Etusivu
Espanjalainenkin kulkee Suomen luonnossa
- Tietoja
- Kategoria: Retkiä ja reissuja
- Julkaistu: 30.11.-0001 00:00
- Kirjoittanut Sini Vepsä
Kaverini ihmettelivät, että eikö se ole outoa, kun on monta koiraa teltassa yhdessä ihmisten kanssa nukkumassa, kun olimme kaveriporukalla koirinemme viikon Lapissa patikoimassa. Samaa varmasti ihmettelin aiemmin itsekin, kunnes elämääni toisen ihmisen toivomana asteli koira. Espanjanvesikoira valikoitui koiraksemme ensisijaisesti allergia-asioiden vuoksi, mutta lähes yhtä tärkeää oli löytää koirarotu, joka olisi toimelias eli sopiva kaikenlaiseen harrasteluun ja ulkona liikkumiseen. Espanjasta lensikin luoksemme Dimas, joka on ominaisuuksiltaan lähes juuri sitä mitä haettiinkin. Koiran myötä olen oivaltanut, miksi koiran kanssa retkeily on antoisampaa kuin ilman.
Olen huomannut, että koira saa ihmisen liikkumaan enemmän. Monia retkiä on tullut tehtyä jopa melkein pelkästään koiran vuoksi. Koiran uteliaisuus, innokkuus ja asioiden ainainen ihmettely tarttuu ihmiseenkin aivan joka kerta ulkona ollessa. Dimas on innokas ulkoilija säällä kuin säällä ja tykkää aina kaikesta tekemisestä uupumatta. Sen kanssa on ollut hienoa olla vesillä melomassa, veneilemässä tai uimassa, tunturissa tai metsässä patikoimassa, jäällä potkuroimassa tai hiihtämässä tai myös ihan vaan kaupungin vilskeessä kävelemässä. Aina se toimii yhtä mallikkaasti ja tartuttaa tarmoaan ja elämänasennettaan myös minuun. Kurjastakin päivästä tulee pikkaisen parempi, kun kanssakulkija on aina niin hyvällä tuulella.
Yhteisistä hetkistämme olen oppinut sen, että espanjanvesikoira soveltuu parhaiten lämpimiin olosuhteisiin. Pörröinen turkki suojaa kyllä kylmältä ja pakkaselta, mutta suojasään lumi takertuu turkkiin ja huopaannuttaa sen hengittämättömäksi. Kun turkki ajetaan pari kertaa vuodessa lyhyeksi, voi koira palella pitkillä yön yli kestävillä reissuilla jopa kesällä, kun Suomessa kesäkin voi heittäytyä kalseaksi lämpöasteiltaan. Mutta onneksi äitini on kutonut Dimasille villaisen neuleen ja kaveri lahjoittanut sadeasun, jotta näistäkin hetkellisistä retkeilyvastoinkäymisistä on selvitty.
Dimasin reppu odottaakin jo valmiina pakattavaksi uutta pohjoisen reissua varten.
Kokemuksista aina oppii, kun reput eivät pitäneetkään sadetta, piti turvautua muovipussiniksiin. Nyt on hankittu repuille oma sadesuoja.
Sini Vepsä