle ja kokenut, omiin tottumuksiinsa urautunut vaeltaja saa uusia ideoita eväisiin ja ehkä muuhunkin, kun vain avoimin mielin suostuu tarkastelemaan asioita.

Väärin ei voi retkeillä.



Piritta Kantojärvi: Viiden tähden vaellus. Parhaat vinkit ja ruoat eräretkelle
Kustannusosakeyhtiö Tammi, 224 s.
ISBN 978-951-31-7683-9

 

Liisa Koponen