Moni hääpari miettii vaihtehtoa kirkolle kun vihkimispaikkaa aletaan suunnittelemaan. Suhdetta toiseen ihmiseen voi juhlia ja ylistää myös luonnon keskellä. Jotkut valitsevat juhlapaikan jokapa ei juuri ensimmäisenä tulisi mieleen, tässä yksi valinta.

Jani Palmroos kertoo hääjuhlistansa Lemmenjoen maisemissa:

Vuonna 2006 elokuussa lähdimme ensimmäiselle yhteiselle Lapin matkalle. Perämeren rantojen, Pallastunturin ja hotelli Inarin kautta päädyimme Njurgalahteen, pieneen vuokramökkiin Lemmenjoen rannalle. Ympäristö oli meidän mieleemme. Patikoimme jokirannan hiekkakankailla, sousimme ylös Lemmenjokea ja kiipesimme Joenkielisellekin, tuntureiden etuvartioasemalle, ihailemaan jokilaaksoa. Mieleemme jäi myös hieman mystisen tunnelmallinen Ahkuntupa, jonka rannasta lähtivät pitkät, punaruskeat jokiveneet ihmeen kepeän näköisesti viemään väkeä yläjuoksulle ja tuoden heitä palatessaan takaisin rantaan.

Lomamme oli sinä vuonna lyhyt, ja jouduimme lähtemään kotiin vaikka olisimme viihtyneet pidempäänkin. Syksyn mittaan muistelimme Lemmenjokea usein. Marraskuun harmauden keskellä mökillä viikonloppua viettäessämme päätimme mennä naimisiin. Saunassa istuessamme aloimme miettiä paikkaa häillemme. Emme edes muista kumpi ensin ehdotti Lemmenjokea, koska olimme heti asiasta täysin yksimielisiä. Menisimme naimisiin Lemmenjoella, se oli selvää siitä lähtien. Muista vaihtoehdoista ei edes keskusteltu sen jälkeen.

Valitsimme Lemmenjoen hääpaikaksemme, koska halusimme järjestää omanlaisemme häät, itseämme varten. Häävieraille se tiesi pitkää matkaa Lapin perukoille, mutta sitä emme jääneet suremaan. Aluksi emme voineet tehdä muuta kuin yrittää Internetin kautta tutkia mahdollisuuksia häiden järjestämiseksi. Netistä löysimme kuvia hääpareista, joita oli vihitty ulkona erilaisissa paikoissa, esim. Levin huipulla. Löysimme kuvia myös mahtavasta Ravadasputouksesta. Ravadaksen voima ja kauneus hurmasivat meidät jo kuvien perusteella, sen pauhussa halusimme vihkivalamme vannoa. Kulkeminen putoukselle onnistuu jokiveneillä. Niin vihkipaikaksemme tuli Ravadas.

 

Päädyimme siihen, että Ahkuntupa olisi varmasti oikea paikka hääjuhlan paikaksi. Siellä on majoitustilaa, sopiva juhlatila ja jokiveneitä kuljetusta varten. Ja onhan se koko Lemmenjoen alueen perinteitä huokuva sydän.

Emme hätäilleet järjestelyjen kanssa. Puhelimet ja sähköpostit on keksitty, mutta me päätimme lähteä Ahkuntuvalle neuvottelemaan häiden pidosta. Siis loppukesällä 2007 suuntasimme taas nokan kohti pohjoista. Seikkailtuamme ympäri Lapinmaata saavuimme taas Lemmenjoelle. Astelimme Ahkuntupaan, katselimme vielä kerran paikat läpi ja ilmoitimme, että haluamme pitää täällä häät. Istuttiin Marge Jompan-Tiaisen kanssa pöytään neuvonpitoon. Aluksi Marge varmasti ihmetteli vähän, että mitä porukkaa nämä tyypit oikein ovat, mutta tunnin päästä oli jo sovittu ajankohta, menú, majoitus ja venekyydit. Marge on topakka ammattilainen.

Seuraavan vuoden aikana tehtiin käytännön järjestelyt. Lähetimme sähköpostia Inarin ev.lut. seurakuntaan, josta sain lääninrovasti Jouko Lepistön yhteystiedot. Otimme häneen yhteyttä ja sovimme vihkimisestä putouksella 9.8.2008. Joukolta saimme kuulla, ettemme olleet ensimmäiset Ravadaksella vihittävät.

Itse hääpäivä oli sanoinkuvaamaton, unohtumaton ja upea. Ilma oli kaunis, viileän aurinkoinen. Melkein kaksi vuotta oli tuota päivää odoteltu ja suunniteltu, joten tuntui aika uskomattomalta, että se oli vihdoin koittanut. Jännitti, vaikka kaunis Lemmenjoen luonto vei osan huomiosta pois meistä hääparista ja meidänkin ajatukset pois vihkimisestä. Toisaalta vihkiminen ulkona toi omat huolensa, sään ja kaiken sujumisen suhteen. Jännitimme kuitenkin aika kovasti, ja mieleen on jäänyt vihkimismatkasta valokuvankaltaisia hetkiä: erävarusteinen rovasti, ihmisiä lastautumassa veneeseen, ensisilmäykset Ravadaksella, morsian ja morsiusneidot lankkusillalla. Vihkiminen oli meidän kannaltamme täydellinen, puitteet olivat kauniimmat kuin olimme osanneet kuvitellakaan.

Vihkimisen jälkeen oma tunnelmamme vapautui. Oli romanttista lähteä tuoreena avioparina yhdessä sinisellä morsiusveneellä takaisin Ahkuntuvalle vihreän toppatakin alla kylmältä tuulelta suojassa.
Ahkuntuvalla kaikki sujui edelleen hienosti. Poronkäristys oli hyvää, samoin kaikki muu syötävä ja juotava. Jomppasen tytöt miehineen tekivät juhlasta meille ainutlaatuisen. Meillä oli todella mukava ilta aina siihen asti, kun aamun sarastaessa olimme huolehtineet kaikki juhlijat nukkumaan ja astelimme yhdessä valkoisen kuuran peittämän nurmen yli punaiseen tupaamme hyvin ansaituille unille.

Mikä oli parasta tässä prosessissa?

Tietenkin se, että olemme nyt onnellinen aviopari. Muutakin hyvää on, niin paljon, ettei sitä tähän kaikkea saa mahdutettua. Koko hääprojekti oli todella meidän näköisemme, emme muuttaisi mitään koko päivässä, emmekä koko projektissakaan. Uskomattoman helpolta se tuntui, saavuimme Ahkuntuvalle noin vuorokautta ennen vihkimistä ja niin vain kaikki sujui kuin rasvattu, eikä stressikään missään vaiheessa noussut kovin korkealle. (Se olikin eräs tärkeimmistä asioista, joita halusimme välttää).

Helppouden mahdollisti etenkin tomera kaaso, joka teki paljon hommia häittemme eteen. Morsiusneidot ja muut sukulaiset ja ystävät antoivat hekin osansa onnistumisen eteen. Ahkuntuvan väen kanssa oli myös helppo asioida, heidän suora tapansa toimia ja järjestää asioita on tehokasta.

Siitä päästäänkin niihin asioihin, jotka tekivät häistä Lapissa todella vaivan arvoisen. Ensiksi on tietenkin paikka. Se on ainutlaatuisen kaunis paikka, ja kun tänä kesänä palasimme sinne, tunsimme paikan tärkeyden. Vaikka se on kaukana, tulee se lopun elämäämme olemaan meille jotenkin oma paikka Inarin Leammilla. Joillekin kirkko on se pyhä paikka, meille se on nyt tuo Ravadasputous.

Toinen asia, jota ilman prosessi ei olisi onnistunut, ovat vieraat. Oli todella sydäntälämmittävää huomata, miten monet sukulaisemme kuitenkin saapuivat valtavan matkan takaa tekemään päivästämme juhlan. Kun katselimme Ahkuntuvalla joukkoa oman hääparin pöytämme takaa, kyyneleet olivat lähellä. Heidän kanssaan oli ilo juhlia hääpäivää, varhaisesta aamusta seuraavan aamun sarastukseen.

Olimme myös onnellisia siitä, että saimme antaa aika monille vieraistamme uusia kokemuksia ja elämyksiä, ainutlaatuisia hetkiä. Eräs heistä voitti hienosti jopa pelkonsa astuessaan jokiveneen kyytiin. Häitä on muisteltu paljon jälkikäteenkin. On ollut kiva huomata, että häät Lemmenjoella olivat mieleenpainuva juttu muillekin kuin meille kahdelle. Lapinhulluuden kipinäkin tuli ehkä johonkin istutettua.

Kolmas mahtava seikka hääprosessissa oli Lemmenjoen väki. Ensin he olivat meille häiden järjestäjiä, ammattilaisia alallaan. Jossain vaiheessa Margetan suora ja rehellinen tyyli vaikutti jopa aika oudolta meistä. Hääviikonloppuna tuli selväksi, miten aitoja ja sydämellisiä Ahkuntuvat ihmiset ovat. Nyt kun menemme Ahkuntuvalle, tuntuu kuin menisimme kylään ystäviemme luo. Lemmenjoen, Ahkuntuvan ja Jomppasten historia on ollut kiehtovaa opittavaa. Lemmenjoesta on tullut kultamaineen, kalavesineen, tuntureineen ja asukkaineen meille paikka, johon meidän on päästävä aina uudelleen.