Runoja meille

Tunturilla

Kerran tunturilla
katsoin eilistä polkuani.
Sen nousuja ja laskuja,
etelänpuoleista rakkaa
ja helteessä kuumentunutta jäkälikköä.

Nyt tunturilla,
ajattelen seisovani huipulla,
näkeväni kaiken tarkemmin
ja tiedän olevani tässä.
Huomiseen.

Huomenna tunturilla,
kun laskeudun pohjoiseen, ymmärrän
että alas on vain yksi tie
eivätkä muistoni enää
jää eilisen jalanjälkiin.

---

Timo Ylhäinen
http://asentopaikka.fi

 

Soutajan elokuu

Illalla jatkan matkaa. 
Päivän tyyneys jatkuu mielessä ja veden pinnassa
Iltapäivän kuumuus vaihtui leppoisaksi lämmöksi
Vene liikkuu kevyesti, ja minun on hyvä olla. 
Olen yksin, mutta en yksinäinen.
Sukupolvet seuranani, turva mukanani liikun täällä. 
On vain tämä hetki. Pysähtynyt aika.

Yön hiljaisuudessa rantaudun. 
Sytytän nuotion ja evästän 
Levitän retkipatjani hietikolle ja asetun yöksi.

Elokuinen auringonlasku on vaihtunut nousevaksi kuutamoksi
Makuupussin lämmöstä näen ensimmäiset tähdet ja järveen loistavan kuunsillan. 
Yö tuo äänet lähelle, 
Kalojen polskahdukset ja lokkien hätäiset varoitukset kertovat yön kulkijoista.
Ei malttaisi nukkua, vaikka väsyttää. 
Unen läpi tajuan siipien lehahdukset yläpuolellani
Katson viereiseen koivuun ja hymyilen – teeriukko on saapunut samalle yöpuulle. ”

Aamulla on hyvä laiskasti heräillä, virittää oikea sävel päivälle. 
Hiljalleen. 
Nöyrin mielen hyvästelen kesän ja toivotan syksyn tervetulleeksi
Sateen merkit ovat ilmassa.
Kesä ja syksy paiskaavat kättä 
Pehmeästi ja voimakkaasti. 
On surullista irtautua ja lähteä
Varastoin tämän tunnelman pahan päivän varalle

Liitän mukaan keltaisen lehden, jonka koivu lahjoitti.

Lisää artikkeleita...

  1. Retkeilyn puhtaan kokemisen hetki