Ijahis Idjan pääesiintyjä Niko Valkeapää

Alkuperäiskansojen musiikkitapahtuma Ijahis idja (suomeksi Yötön yö) järjestetään vuosittain Inarin kirkonkylällä. Festivaalilla kuullaan ja koetaan saamelaismusiikkia sekä muiden alkuperäiskansojen musiikkia monenlaisissa tapahtumissa kuten konserteissa, musiikkiseminaareissa, työpajoissa ja klubeilla.
Vuonna 2013 Ijahis idja järjestetään kymmenennen kerran ja juhlavuotta juhlitaan entistä laajemmalla ja monipuolisemmalla ohjelmatarjonnalla. Kymmenessä vuodessa Ijahis idja -tapahtuma on kasvanut merkittäväksi alkuperäiskansojen musiikkikulttuureja esitteleväksi festivaaliksi, joka järjestetään nykyään Saamelaiskulttuurikeskus Sajoksen tiloissa ja sen edustalle rakennettavalla ulkoilmafestivaalialueella.
Ijahis idja järjestetään seuraavan kerran 16.–18.8.2013. Festivaalin pääesiintyjä on tänä vuonna Niko Valkeapää, joka on yksi kansainvälisesti menestyneimmistä saamelaisartisteista. Valkeapään musiikki vangitsee kuulijansa. Niko Valkeapää yhtyeineen esiintyy Ijahis idjassa omassa konsertissaan, joka järjestetään Saamelaiskulttuurikeskus Sajoksen auditoriossa perjantaina 16.8. klo 20.
Festivaalin tämän vuoden teema on Sukupolvet. Teeman ajatuksena on tuoda eri sukupolvia edustavat saamelaismusiikin taitajat yhteen sekä toimia eri-ikäisten saamelaisten kulttuurisena kohtaamispaikkana.
Nähdään Ijahis idjassa!
www.ijahisidja.fi/

Riddu Riđđu

Norjassa, Tromssan läänin Kaivuonossa jo 22:ta kertaa järjestettävä alkuperäiskansojen festivaali Riddu Riđđu vakiinnuttaa uutta ajankohtaansa heinäkuun puoliväliin. Se tarjoaa taas kattauksen kaikille, ihan vauvasta vaariin, ollen todellinen koko perheen tapahtuma. Tarjolla on lastenfestivaalia mm. hip hop -kurssin, saamen kielen opiskelun ja taekwondon parissa. Nuorille järjestetään mahdollisuus tavata muita nuoria ympäri maailman, heille on myös kohtauspaikkoja, työpajoja, seminaareja, konsertteja tietenkään unohtamatta.

Festivaalin päälavalla nähdään kolmena iltana musiikkia niin läheltä Saamenmaalta, kuin myös kauempaa aina mm. Uudesta Seelannista, Japanista, sekä Kanadasta saakka. Miltä kuulostaisi Riddu-lavalla esimerkiksi legendaarinen Buffy Sainte-Marie?
Vaikka festivaaliohjelman pääpaino onkin musiikilla, niin Riddu Riđđussa voi tutustua myös alkuperäiskansojen elokuva- ja teatteritarjontaan.

Tänä vuonna festivaalijärjestäjät haluavat kiinnittää huomiota mm. vuoden kansaksi valittuihin ainuihin, sekä saamelaiskielten koko kirjoon – tiesitkö, että Suomen, Ruotsin, Norjan ja Venäjän alueilla puhutaan yhdeksää eri saamelaiskieltä?

Skábmagovat-elokuvafestivaalilla juhlavuosi

Alkuperäiskansojen elokuvafestivaali Skábmagovat järjestetään 15. kerran Inarissa 31.1.– 4.2.2013. Skábmagovat eli Kaamoksen kuvia festivaali järjestettiin ensimmäistä kertaa vuonna 1999, jolloin vieraana oli Australian aboriginaalit. Nyt viisitoista vuotta myöhemmin Skabmagovat-festivaalin juhlavuoden teemakansa on Australian aboriginaalit ja heidän laaja elokuvatuotantonsa. Heidän elokuvateollisuutensa on pitkälle kehittynyttä ja se toimii positiivisena esikuvana.

Festivaalille tulee elokuvia neljältä mantereelta: Venäjältä, Kanadasta, Meksikosta, Hawaijilta ja ennen kaikkea saamenmaasta. Saamelaiset elokuvat tulevat jälleen kerran laajalla rintamalla ja odotettavissa on useita ensi-iltaelokuvia.

Tuttuun tapaan elokuvia nähdään saamelaismuseo Siidassa ja sen ulkomuseoalueelle rakennettavassa Revontuliteatterissa, kuin myös Saamelaiskulttuurikeskus Sajosissa. Elokuvafestivaalin ohjelma julkaistaan joulukuussa 2012.

http://www.skabmagovat.fi/

 

Savonlinnan kansainväliset luontoelokuvajuhlat

Kesän menokalenteriin kannattaa laittaa täppi elokuussa 23. – 25. päivän kohdalle ja suunnata silloin Savonlinnaan katsomaan hyviä luontoelokuvia ja nauttimaan kaupungin kauniista kesätunnelmista.

Savonlinnan kansainväliset luontoelokuvajuhlat tarjoaa monipuolisia elokuvia luonnosta sekä ihmisen ja luonnon vuorovaikutuksesta. Esityspaikkoina toimivat Olavinlinnan sekä paikalliset elokuvateatterit. Ohjelmistoa ei vielä julkistettu, tiedon löytää kesän aikana tapahtuman nettisivuilta ja facebookista.
http://www.sinff.fi/

Viime kesänä vaikutuksen tekivät monet pienet kotimaiset dokumentit, ystävällinen ja avulias järjestelyporukka, koko juhlan tunnelma oli erinomainen. Uskallan todellakin suositella pistäytymistä Savonlinnan luonnon antimista nauttimaan.

Marita Vokkolainen

Rásttigáisá näyttää suuntaa Ylälapin kulkijoille

Rásttigáisá, saamelaisten pyhä tunturi, on 1066 metriä korkea. Se on korkein ja itäisin sen seitsemästä läheisestä Gaissasisaruksesta. Rástti on miehen nimi ja Gaissa tarkoittaa tunturia, vuorta. Rásttigáisá on vain 13. korkein Finnmarkin tuntureista, mutta silti se näkyy kauas jopa Muotkalle ja Kaldoaiviin.

Merkitty reitti Rásttigáisálle ja takaisin Tenon varresta on vain 16 kilometriä pitkä. Mutta nousua on sen kilometrin verran kuten myös laskua. Reitti on selkeästi merkitty ja se lähtee Leavvajohkan eli Levajoen pohjoispuolelta noin 29 kilometriä Utsjoelta länteen, missä on parkkipaikka hiekkakuopalla.

Ensimmäiset reilu kolmisen kilometriä kuljetaan kauniissa koivikossa. Kilometri parkkipaikalta kuljetaan Leavvajohkan vartta. Puolentoista kilometrin jälkeen kahlataan tai hilpastaan Dárjohkan yli vuodenajan mukaan. Matkalla ylös on sen jälkeen monia pieniä puroja, joita on helppo ylittää. Koivuraja on noin 300 korkeusmetrissä. Dárjohčohkkan kierrettyäsi on edessä noin kuuden kilometrin helppokulkuinen tasanko nimeltään Dárjohskáidi.

Rásttigáisán juurella voit valita kierrätkö Gaissan merkittyä polkua pitkin takakautta ylös, vai nousetko melko suoraan ylös vuorelle. Kiertämällä vain se viimeinen 80 korkeusmetriä on hieman jyrkkää. Jos päätät mennä suoraan, niin kuljet 3,5 kilometriä vähemmän, mutta kiipeät melko jyrkästi ylös noin 400 korkeusmetriä ja kivet ovat aika irtonaisia. Epäonninen reittivalinta voi kulkea syvien poikittaiskurujen läpi.

Olimme onnekkaita, meillä oli loistava retkisää. Jäämeri ei lähettänyt meille pilviä eikä sumua. Näimme kauas ja kotkia hyvin läheltä. Kiersimme ylös huipulle merkittyä reittiä pitkin kaverien kokemuksista viisastuneena.  Viimeiset 80 korkeusmetriä olivat aika hurjia. Isot kivenmurikat lähtivät jaloista liikkeelle ja vyöryivät alas, ei siis kannata kiivetä peräkkäin vaan rinnakkain. Istuin pitkään huipulla ja toivuin isoista vierivistä kivistä.

Uskomattomat maisemat kauas viddalle ja erämaihin korvasivat huojuvan tunteen. Paluu alas oli jos mahdollista tylympi kokemus, ”nyt tulee mun jaloista isoja kiviä alas, voisitko väistää”, "kannattaa keskittyä vain seuraavaan askeleeseen, muuten saattaa alkaa pyörryttää, kun horisontti heittää."

Ura tasangolla ei ollut kovinkaan kulunut, reitti ei taida olla liian suosittu. Vain matkan alussa kohtasimme pariskunnan, jolla tosin oli hieman uuvahtanut katse. Me emme urakoineet retkeä päivässä, vaan nautiskelimme ja yövyimme palatessa Dárjohkan eli Darjoen rannalla.

Kannattaako sinne mennä? Usein sanotaan, että kannattaa, koska se on siellä. Niin ajattelen nyt minäkin, mutta en nouse toiste ylös sitä viimeistä 80 korkeusmetrin valuvaa rakkaa. Kuudessa muussa sisaruksessa on toki vielä paljon nähtävää.

 

Dárjohskáidin tasangolla, edessä Rásttigáisá



Vielä elokuulla on lammissa jäätä



Maisema ei mahdu kameraan..



sitten mitenkään.



Osa siitä 80 korkeusmetriä palatessa, tuo tumma täplä on retkikaveri


Maria Haakana

duottar.net