Tietoja

Kategoria: Luonto-Outa

Julkaistu: 30.11.-0001 00:00

Kirjoittanut Maria Haakana

Joka sydänkesä halajan kulkemaan mielipaikalleni, jollekin Ylä-Lapin tunturipaljakan lumenviipymälle. Sieltä löytyy usein vielä elokuun alussa runsaasti lunta. Jos malttaa luoda katseensa tunturimaisemista alemmas, voi karuhkolta tundralta löytää jotain sykähdyttävää. Nämä kuvat ovat yhdeltä ja samalta lumenviipymältä heinäkuun lopulta.

Tunnelma on sadunomainen, lämpimänä kesäpäivänä lumesta nousee kylmää kosteutta, joka sekoittuu auringon lämmittämään ilmaan, sulava vesi solisee.

Juuri lumen alta paljastuneessa sammalisessa maassa ei kasva juuri vielä mitään. Paksun lumikerroksen alla on pikkunisäkkäiden ollut hyvä talvehtia ja syödä lumenviipymän kasvipeitettä.

Tästä ihan vierestä on lumi sulanut jo aiemmin. Saniaiset, sarat ja vaivaiskoivut ovat alkukesämäisen vaalean vehreitä vielä heinäkuun lopulla.

Uuvana on kukkinut jo alkukesästä ympäröivillä tuntureilla. Lumenviipymällä kasvukausi on lyhyempi ja siis alkanut myöhemmin. Siksi onnekas voi löytää vielä kukkivan uuvanan.

Sammalvarpio on tyypillinen lumenviipymällä kasvava kanerva.

Sielikkö on karun lumenviipymän kasvi. Vaivaispaju, se pajuista parhain, kukkii punaisena vieressä.

Herkkä ja kaunnis tunturitädyke avaa kukkansa vain hyvällä, lämpimällä säällä.

Hapro kasvaa täälläkin, sen lehdet ovat herkullisia ja niissä on paljon C-vitamiinia ja oksaalihappoa. Porotkin syövät haproja.

 
Pohjanleinikki viihtyy sulavan lumen kosteudessa.

Härkkejä - tunturihärkki on hyvin monimuotoinen kasvi ja siitä erotetaan meillä kolme alalajia.

Purorikko kasvaa tuntureiden puronvarsien märissä sammalikoissa ja lumenviipymäpaikkojen lätäköissä.

Mahdollisesti tämä on Norjanarho, rauhoitettu ja vaarantunut.

Ihastuttavan tähtirikon eteläisimmät kasvupaikat ovat Pallastuntureilla.

Ei tässä tietenkään vielä kaikki. Jokainen lumenviipymä on yksilönsä. Kalkkipitoisuus, humuksen määrä ja kosteus määrittää kasvustoa. Lumen määrän vaikutus on kahtalainen, paksumpi lumi suojaa kasveja talvella, mutta kasvukausi saattaa jäädä hyvinkin lyhyeksi. Etsivä saattaa löytää kauneutta.

Lähteet
Väre, Henry & Partanen, Rauni: Suomen tunturikasvio. Metsäkustannus, 2009
http://www.luontoportti.com/suomi/fi/
Yrjö Norokorpi et al: Osa 8 Tunturit teoksessa Raunio, Anne, Anna Schulman& Tytti Kontula (toim.): Suomen luontotyyppien uhanalaisuus – Osa 2: Luontotyyppien kuvaukset. Suomen ympäristö 8/2008. Helsinki: Suomen ympäristökeskus, 2008. verkkoversio

• Seuraava