Niksi-Outa

Helposti hahtuvalangasta ja huovuttamalla

Kylmällä kelillä ulkoileminen ja retkeileminen on vaativaa. Kylmänarkuus vaihtelee ihmisillä. Minulla jalat tarkenevat paukkupakkasellakin ohuissa merinovillasukissa lämpimissä lenkkikengissä, kädet sen sijaan ovat herkät. Avannossa rypeminen on vähentänyt palelemista. Hiihtäessä pidän kädessä kahdet kirjokintaat päällekkäin, kävelylenkeillä hahtuvalapaset ovat riittävät kovallakin pakkasella. Hahtuvalapasten kulutuskestävyys on huonohko, mutta luulen että ne kestäisivät usean sadan kilometrin hiihdon ja olisivat hyvät lämmikkeet hiihtovaeltajalla. Hahtuvalangasta ja huovuttamalla tehdyt asusteet ovat hyvin lämpimiä ja kaiken lisäksi helppoja valmistaa. Ei tarvitse olla neulojamestari selviytyäkseen näistä neuleista! Tässä sinulle ohjeet lapasiin, sukkiin, tumppuihin ja tossuihin isolle ja pienelle ulkoilijalle ja retkeilijälle. Vaeltajamummon velvollisuus on pitää lapsenlapsensa kädet ja jalat lämpiminä. Neuleet valmistuvat nopeasti ja ehtivät vielä pukinkonttiin.

Hahtuvalapaset
Hahtuvasukat
Vauvan hahtuvatumput ja -sukat
Huovutetut vauvan tumput ja sukat


Lumimarjat Sohvi-langasta

http://www.ullaneule.net/joulu05/ohjeet_huopatossut.htm

Liisa Koponen

Revontulipusero, -myssy, -lapaset ja -sukat

Välillä on mielenkiintoista tehdä jotain haasteellisempaa, kuten kirjoneulepusero, tyyliin sopiva myssy, lapaset ja sukat. Kun neulomisen perustekniikat ja ohjeiden lukutaito ovat hallussa sekä käsiala hyvä, voi tarttua vaativaan työhön. Kirjoneuleiden tekeminen on kiehtovaa! Puseron, myssyn ja lapasten ohjeet löytyvät täältä:

http://www.novita.fi/index.php?cms_cname=neulemallisivu&nlm_id=464


Revontulipusero on klassikko. Siinä voi nähdä yötaivaalla räiskyvät pohjoisen tulet. Puseron pääväriksi voi valita valkoisen, sinisen, harmaan tai mustan ja muutenkin värejä voi soinnutella mielensä mukaan. Ohjeen koot eivät ole isoja ja kokoja on harmillisesti vain kolme: lapsen, naisen ja miehen. Naisen koko on minulle, M-kokoiselle, aivan liian pieni. Miehen koko on sopiva, väljähkö, mutta eihän villapuseron pidäkään olla venttiilikumimainen. Pusero on hyvin lämmin, koska se on neulottu ohjeen mukaisesti Novita 7 veljestä  -langasta. Se on liian painava vaeltajan rinkkaan, enkä muutenkaan raskisi ottaa sitä vaellukselle.



 

Lapsen revontulipuseron ohje löytyy myös Suuri Käsityö -lehdestä 1/2012. Kokoja ohjeessa on 2  ̶ 12 -vuotiaille (92 cm  ̶  152 cm). Puseroon ehdotetaan Sandnes Smart -lankaa. Puseron voi neuloa  muustakin langasta, esim. Novita Nalle -langasta. Lapselle kannattaa tehdä isokokoinen, ettei suuri työ mene heti hukkaan. Kuvan puserot ovat 104 cm ja 140 cm ja ne on neulottu Maija-langasta.

 



Myssy on syvä ja napakka. Ohjeesta poiketen neuloin siihen kaksinkertaisen resorin: 5 cm joustinneuletta, nurja kerros, 5 cm joustinneuletta, taitetaan ja neulotaan yhteen kaksinkertaiseksi. Joustineulekerroksia on oltava molemmin puolin yhtä monta muutoin resorista ei tule hyvä. Myssyn voi koristella tupsulla tai tupsuilla. Lankana Novita 7 veljestä -lanka.

 



Lapasten ohjetta muutin isommaksi ja neuloin kuviota  ruutupiirroksen I mukaan vähän muunnellen. Ohjeessa ehdotetaan silmukkaluvuksi 44, panin 48 s.  Tein peukalokiilattomat lapaset. Kun kirjoneuletta on neulottu peukalohankaan asti, peukaloa varten neulotaan eriväriselle langalle 11 silmukkaa II puikolta vasemmassa lapasessa, oikeassa lapasessa III puikolta (tai poimitaan silmukat hakaneulalle ja luodaan uudet tilalle) ja jatketaan kirjoneuletta kärkeen asti. Kärkikavennus tehdään molemmilla sivuilla: I ja III  puikon alussa ylivetokavennus, II  ja IV puikon lopussa 2 s oikein yhteen. Peukaloa varten puretaan erivärinen neulos ja poimitaan yhteensä 24 s ja neulotaan kirjoneuletta, päätellään samaan tapaan kuin lapasen kärki.

Tämäkään koko ei ole iso. Jos haluaa lapaset, joiden sisään mahtuu toiset ja kädet eivät ole hentoisen kääpiönaisen, kirjoneuleessa silmukoita voi olla muutama enemmän. Silmukkamäärän pitää olla jaollinen mallikerran silmukkamäärällä. Lankana Novita 7 veljestä -lanka.

 



Sukissa voi myös leiskua revontulet. Varressa on 13 s ja terässä 12 s puikolla naisten koossa.  Kirjoneule neulotaan aina puolta numeroa (4) suuremmilla puikoilla kuin muu neulos (3½). Terän kirjoneule (vaaleansinisissä sukissa ruutupiirosta I ja II mukaellen) neulotaan hyvin joustavaksi, ettei se kiristä koipea. Kärkikavennus on helppo tehdä siten, että neuloo puikon kaksi ensimmäistä silmukkaa oikein yhteen joka kerroksella. Lankana Novita 7 veljestä -lanka. Novita Nalle -langasta saa ohuemmat vaelluskenkiin sopivat sukat. Vaellussukkiin en neulo kirjoneuletta. Koska Nalle-lanka on ohuempi kuin Novita 7 veljestä, silmukoita on oltava enemmän ja puikkoina käytettävä 3 ja 3½.

 


Liisa Koponen

Sadeviitta

Tarvikkeet: sadekangasta 1,9 m (15 euroa/m), 15 cm tarra- ja 170 cm kanttinauhaa.

1. Taita kangas kolmioksi ja leikkaa.

 

2. Taita kangas uudelleen kolmioksi ja vielä kolmannen kerran. Kiinnitä kulmat nuppineuloilla ja pyöristä ne kaikki yhdellä kertaa.

 

3. Leikkaa keskelle aukko pääntieksi, halkaisja 17 cm. Apuna voi käyttää sopivaa kulhoa tai lautasta. Leikkaa eteen 12 cm pitkä halkio.

 

4. Leikkaa huppu kaksinkertaisena (korkeus 38 cm, leveys 30 cm). Kannattaa piirtää ensin kaava jonkin valmiin hupun mukaan. Hupun pitää olla reilu niin että alle mahtuu myssy, lippalakki tai kypärä. Leikkaa huppua varten 4 cm leveä reunakaitale. Ompele huppu ja kaitale reunaan vahvikkeeksi. Siihen voi pujottaa halutessaan kiristysnyörin (kuminauha tai ohut nyöri).

 

5. Leikkaa 6 cm leveä ja 14 cm pitkä kaitale halkion vasenta puolta varten. Leikkaa 7 cm leveä ja 15 cm pitkä kaitale halkion oikeata puolta varten. Ompele ensin halkion vasen puoli, sitten oikea puoli ja ompele se vasemman puolen päälle alalaidastaan. Ompele tarranauhat halkioon.

 

6. Ompele huppu pääntiehen kiinni.

 

7. Ompele ”sormensijat” viitan alalaitaan. Sormet voi pujottaa niihin ja viitan saa helposti pidetyksi ohjaustangon päällä.

 

8. Taakse keskelle vyötärön korkeudelle kiinnitä tarra- ja kanttinauha, jolla viitan saa sidotuksi vyötärölle tuulisella kelillä. Tarranauhalla kiinnitetään kanttinauha viittaan.



Viitan alalaitaa ei välttämättä tarvitse päärmätä, koska sadekangas ei rispaannu. Jalkojen suojaksi voi ommella pitkät (75 cm – 80 cm) irtolahkeet samalla tavalla kuin säärystimet. Sadekangas on  vähän hankala ommeltava valkoiselta puolelta; paininjalka kun ei tahdo kulkea kunnolla, mutta  oikealla ja vasemmalla kädellä kangasta ohjaten ompeleminen onnistuu.

 



Mitenkähän kätevä viitta on vaelluksella? Luulen, että rinkka sopii viitan alle. Käyttökokemuksia minulla ei ole. Taidan käyttää sitä vain lähiretkillä. Tällä tavoin tehty viitta on liian lyhyt pitkälle ihmiselle.

Liisa Koponen