Aurinko nousee ja sumu väistyy metsän yltä.
Valon leikkiä metsäpuron katveessa.
Rantakaislikon elämää
Taivas tulessa
Seppo Lahtinen
Palaan hetkeksi vuoden takaisiin tunnelmiin kun ikävä tapaturma muutti suunnitelmat vuodeksi eteenpäin.
Polvileikkaus on edessä parin viikon päästä, mutta tukien avulla on pakko päästä edes lähiluontoon saamaan lohtua.
Leikkaus on onnistuneesti ohi, ja muutaman päivän päästä paratiisin portti aukeaa, pääsen jo kyynärsauvojen kanssa Seitsemiseen.
Voi sitä tunnetta kun tajuaa että pääsen metsään, vaikka vain lyhyelle retkelle. Keväinen lumisade saa nauramaan, kyllä tämä tästä.
Seitsemisen Soljasilla on lyhyt pätkä liikuntarajoitteisille ja suojaisa keittokatos evästellä. Enpä olisi uskonut niitä itse tarvitsevani.
Koko kotimetsä on yhtä sinivuokkomerta
Sammakot paistattelee auringossa metsätiellä.
Portti auki soljasten poluille.
Kesäkuussa saan luvan vaihtaa kyynärsauvat kävelysauvoihin, päästään pohjoiseen Saariselälle. Kämpältä käsin saan tehtyä jo ihan mukavan mittaisia lenkkejä lähistön poluilla. Tutut maisemat tekee mielelle hyvää, ei haittaa vaikka välillä sataa räntää ja rakeita, luonto tekee taikojaan ja toipuminen saa vauhtia. Kiipeäminen Kiilopäälle on yllättävän helppoa, huipulla oli helppo hymyillä, vaikka jännitti alasmeno. No, olihan polvi seuraavana aamuna tunnoissaan ja turvonnut, pakko oli pitää lepopäivä. Se oli jatkuvaa taiteilua rasituksen, turvotuksen ja levon välillä. Mieli paloi poluille ja tunturiin ja takaraivossa takoi fysioterapeutin varoitukset ja ohjeet.
Rakkain kukka lapinmaalla, Uuvana. Minä vaikka ryömin jotta saan kuvattua ja ihasteltua näitä.
Norjan rannikolla ihastellaan lintuja
Pykeijan viehättävä hiljainen kylä phjoisnorjassa.
Näätämöjoen Kolttaköngäs näyttää voimansa
Keskiyön aurinko kultaa maisemaa kun ajetaan jossain Utsjoen ja Inarin öisillä maanteillä.
Kiiruna hallitsee Kiilopään maisemaa, lumisade lähestyy Nattasten suunnalta ja kohta koko maisema katoaa.
Syksy tekee tuloaan, kävelen jo niin ettei polveen kiinnitä kokoajan huomiota. Nautin syksyisestä luonnosta, se saa minut jotenkin hereille yltäkylläisen vihreyden jälkeen. Metsä antaa satoaan ja nautin kun saan poimia sieniä ja marjoja. Onhan se vielä hiukan kankeaa, mutta ei haittaa, luottamus kuntoutumiseen on vahva.
Puolukat punertaa jo, pitää vielä malttaa kunnes pakkanen puraisee marjat kypsiksi kerätä.
Sienet nousee metsänpeitosta, Seitsemisessä Liesijoen varresta löydän harvinaisen Piispanhiipan.
Kummajaisia hiippailee hämärtyvässä metsässä, niin minäkin.
Talvi on vähäluminen, metsäpoluilla on helppo kulkea eikä juuri törmää muihin kulkijoihin, rauhoittavaa hiljaisuutta. Pieni toivonkipinä nousee hiihtovaelluksesta, olisiko se mahdollista ?
Helvetinjärven ja Seitsemisen kansallispuistot ovat hiljentyneet kulkijoista, marraskuu on kaunis ja lohdullinen. Käydään miehen kanssa päiväretkillä, nautitaan nuotion lämmöstä, kuunnellaan hiljaisuutta.
Vuosi vaihtuu eikä lunta ole vieläkään, mutta luonnossa on mukava liikkua. Kaikki metsäpoluilla liikkuminen vahvistaa kinttuja.
Pientä takapakkia tulee kun saan äreän keuhkoputki- ja poskiontelotulehduksen. Tauti kestää ja kestää, alkaa näyttää siltä ettei hiihtovaelluksesta tule mitään, masentavaa. Pikkuhiljaa tauti hellittää ja jaksan kuljeskella lähimetsissä, poiketa Näsijärven rantamaisemiin kuvailemaan. Jälleen se on luonto joka parantaa.
Näsijärven rantamaisemaa kotikulmilla.
Vahonkoski on jään vankina, kaamoksen tunnelma ja haikeutta ilmassa.
Vihdoin on oikea kevät, hanki kantaa pakkasyön jälkeen ja päästään nauttimaan auringosta Seitsemisessä Jaulinnevalla. Koko päivä haahuillaan miehen kanssa ympäriinsä, tehdään tulet ja nautitaan. Nyt sen jo uskaltaa luvata itselleen, kesällä tunturiin.
Soljosten-Jaulinnevan avaruutta.
Kaurispukki katselee hetken kulkijaa, häviää sitten metsän siimekseen. Olen niin otettu kun saan kuvan siitä.
Vielä saa yöpakkanen merenpinnan jääriitteeseen, mutta minä kastan talviturkin.
Liesilammi on täynnä, joki tulvii, vähän kengät kastuu, mutta ei haittaa, kohta pääsen tunturiin takaisin.
Vuosi takana, enää ei tarvitse katsoa taaksepäin, nyt katsotaan karttoja, mietitään ruokien kuivausta. Kuulostaa ehkä vähän kornilta, mutta olen saanut mielettömän lahjan kun pääsen takaisin tuntureille. Saan taas tuntea pohjoisen tuulen poskillani, kuunnella lintujen kesäkonserttia yöttömässä Lapin erämaassa.
Tuire
Kangasvuokko
Lehtoneidonvaippa
Lehtomaitikka
Maariankämmekkä
Jukka Hirvonen
Aurinko koskettaa horisonttia keskiyön lähestyessä Huippuvuorilla Austfjorden vuonolla. Huhtikuu 2011. © Jaakko Heikka