Kirjoja retkeilystä, Lapista, luonnosta, erämaista tai muusta mukavasta

Luonnollisia Tuokioita - Raimo Bärman

Raimo Bärmanin uusin runokirja ansaitsee tulla luetuksi. Kirjailija on pitkän linjan eräkirjailija, jonka ensimmäinen teos on julkaistu jo vuonna 1964. Näissä kirjan runoissa hän vie lukijansa niin tuntureille kuin Saimaan vesille. Runoista kuultaa pitkän elämänkokemuksen kautta syvästi koetut luontoretket ja ajatukset, jotka luonnossa nousevat, haikean kauniita mietteitä koetuista hetkistä. Kuten kirjan esittelyssä sanotaan, luontoon lähdetään saamaan eikä ottamaan.

Käsitellyksi tulevat myös ihmissuhteet ja yhteiskuntakin. Yksi runoista onkin omistettu suomalaiselle kaivostoiminnalle. Ei huumorikaan ole tuntematon vieras tässä kirjassa:

"Sinä ylpeä ihminen, muistappa tää,
ovat apinat serkkuja
ne meitä tervehtää.
Sinä ylpeenä
nokka pystyssä kävelet,
varpaitas tuskin näkenet.
Vaan muistappa tää, serkkujas apinat, hähhää!

Luonnollisia tuokioita, Raimo Bärman, 2013
ISBN 978-952-9523-63-4
Juvenes Print, Turku




Marita Vokkolainen

http://paussinpaikka.blogspot.fi/

Retkeilijän opas

Jouni Laaksonen jatkaa hyvien retkeilyoppaiden kirjoittamista. Retkeilijän opas on uusi kirja vaikka se onkin seuraaja aiemmalle loppuunmyydylle Vaeltajan oppaalle. Kirjan alussa oleva varsin laaja luku päivä- ja perheretkeilystä on uutta, mistä aiemmin ei ole kirjoitettu; erikoisen huomion saa retkeily lasten kanssa. Tämä on mainio asia – olen monesti todennut että lähi- ja perheretkeilystä ei ole kirjoitettu juuri mitään vaikka se on tavallisin retkeilyn muoto.

Kirjassa on huomioitu kaikki retkeilytavat: kävely, hiihtäminen, melonta, soutu ja pyöräily. Varusteita ja turvallisuutta on tarkasteltu laajasti. Retkeilyn perusasiat esitellään suunnistamisesta leiripaikan valintaan ja teltan pystytykseen. Teksti on erittäin perusteellista ja tavallista, ymmärrettävää ja virheetöntä kieltä. Laaksonen on realisti: GPS:ään ei pidä liikaa luottaa... ja myrsky voi yllättää. Lukujen alussa olevat lyhyet lainaukset alan kirjallisuudesta liittävät tekstin kulttuurihistoriaan.

Kaikissa Laaksosen opaskirjoissa on näkökulma, jota suuresti arvostan: ei ole olemassa yhtä oikeata tapaa retkeillä – oikea tapa on se mikä itselle sopii ja mistä nauttii. Toinenkin mainio asia tulee esille: ei tarvitse välttämättä mennä kauas, elämyksiä ja kauniita paikkoja löytää myös kotiseudulta.

”Mitä tällä kirjalla koetan saavuttaa? Jospa joku saisi kipinän lähteä metsään, innostuisi retkeilemään, rakastuisi luontoon.” Luonnossa pitäisi olla kaikessa rauhassa, ilman kiirettä, ilman puhelin- tai nettiyhteyttä, ”jos on vaelluksella koko ajan tavoitettavissa, suuri osa matkan tunnelmasta jää kokematta. Matkaan kuuluu poissaolo ja palaaminen”.

Retkeilijän opas on peruskirja. Kokeneille siinä ei ole paljoakaan uutta. Mutta ainahan voi kerrata tietojaan ja taitojaan, myös joitakin uusia ajatuksia voi saada ja uusia niksejä oppia.

Retkeilijän opas kuuluu jokaisen retkeilijän ja vaeltajan kirjahyllyyn.




Jouni Laaksonen: Retkeilijän opas
Kustannusosakeyhtiö Otava, 263 s.
ISBN 978-951-1-26924-3

Matti Koponen

Saamelaiset suomalaiset


Veli-Pekka Lehtolan suurtyö suomalaisten ja saamelaisten suhteista pitäisi jokaisen Lapin ja saamelaisuuden asioista kiinnostuneen lukea. Lehtola on saamelaisen kulttuurin tutkimuksen professori Oulun yliopistossa.

Kirjassa Lehtola tarkastelee suomalaisten ja saamelaisten suhteita 1800-luvun lopulta 1900-luvun puoliväliin. Kirjassa tarkastellaan mm. saamelaisten elämäntapaa, kielikysymystä, kulttuuria ja saamelaispolitiikkaa. Kohtaamisessa suomalaisväestön ja virkamiesten kanssa oli usein ongelmia. Nimismiehistä, papistosta, opettajista ja muista virkamiehistä jotkut edistivät saamelaisten elämää, jotkut eivät ymmärtäneet ollenkaan. Toisaalta saamelaisten mielestä lantalaisten elämäntapa ja ajattelutavat olivat outoja.

Suomalaisten tiedot saamelaisista ovat aina olleet täynnä ennakkokäsityksiä ja uskomuksia. Kuvaava, surullinen luku tästä olivat 1920- ja 1930-luvuilla tehdyt rotuteoreettiset tutkimukset ja mittaukset, joissa mitattiin saamelaisten – toki myös muiden – ominaisuuksia, päänmuotoa kallontilavuutta, silmäkuopan kokoa ym. Nämä tutkijat pitivät itsestään selvänä, että on olemassa ”alempia rotuja” ja ”kulttuurirotuja”. Ei ihme, että monet saamelaiset pyrkivät kaikin keinoin välttämään mittauksia.

Kaikkein eniten lappi- ja saamekuvaa muokkasivat ”lappologit”, tunnetut tutkijat ja kirjoittajat, kuten T. I. Itkonen ja Samuli Paulaharju. Heidänkään kirjoissaan esiintyvät käsitykset eivät kaikki ole tieteellisesti päteviä. Lehtola nimittää ”lapinystäviksi” ja ”saamenystäviksi” innokkaita lapinkävijöitä, virkamiehiä ja matkailijoita. Osa heistä on ollut, ja on nykyäänkin, omaksunut oikeanlaisen suhtautumistavan, mutta osa on ollut ylimielisiä ja käyttäytynyt valtiaan tavoin ja arvostellen. – Mitenkähän lienee meidän, retkeilijöiden ja vaeltajien laita?

Lehtola korostaa, etteivät saamelaisetkaan ole olleet yksimielisiä heitä itseään koskevissa asioissa ja saamelaiset eivät ole yhtenäinen ryhmä.

Kirjan kuvitus on laaja ja erinomainen. Kuvat muodostavat oman tarinansa ja tuovat asioita lukijalle konkreettisen eläväksi. Kuvissa on retkeilijälle tuttuja paikkoja, jopa tuttuja ihmisiä. Kuvista näkyy selvänä tapahtunut muutos: ennen asuinkentät olivat avaria, niitettyjä tai porojen paljaaksi syömiä, nyt on toisin.

1800-luvun lopulta lähtien Lappia alettiin kytkeä kiinteästi Suomen valtioon säädöksillä, maanmittaustyöllä, liikenneyhteyksien kehittämisellä ja hallinnon vahvistamisella. Suomalaisten ja saamelaisten suhde oli monimuotoinen eikä valtio parantanut saamelaisten oloja ja asemaa. ”Suomalainen kolonialismi ei ollut sorron eikä alistamisenkaan historiaa, vaan syrjään työntämisen ja vaientamisen tapa.... saamelaisiin sovellettiin suomalaisen yhteiskunnan lähtökohtia ja arvomaailmaa. Saamelaisen kulttuurin omat perinteet ja käytännöt jätettiin huomiotta.”

Kirja on tiedon järkäle, sopii vain toivoa, että Lehtola jatkaisi tutkimustaan nykyaikaan. Mitään näin laajaa tutkimusta ei ole tehty sitten T. I. Itkosen Suomen lappalaiset -teoksen jälkeen. Saamelaiset suomalaiset on jokaiselle ”lapinystävälle” välttämätön lukukokemus.




Lehtola, Veli-Pekka: Saamelaiset suomalaiset – kohtaamisia 1896–1953.
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2012, 528 s.
ISBN 978-952-222-331-0

Matti Koponen

Jäitä pitkin

Jyrki Harin teos Jäitä pitkin on tietokirja jäällä ja vedellä liikkumisesta – hylkeenpyynnistä luisteluun, naparetkistä veden rakenteeseen. Kirja vastaa myös käytännön kysymyksiin: kuinka kulkea turvallisesti jäällä ja miten selvitä jäisestä vedestä, jos sen varaan joskus sattuisi joutumaan? Kirjaan on liitetty myös viralliset turvallisuusohjeet.

Kokemuksia jäällä kulkemisesta on hajallaan joka suunnalla. Näiden kansien väliin on muokattu kokonaisuus, joka antaa kuvan rajoista ja mahdollisuuksista. Jäällä on ihmisen hyvä olla. Katto ei rajoita ja seinät eivät ahdista. Kalastajan maailma avannon ympärillä on ehjä, oma. Luistelijan lumoaa jään sileä pinta. Jos jäällä on lunta ja lumessa latu, jää vie myös hiihtäjää. Metsän sanotaan olevan monelle temppeli, mutta kyllä siihen jääkenttäkin sopisi.

Kuinka kulkea turvallisesti jäällä, ja miten selvitä jäisestä vedestä, jos sen varaan joskus sattuisi joutumaan? Kirjaan on liitetty viralliset turvallisuusohjeet sekä vinkkejä, mistä voisi löytyä lisää tietoja. Kokemuksia jäällä kulkemisesta on hajallaan joka suunnalla. Näiden kansien väliin on muokattu kokonaisuus, joka toivottavasti antaa pätevän kuvan rajoista ja mahdollisuuksista.

Jyrki Hari, Jäitä pitkin, 2005
ISBN 951-664-159-8
Gummerus Kirjapaino Oy
Sidottu, 132 sivua

Marita Vokkolainen
http://paussinpaikka.blogspot.fi/

Lisää artikkeleita...

  1. Sopulikaupunki
  2. Puut – niiden humina
  3. Kamala luonto – parasta elämässä
  4. Retkeilijän kiviopas
  5. Lapintähti
  6. Retkeilijän autiotuvat
  7. Onnen hippuja - aikalaiskuvaa Lemmenjoen kultamailta
  8. Metsäveri - Aslak Ola Aikion elämää ja tarinoita
  9. Luonnossa Valkeapään kanssa
  10. Kuikka, alkulintu
  11. Vuosi metsässä
  12. Lasten kanssa Haltille
  13. Pieni poika muistelee
  14. Saariselkä Retkeilyopas ja kartta
  15. Tunturi- ja rantakasvit
  16. Cooking in Landscapes - Vegetarian and Fish Recipes for Explorers
  17. Lounais-Suomen retkeilyopas
  18. ”Ikävä erätön ilta.” Retkeilykirjallisuuden tarkastelua
  19. Entistä Enontekiötä
  20. Pylkkäs-Konsta mehtäämässä
  21. Retkeilijän kansallispuistot ja luontoelämykset
  22. Suomalainen aarniometsä
  23. Linnut äänessä - 150 Pohjolan lintulajia äänineen
  24. Suomen lasten luontokirja
  25. Haile Selassie ja Lass'Uulan Niila
  26. Ihmisen elämä on taistelua kehdosta hautaan - Kirsti Pokan elämäkerta
  27. Sininen karhu
  28. Balladi kauniista Petronellasta
  29. Lämpöä harakoille - picalogin vuosikirja
  30. Viimeiset vieraat – Elämää autiotaloissa
  31. Pöytään isketty puukko
  32. Pitkin poikin Saariselkää
  33. Lappia kuvin ja sanoin
  34. Inarin Lapin luonto- ja lintukohdeopas
  35. Unelma Saimaasta
  36. Kevät lintusaarella
  37. Lintutornit
  38. Opas erämaihin
  39. Linkolan soutajan päiväkirja
  40. Järveltä ikuisuuteen
  41. Missä pitkospuut päättyvät - retkielämyksiä erämaassa
  42. Älä hukkaa hauku
  43. Talviretken käsikirja
  44. Sopulipoluilla
  45. Tarujen tunturit
  46. Jorma Luhta - Metson kuolema
  47. Kirjoja nousevalle nuorisolle
  48. Veikko Haakanan runoteokset
  49. Jorma Luhta - Tähtiyöt
  50. Eeva Kilpi - Lapikkaita
  51. Jorma Ollikainen - Kelokämppä
  52. Viiimeinen kesä: Arvitin kanssa Tuntsan lohijoella
  53. Vaiettu joki – Pekka Jurvelin
  54. Havukka-ahon ajattelija, Veikko Huovinen
  55. Neljä retkeä läpi Suomen, Erkki Lampen
  56. Vasan kevät, Inkeri West