Etusivu

Aatsinki: The Story of Arctic Cowboys – vihdoin Suomessa

Paljon mediahuomiota saanut dokumentti Itälapin Aatsingin kylän poromiehistä kiertää parhaillaan Suomea. Elokuva on ennättänyt kerätä katsojia jo monilla kansainvälisillä festivaaleilla ja ensi-iltansa se sai keväällä New Yorkissa. Yleensä tässä vaiheessa tuodaan julki, että tekijä Jessica Orekin isä on Yhdysvaltojen Helsingin suurlähettiläs. Tätä yhteyttä saammekin osaltaan kiittää siitä, että tämä elokuva tehtiin juuri Suomessa. Dokumenttia vastaava aihe oli ensi alkuun suunniteltu Siperiassa kuvattavaksi, mutta tuotannon käynnistyminen Siperiassa osoittautui hankalaksi, joten tekijä päätyi etsimään Suomesta sopivaa paikkaa ja elokuvantekoon sopivia henkilöitä.


Arctic Cowgirl – nöyränä piikana porstuassa

Elokuvassa yhtenä keskeisenä henkilönä on Raisa Korpela, porotilan emäntä, kolmen lapsen äiti ja käsityöartesaani, matkailualan ammattilainen. Monta rautaa tulessa, moneksi on päivän aikana jouduttava. Raisan välitön ja vilpitön olemus on varmasti hurmannut myös elokuvan tekijän, se on helppo ymmärtää, heistä onkin tullut hyvät ystävät tämän kokemuksen myötä.

Tapasin Raisan kevättalvella, jolloin heillä oli jo takana matka New Yorkiin elokuvan ensi-iltaan. Hän kertoi kuinka huima kokemus se oli verrattuna siihen, että normaalisti töiden seasta pääsee ehkä kerran vuodessa Rovaniemen toiselle puolelle.

Siellä ison rannan toisella puolella elokuvaa oli tullut katsomaan suuri joukko amerikansuomalaisia sekä ihmisiä, joiden juuret ovat Suomessa.

”Kaikista maailman ihmisistä meitä on kuvattu, meidän arkea, meidän tavallista elämää, sitä on kuvattu ja se kiinnostaa ihmisiä!” Nyt kun elokuva lähti kierrokselle Suomessa niin kyselinpä Raisan tunnelmia tässä vaiheessa. Niin kuin Raisa sanoo: nöyränä piikana porstuassa olen niiaillut tämän elokuvan myötä tulleiden asioiden äärellä.

Raisa kertoo, kuinka Jessica oli saanut vinkin Eat & Joy Maatilatorin mukavalta mieheltä Jari Etelälahdelta Pohjois-Sallan Paliskunnan lihanjalostajamiehestä Hannu Lahtelasta, jonka poronlihatuotteet ovat tunnettuja etelä Suomen parhaissa ravintoloissa. Jessica ja Jari suuntasivat tutkimusmatkalle Sallaan. Hannu otti päivän metsäreissulle Jarin ja Jessican seuraksi mukaan Aarnen ja sepä riitti siihen, että Jessica innostui suuntaamaan kuvausprojekinsa Sallan suuntaan Raisan ja Aarnen tykö. Elokuvan päähenkilöiden joukossa on myös Aarnen veli Lasse, luonnollisesti koska miehet toimivat työssä paljon yhdessä.

Elokuvassa ei sitä kerrota että tilalta löytyy myös lampaita, lampaat ovat kyllä pääseet ruutuun toista kautta, kun Peltsin Lappi vieraili tilalla siinä vierailussa aiheena olivat pedot. Karhu olivat olivat useasti vierailleet lammaslaumassa ja verottaneet siitä osansa.

Elokuva on juuri esitetty Sallassa ja jännityksenkin tuntein Raisa odotti paikallisten palautetta, onhan tämä ollut kiinnostava projekti. Hän kertoo, että elokuvan tekovaiheessa paikalliset ovat suhtautuneet myönteisesti, onhan tarvittu palkisen lupa olla mukana kuvaamassa poroerotuksia ja porotyötä.

 

Raisa kertoo ettei elokuvaa varten ole erikseen suunniteltu tekemisiä, vaan Jessica kulki heidän mukanaan siellä missä perheen työt niin vaativat. Kävipä joskus niinkin että Jessica toimi lapsenvahtina tarvittaessa.

Kuvausjaksoja oli kaikkiaan kuusi, joiden pituus vaihteli viikosta-pariin viikkoon. ”Jessica oli hurmaava persoona, hän sai jännityksen katomaan ja kameran unohti nopeasti”, sanoo Raisa. ”Hän oli aina rauhallinen ja kohtelias ja sai hyvän vastaanoton poromiesten keskuudessa, ei sinne kämpille ketä tahansa huolita yöksi”, hän naurahtaa.

Raisa seisoo jalat maassa omalla tilallaan, hän jatkaa sitä arkea mitä elokuvassa on kuvattu, porot hoidetaan, lampaat hoidetaan, lapset laitetaan kouluun, tehdään töitä, tehdään töitä myös tilan ulkopuolella. Illalla kotona päivää jatketaan käsitöiden parissa, mm. elokuvassa nähty poronnahka-anorakki on Raisan käsialaa. 

Hän tietää mitä on työnteko, mitä on luonnon kanssa eläminen ja luonnosta leipänsä tienaaminen.

Jessica kävi heillä viimeksi pari viikkoa sitten, ystävyys jatkuu. Sovittuna on että lapset jokainen vuorollaan lähtevät sinne ison veden taakse kylästelemään.

Elokuva jää elämään omaa elämäänsä, se jääköön myös muistoksi jälkipolville.

Pohdimme vielä elokuvan mahdollista vaikutusta Sallan ja Aatsingin kylän matkailuun, se ei olisi huono asia sekään. Aarnen tapaa Sallan poropuistosta porosafarien oppaana, omien ajoporojensa kanssa ja Raisa kokkailee Sallatunturin tuvilla.



Elokuvatähtien elämä on jatkunut omaa rataansa, vuoden luonnonkierron mukaan mennään edelleen. Onko se sitten niin, että he voivat sanoa että elämä on kuin elokuvissa. Draamaa ja komediaa ihan varmasti riittää poronhoitajien hommissa.

Elokuvan Facebook -sivujen kautta on mahdollista tilata elokuva omalle paikkakunnalle. Kerää joukko elokuvasta kiinnostuneita tuttaviasi niin on mahdollista järjestetää yhdessä näytös lähimpään elokuvateatteriisi!

 

Marita Vokkolainen