Kevyellä repulla vaellukselle
- Tietoja
- Kategoria: Varusteita
- Julkaistu: 08.01.2010 08:30
Sisällysluettelo
Reunaehdot
Tässä artikkelissa pohditaan kevytretkeilyä kesä- ja syyskeleille eli pääosin lumettomaan aikaan. Lumi on kuitenkin paikallisesti mahdollinen elementti, samoin kuin (yö)pakkaset. Päivälämpötilat ovat -3 – 25 astetta ja yöllä voi olla kylmimmillään -10 – -15 astetta vaikka useimmiten ollaankin koko ajan plussan puolella, jopa reilusti. Joet voivat olla hyvin kylmiä, mikä on huomioitava ylityksissä. Varsinkin puuttomilla alueilla tuuli on usein voimakas ja joskus kylmettävä. Vettä (tai jopa lunta tai räntää) voi tulla päivittäin jatkuvasti, useita tunteja, vähän tai ei ollenkaan. Silloin tällöin voi paistaa jopa aurinko. Eli vaellusta Suomessa kesäkuusta lokakuun loppuun.
Artikkelissa ei syvennytä tarvittaviin retkeilytaitoihin kuten suunnistus (huonossakin kelissä), kartanlukutaito, joen ylitys, suojautuminen viimalta, sateelta, kylmältä ja myrskyltä, ruuan laitto ja keittimen käyttö, nuotion teko tai pohdita sitä mikä on oikea vaate mihinkin keliin, jne. Nämä tiedot ja taidot täytyy hankkia muuten. Artikkeli koskee kevytretkeilyn ideaa ja varustevalintojen filosofiaa.
Miksi kevyt reppu?
Ei enää pikaista tauon odottelua kesken kävelytaipaleen ja repun pikaista riistämistä selästä tauon tullessa. Ei enää särkeviä olkapäitä ja lyhyitä päiviä niiden tähden. Kevyt reppu selässä voi painella yli vaarojen ja tunturien uusia reittejä löytäen poissa pääreiteiltä. Ei välttämättä tarvitse jättää reppua rinteen alle ja tehdä edestakaista reissua huipulle ja takaisin. Rakassa tai hankalassa maastossa ei tarvitse (niin paljon) pelätä, että reppu vie kantajaa eikä toisin päin. Kevyt reppu mahdollistaa haluttaessa myös pitempien reissujen teon, sillä muonaa mahtuu mukaan enemmän ja silti reppua pystyy kantamaan. Kevyt perusreppu mahdollistaa 2-3 viikon retket, joissa kaikki varusteet kannetaan mukana. Kevyt reppu mahdollistaa myös pidemmät päivämatkat ja siten pidempien retkien teon samassa ajassa kuin ennen lyhyemmän. Kevyemmät reput mahdollistavat mukavammat taipaleet lasten kanssa sekä lapsille että itselle, sillä kokonaiskuorma eli kaikkien osuus jää pienemmäksi. Myös harrastusten kuten kalastuksen ja valokuvaamisen puolesta kevytretkeily on mukavaa, sillä perusvarusteiden kokonaispainon jäädessä pienemmäksi mukaan voi ottaa sopivasti harrastusvälineitä, ei vain minimisettiä.
Kevytretkeilijä laskeutumassa jyrkkää lumista kurua Govddosgaisin ja Gieddechokkan väliseen laaksoon. Varovaisuus on paikallaan jyrkissä kohdin.
Ennakkoluulot
Kevytretkeily tai, kuten sitä usein Suomessa nimitetään, grammanviilausretkeily herättää paljon intohimoja. Monille se tarkoittaa varusteiden minimoimista niin, että turvallisuus kärsii ja että varusteiden vähyyden vuoksi matkalla koetaan suuria kärsimyksiä esimerkiksi koska nukutaan liki paljaalla maalla jne. Lisäksi varusteita tuunataan viimeiseen asti: hammasharjan varteen porataan reikiä, vaatteista leikataan pois pesulaput, jne. Siitä on siis pysyttävä mahdollisimman kaukana, eikä sen mahdollisiin etuihin kannata tutustua. Ehkä tämä epäluuloisuus johtuu siitä, että ajatellaan, että on heti mentävä ääripään ultrakevytretkeilyyn, ja välillä ei ole mitään. Kuitenkin se välillä oleva on se alue, joka on useimmille mahdollinen ja mielekäs tavoite, jossa jo pääsee nauttimaan kevyen repun eduista.
Tavallinen kevytretkeily on hyvin lähellä normaalia retkeilyä sillä pääasiassa vain varustevalinnoissa on eroa. Kevytretkeilyssä pyritään minimoimaan paino turvallisuutta ja mukavuuksia unohtamatta valitsemalla itselleen, retkeilytavalleen, retkeilytaitotasolleen ja retkeilyolosuhteisiin sopivia varusteita, jotka painavat vähän ja joita on vähän. Minimoimalla paino sopivasti maksimoidaan oma mukavuus vaelluksella, sillä se on kevyempää ja siten mukavampaa.
Ultrakevytretkeilyyn ei kannata siirtyä, jos omat retkeilytaidot eivät riitä pärjäämiseen mukana olevilla vähillä varusteilla poikkeusoloissa eli oloissa joihin alunperin ei ollut varautunut. Sama sääntö koskee myös tavallista retkeilyä. Siinäkin on osattava toimia poikkeusolosuhteissa, mutta mukana on toki useampia varusteita mistä valita ja ne ovat ”tukevampia” (olosuhteita sietävämpiä) kuin ultrakevytretkeilyssä.
Tyypillinen kevytretkeilijän kohtalo? Ehei, vaan osa poron kalloa.
Mitä kevytretkeily on?
Perinteinen nyrkkisääntö on, että repun painon pitäisi olla alle kolmasosan kantajan painosta. Eräät sanovat, että neljäsosaa on jo mukava kantaa, siis normaalipainoisen (eli lievästi ylipainoisen) ihmisen massasta. Yhden määritelmän mukaan retkeily on ultrakevyttä, jos kannettavan repun paino on kuudesosa omasta painosta. Toiset määrittelevät kevytretkeilyn ns. repun peruspainon (base pack weight) kautta. Jos se on alle 4.5 kg (10 lb), niin puhutaan ultrakevyestä retkeilystä. Jos se on alle 9 kg (20 lb), niin kevytretkeilystä, kun taas normitallaajalla (jos sellaista nyt on) peruspaino on jopa 15 kg tai enemmän. Jos peruspaino on alle 2.25 kg (5 lb), puhutaan superultrakevyestä retkeilystä. Rajat ovat varsin mielivaltaisia. Yhtä hyvin meillä metrisen järjestelmän maissa rajat voisivat olla 2.5 kg, 5 kg ja 10 kg.
Esimerkkinä käytetyistä painoista olkoon Artic 1000 retki, jossa kolme ultrakevyretkeilijää käveli 1000 km Alaskassa peruspainolla 7 lb eli noin 3 kg. Ruokaa kullakin oli noin 43 lb eli 20 kg. Näillä he kävelivät kolme viikkoa erämaissa.
Mihin peruspainoon sitten kannattaa pyrkiä? Kevytretkeilyn ”määritelmän” 10 kg raja on varmaan ensimmäinen tavoite. Toisaalta, Andrew Skurka, pitkien vaellusten erikoismies, on sanonut, että suunnilleen jokainen vaeltaja voi päästä mukavuudesta tinkimättä 15 lb (6.75 kg) kolmen vuodenajan peruspainoon.
Mitä repun peruspaino sitten tarkoittaa? Se tarkoittaa repun painoa ilman ruokaa, juomaa ja polttoainetta sekä ilman päällä olevia vaatteita ja tavaroita. Päällä olevat voivat kuitenkin muodostaa huomattavan painon lisän, jos niihin ei kiinnitä huomiota. Jos ne huomioidaan, mutta ruokia ja polttoainetta ei, niin puhutaan kokonaisperuspainosta (total base pack weight tai out of skin weight). Tuo ensimmäinen määritelmä kevyestä retkeilystä, eli noin neljäs- tai viidesosa kehon painosta, taas käyttää koko repun painoa eli reppua, jossa on tavarat, ruoka, juomat ja polttoaine.
Minkälaisilla painoilla suomalaiset sitten vaeltavat? Eräällä retkeilysivustoilla kyseltiin repun painoa suomalaisten retkeilijöiden keskuudessa. Sadan vastanneen joukossa repun lähtöpaino viikon kesävaellukselle: 6 % paino oli alle 12.5 kg, välillä 12.5-15 kg oli 10 %, välillä 15-17.5 kg oli 15 %, välillä 17.5-20 kg oli 11 %, välillä 20-22.5 kg oli 24.5 %, välillä 22.5-25 kg oli 20 % ja yli 25 kg oli 14 %. Eli 58 % vastaajista repun paino oli yli 20 kg ja 16 % alle 15 kg. Kevytretkeily (alle 15 kg lähtöpaino viikoksi) ei siis ole mikään harvinaisuus, mutta suurin osa kantaa yli 20 kg taakkaa.
Tiede
Seuraavassa on esitetty tuloksia kantotestejä tarkastelevasta artikkelista ”Physiological, Biomechanical and Medical Aspects of Soldier Load Carriage” kirj. Joseph Knapik, joka löytyy esim. sivulta Soldier Load Carriage.
Kantotestit ovat osoittaneet, että energiatehokkainta on kantaa kuormaa pään päällä. Seuraavaksi tulee reppusysteemi, jossa osa kuormasta on edessä (ns. tuplareppu). Näissä molemmissa on vaellusta ajatellen omat haittansa. Jälkimmäisessä se on lähinnä rajoittunut näkyvyys jalkoihin.
Jaloissa kantaminen on raskaampaa kuin repussa kantaminen, sillä jaloissa kantaminen kuluttaa viidestä seitsemään kertaa enemmän energiaa kuin saman painon kantaminen selässä. Jokainen lisäkilo reisissä tai jaloissa tarkoittaa 4 % (reidet) tai 7-10 % (jalat) suurempaa energiantarvetta.
Painopisteen tulisi olla mahdollisimman lähellä kehon omaa painopistettä. Tämä onnistuu tuplarepun avulla. Jos käyttää selkäreppua, tämä onnistuu parhaiten, jos raskaimmat tavarat ovat ylhäällä lähellä selkää. Tämä voi kuitenkin aiheuttaa tasapaino-ongelmia hankalassa maastossa, jossa raskaampia tavaroita halutaan sijoittaa alemmas, mutta edelleen lähelle selkää. Eniten energiaa vie selkäreppu, jossa painopiste on alhaalla takana. Repun kehys ja lantiovyö vähentävät olkapäille tulevaa painetta ja siten epämukavuuden tunnetta.
Painopisteen paikka repussa.
Kuorman vaikutusta energiankulutukseen on mitattu polkumyllyillä (treadmill, juoksumatto). Tuloksista on muodostettu kävelyn tarvitsemaa tehoa (W, watti) ennustava yhtälö, joka antaa suuntaviivoja energian kulutukseen. Kulutukseen vaikuttaa oma paino sekä lastin koko paino (vaatteet, kengät, tavarat), nopeus ja maasto. Jos lastin vaikutusta tarkastellaan, niin havaitaan, että jokainen 10 % lisäys suhteellisessa painossa (lastin paino/oma paino) tarkoittaa noin 7 % lisäystä tarvittavassa tehossa. Toisin sanoen, jos kaiken kannettavan määrä ultrakevytvälinein on 15 % omasta painosta (noin kuudesosa) ja kevytvälinein 25 % (neljäsosa), niin jälkimmäisellä tavalla kuluttaa 7 % enemmän tehoa. Suurempi kulkunopeus lisää tarvittavaa tehoa, mutta jos tarkastellaan kokonaisuutta, niin koska nopeammalla vauhdilla kulkee tietyn matkan nopeammin, niin kokonaiskulutus (Wh, wattitunti) voi jäädä nopeammalla tahdilla pienemmäksi. On olemassa raja, jossa nopeuden lisäämisestä johtuva tehonkulutuksen nousu voittaa aikavoiton, joten ei kannata ryntäillä silmittömästi säästääkseen energiaa. Toisaalta, koska jo reppu selässä seisominen vie energiaa, niin energiankulutuksen kannalta ei kannata maleksia koko päivää reppu selässä, jos vaihtoehtoisesti saman matkan voi kävellä vähän reippaammin. Helpossa maastossa lastin paino suhteessa kehon painoon on määräävä tekijä energian kulutuksessa, mutta maaston vaikeudettua (nousua, epätasaista, pehmeä alusta) alkaa maaston vaikutus dominoida kokonaisuudessa.
Suurempi energiankulutus vaikuttaa mm. tarvittavan ruuan määrään, sillä tarvittava energia on saatava jostain. Jos sitä ei saada kehon energiavaroista, niin sitten se on saatava ruuasta. Koska kevyemmällä repulla tarvitaan vähemmän ruokaa, niin kuorman kokonaispaino on kevyellä repulla yhä pienempi.
Kevyt reppu vähentää hiertymiä (rakkoja) jaloissa koska paine pienenee. Samoin se vähentää selkä- ja jalkakipuja.
Aiemmin mainittu vanha viisaus, että kolmasosa painosta on sopiva maksimimäärä, pohjautuu myös kokeiltuun tietoon. Sivulla Soldier Carriage on esitetty, että useiden armeijoiden testeissä on havaittu sotilaan ideaalikantamuksen olevan alle 30 % omasta painosta. Tätä suuremmilla painoilla marssin jälkeinen suorituskyky muissa tehtävissä kärsii.
Miten saa tietoa?
Miten paljon ja millaisia varusteita sitten tarvitaan? Tähän saa apua tarkastelemalla kevytretkeilijöiden varustelistoja. Myös oma kokemus auttaa. Jos vertaa kevytretkeilijän ja tavallisen retkeilijän varusteita huomaa, että niissä on samat perusasiat. Kevytretkeilijällä on ehkä kevyempää ja varsinkin vähemmän varavarusteita. Ultrakevytluokassa minimointi on hienosäädetty vielä pidemmälle.
Varusteiden määrään ja laatuun vaikuttaa odotettavissa oleva sää ja lämpötila sekä retken suoritustapa. Kevytretkeilijä mitoittaa varusteensa odotettavan lämpötilan mukaan ja mukanaolevilla muilla vaatteilla hoitaa tilanteet, joissa on tätä kylmempää esim. pukemalla makuupussiin tai -peiton alle enemmän vaatteita.
Varustehankinnat
Kevytretkeilyvarusteiden hankinta on helppo aloittaa, jos ei vielä omista mitään, sillä silloin kevyitä varusteita voi hankkia alusta pitäen. Jos taas jo omistaa usein pitkäikäisiä retkeilyvälineitä, voi kynnys uusien hankintaan olla isompi, sillä vanhat jäävät käyttämättä. Voihan toki panna ”vahingon” kiertämään ja yrittää myydä ne.
Toinen varustevalintoihin vaikuttava seikka on se, että kevyet varusteet, varsinkin ultrakevyet, eivät ehkä ole niin kestäviä ja suorituskykyisiä kuin tavalliset varusteet. Tällöin on tehtävä kompromisseja keveyden, kestävyyden ja suorituskyvyn välillä. (Ultra)kevyitä varusteita hankittaessa on muistettava, että niitä on käsiteltävä suurella huolella, sillä niissä ei useinkaan ole niitä vahvikkeita, joilla tavalliset varusteet tehdään kestämään. Myös materiaalivalinnat ovat usein herkempiä. Tämä varusteiden ”herkkyys” usein myös ”estää” ostamasta kevytvälineitä (varsinkin rinkkaa) lasten partioreissuille, joissa ei aina olla kaikkein hellimpiä varusteita kohtaan. Tällöin nuori joutuu painavien varusteiden kierteeseen. Kevytretkeilykokeilu nuorelle voisi olla sellainen, että yhteisellä retkellä nuorelle annetaan kevyt reppu (verrattuna kestävään reppuun) ja sinne vastaavasti sopiva määrä tavaroita. 1/6 omasta painosta on sopiva maksimi lapselle.
Useilla ultrakevytretkeilijöillä on eri varusteita eri keleille, jotta painon saa optimoitua. He ovat ostaneet varusteita tai saaneet niitä testattavaksi. Useimmille tämä ei ole mahdollista. Jos kukkaro ei salli ostaa eri varusteita eri keleille, vaan on tyydyttävä yhteen ratkaisuun, on ostettaessa pohdittava tyypillistä käyttöolosuhdetta ja valittava se ainut varuste tämän mukaan. Tällöin ei ehkä päädy joka reissulla mahdolliseen minimipainoon, mutta huolellisella valinnalla kuitenkin riittävän kevyeen.
Huomionarvoinen asia varusteiden hankinnassa on, että Suomesta ei juuri saa kevytretkeilyvarusteita. Niitä on usein ostettava ulkomailta tai tehtävä itse. Lehdissäkään ei juuri esitellä kevytvälineitä, mikä osaltaan taitaa johtua maahantuojien rajoittuneista valikoimista.
Peruslista varusteista
Miten kevyisiin painoihin sitten päästään? Yksi menetelmä on, että laatii itselleen minimitarvikelistan ja punnitsee omistamansa listan mukaiset tavarat. Sitten on pohdittava, voisiko jotain vaihtaa kevyempään tai voiko omalta minimilistalta jättää jotain pois. Pitääkö sinne lisätä jotain, jotta tuntee olonsa turvalliseksi ja mukavaksi? Tämä prosessi voi sisältää uusien tavaroiden hankintaa ja todennäköisesti ainakin turhien, ei välttämättömien tavaroiden pois jättämisen. Tässä prosessissa huomaa, että useista pienistäkin esineistä syntyy aikamoinen paino, jos valintoihin ei kiinnitä huomiota. Isoimmat kertasäästöt syntyvät majoitteessa, makuupussissa ja rinkassa (ns. kolme suurta). Myös vaate- ja ruokapuolella sekä ruuanvalmistustavoissa voi syntyä suuria säästöjä.
Seuraavaksi siirrytään pääasiaan eli tarkastelemaan varusteita kevytretkeilyn sääntöjen mukaan. Aloitetaan minimilistasta ja lisätään siihen joitain yleisesti mukana kuljetettavia elementtejä. Sen jälkeen käydään läpi eri varusteita yksityiskohtaisemmin, mukana esimerkkejä mahdollisista vaihtoehdoista. Esimerkkeihin olen törmännyt netissä varustevalintoja pohdittaessa. Ne eivät välttämättä ole niitä ainoita ja parhaita vaihtoehtoja. Lisäksi jokaisella on omat mieltymyksensä.
Alla olevan peruslistan tavoitepainot eivät useimmiten ole mitään tarvikkeen mahdollisia minimipainoja vaan todennäköisesti helposti saatavissa olevien varusteiden painoarvioita. Ultrakevytpainot (UL) ovat Adventure Alanin mukavuuslistalta tai Mark Verberin listalta, jos eivät löydy Alanilta. Esimerkkinä ovat omat nykyiset varusteet heinäkuiselle Haltin vaellukselle ja kuten näkyy, kaikki ei ole kevyttä vaan parantamisen varaa on vielä. Listalla on myös tavaraa, jota ei aina tarvita kuten kylmän kelin varusteita. Mukanani oli myös listaan kuulumattomia varusteita (kyseessä on minimilista).
Varusteiden painoon vaikuttaa myös ihmisen kylmänsietokyky (tämä on hyvin yksilöllistä). Palelevat ihmiset tarvitsevat ja heidän tulee ottaa mukaan lämpimämpiä vaatteita. Ensimmäisille reissuille (jos ei muuten ole ollut ulkona ja tiedä lämpimyyttään) kannattaa ottaa mukaan muutama ylimääräinen vaate tai lämpimämpiä vaatteita. Varustevalinnoissa auttaa oma kokemus. Kun tietää millä pärjää, niin ylimääräiset voi jättää pois.
|
Pakolliset |
Tarkoitus |
Ominaisuuksia |
Tavoitepaino |
Esimerkki |
|
|
Vaatteet, päällä |
|
|
|
|
|
|
Pitkät päällyshousut |
Suoja tuulelta, auringolta, naarmuilta |
Hengittävät, tuultapitävät, nopeasti kuivuvat. Katkolahkehousuista saa shortsit, mutta vetoketju painaa ja voi rikkoontua. Tarvittava vyö lisää painoa jopa yli 100 g. |
400 g UL 340 g |
Itse tehdyt, QuickDry kangas 350 g |
|
|
Takki |
Suoja tuulelta, auringolta, naarmuilta |
Hengittävä, tuultapitävä, nopeasti kuivuva. Huppu on hyvä olla. Jouksutakki on kevyt. |
500 g UL 85 g |
The North Face ”hengittävä” tuulitakki 228 g |
|
|
Pitkähihainen paita |
Lämmittää, suojaa auringolta. Hihat voidaan kääriä kuumalla |
Juoksupaita, multisportpaita, urheilualuspaita, ohut merinovillapaita |
200 g UL 173 g |
Haglöfs multisport paita 190 g |
|
|
Sukat |
Suojaa ja lämmittää |
Ohuet/melko ohuet urheilu/vaellussukat (riippuu millaisen paksuuden tarvitsee lämpöön, rakkojen estoon ko. kengissä) |
100 g UL 54 g |
Ohuehkot vaellussukat 71 g |
|
|
Kengät |
Suojaa jalkoja |
Maastojuoksulenkkarit, vaellussandaalit |
700 g UL 737 g |
Salomon tech amphibian 618 g |
|
|
Hattu |
Suoja auringolta ja tuulelta |
Lierillinen suojaa silmiä ja korvia sekä jopa niskaa (iso lieri) auringolta. |
85 g UL 85 g |
Haltin lierihattu 83 g |
|
|
Vaellussuvat |
Tukea ylä- ja alamäissä, tukea ylityksissä jne. Toimivat kevytteltan salkoina. |
Säädettävä pituus tuo joustavuutta käyttöön mutta myös painoa |
500 g UL 153 g |
Leki classic 588 g |
|
|
yhteensä |
|
|
2485 g |
2128 g |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Vaatteet, repussa |
|
|
|
|
|
|
Hanskat |
Lämmitys, tuulen suoja |
Tuultapitävät, kylmällä lämpimämmät |
90 g UL 34 g |
Hiihtohanskat 91 g |
|
|
|
Lämmittävä yläkerta |
Lämmitys |
Fleecepaita, ohut untuvatakki tai muu taukotakki |
350 g UL 269 g |
Boreus fleecepaita 320 g |
|
|
Sadeasu |
Suojaa sateelta, tuulelta, lämmittää tarvittaessa |
Sadeasu voi sisältää sadehansikkaat. Huom. gore tex tms. kuoritakki voi korvata sadeasun ja tuulitakin. |
650 g UL 463 g
|
Itse tehty sil-nylon asu sisältäen hanskat 279 g |
|
|
Pipo |
Lämmin päähine |
Buff on kesäkelillä oiva, pipo+buff kylmemmillä. Buffia voi käyttää myös kaulahuivina ja jopa pyyhkeenä. |
35 g UL 34 g |
Buff 37 g |
|
|
Varasukat |
Suojaa ja lämmittää |
Säästetään esim. kuiviksi yösukiksi tai iltasukiksi. Vaellettaessa jalkaan vain jos on pakko. |
100 g UL 54 g |
71 g |
|
|
Pitkähihainen alusasu |
Lämmitys |
Lämpimällä (> 0 C) housut saattavat riittää, sillä mukana on jo yksi pitkähihainen paita. Kylmemmillä keleillä toista ohutta paitaa saattaa tarvita myös liikkeellä ollessa. |
450 g UL 142 g (vain housut) |
Merinovilla-asu: 222 g paita ja 187 g housut. Mukana housut (ei tarvittu) |
|
|
yhteensä |
|
|
1675 g UL 996 g |
985 g |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Muu ei välttämätön mutta hyvin mahdollinen vaatetus |
|
|
|
|
|
|
Alusasu ja vara-alusasu |
Housut ja liivit |
Huom. nämä eivät siis ole välttämättömät, useimmilla kuitenkin mukana. Jotkut korvaavat alushousut juoksushortseilla (joissa ei ole sisävuorta) ja käyttävät näitä ainoina alushousuina koko ajan |
100 g (housut) UL 50 g (ei vaihto) |
2x48 = 96 g, mallia bokseri |
|
|
Shortsit ja/tai uima-asu |
Kuumille keleille.
|
Synteettiset, nopeasti kuivuvat. Juoksushortsit korvaavat myös uimahousut |
120 g UL sisältyy katkolahje-houhin |
Salomon juoksushortsit 116 g |
|
|
T-paita |
Kuumille keleille |
Synteettinen, nopeasti kuivuva |
180 g UL ei ole |
|
|
|
Varasukat |
Suojaa ja lämmittää |
Varavaellussukat. |
100 g UL ei ole (ei huomioida taulukon kokonaispainoissa) |
|
|
|
Matka-asu |
Puhdas (osa)kokonaisuus matkalle julkisilla kulkuneuvoilla. Pyri minimoimaan paino. |
Mukana vain jos ei ole mahdollista jättää tätä autoon tai säilytykseen. Itsellä se on kesäreissuilla ollut t-paita ja puhtaat alushousut, ei muuta. |
300 g UL ei ole (ei huomioida taulukon kokonaispainoissa) |
|
|
|
Leiri- ja ylityskengät |
|
croksit ovat vaellussandaaleita huomattavasti kevyemmät ja kuivuvat nopeammin |
350 g UL ei ole |
Crocks 332 g |
|
|
Kylmän kelin sukat |
Vettäpitävät sukat kevytkenkiin |
|
(ei huomioida taulukon kokonaispai-noissa) |
|
|
|
Kylmän kelin vaatetus |
Oikein kylmällä (pakkasta liki koko ajan) on hyvä olla mukana paksumpi taukotakki/paita lisäeristeeksi, mahdollisesti myös välihousut. Myös hatun, sukkien ja hanskojen lämpimyyteen on kiinnitettävä huomiota. Kastumisen välttämiseksi vedenpitävät päällyshanskat ovat tarpeen. |
|
(ei huomioida taulukon kokonaispai-noissa) |
|
|
|
Hyttysverkko päähän |
Pitää hyttyset loitolla ilman myrkkyä naamassa. |
Vaatii lierihatun |
50 g UL ei ole |
Olisi ollut mukava paikka paikoin |
|
|
yhteensä |
|
|
800 g UL 50 g |
577 g |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Majoitus ja nukkuminen |
|
|
|
|
|
|
Majoite |
Teltta, kota, tarppi, laavu, loue ja kiinnitystarpeet sekä kaaret jos vaellussauvat eivät riitä |
Suojaa tuulelta ja sateelta, riittävä tuuletus. Syntyneen kondenssiveden voi pyyhkiä seiniltä pyyhkeellä tai buffilla jos sitä on liikaa ja se uhkaa makuupussia tai -peittoa. |
1500 g UL 745 g |
Itse tehty 2 henkilön sil-nylon suoja ml. kiilat ja maavaate 1100 g |
|
|
Makuualusta |
Solumuovi, itsetäyttyvä, ilmatäytteinen |
Kokopitkä tai vartalon mittainen |
700 g UL 255 g (neo air) |
Fjällraven solumuovi 508 g |
|
|
Makuupussi tai peitto ja suojapussi |
Lämmittää |
Untuvainen on kevyin lämpimyyteen nähden. 0 C (32 F) tai -7 C (20 F) comfort lämpötilan utuvatäkki tai makuupussi |
1000 g UL 596 g |
Western Mountaineering Ultralite 848 g (20 F, -7 C conf) |
|
|
yhteensä |
|
|
3200 g UL 1696 g |
2456 g |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Kantaminen |
|
|
|
|
|
|
Rinkka |
Kantolaite |
Kehyksetön alle 13 kg kuormille ja kehyksellä suuremmille. Riippuu henkilöstä. |
1500 g UL 822 g |
Karrimor 2300 g |
|
|
Kuivapussi |
Pitää kuivana |
Rinkan sisällä makuupussille ja kuiville varavaatteille, isohko |
100 g UL 28 g |
SeaToSummit 108 g |
|
|
Varuste- ja ruokapusseja |
Tavarat pysyvät läjässä/kuivina |
Esim. ruuat muovipussissa, irtotavarat varustepussissa |
50 g UL 50 g |
SeaToSummit 32 g |
|
|
yhteensä |
|
|
1650 g UL 900 g |
2440 g |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Syöminen ja ruuanlaitto |
|
|
|
|
|
|
Keitin ja tuulisuoja sekä kattilan kannatin |
Veden keitto |
Alkoholi tai kaasu |
130 g UL 43 g |
Itse tehty alkoholipoltin mallia oluttölkin pohja ja tuulisuoja 50 g |
|
|
Polttoainepullo |
Polttoaineen kuljetus |
Muovinen limsapullo on kevyt |
120 g UL 50 g |
1 l trangia 160 g |
|
|
Tulentekovä-lineet |
Varsinainen ja vara |
Tikut kuivapussisssa, sytkäri (varsinainen ja varaväline) |
16 g UL 11 g |
kaksi tulitikkurasiaa 16 g |
|
|
Kattila ja kahva |
Veden lämmitys |
Ei liian iso, kannellinen |
200 g UL 88 g (pieni koko) |
1.3 l titaanikattila ja paistinpannu-kansi 204 g ja pieni pesusieni 8 g |
|
|
Muki/kulho |
juominen ja syöminen |
Voidaan juoda ja syödä myös suoraan kattilasta, varsinkin jos yksin liikkeellä |
50 g UL 17 g |
muovikuksa 49 g |
|
|
Lusikka |
syöminen |
Spork |
10 g UL 11 g |
spork 10 g |
|
|
Puukko |
Pussien avaaminen |
Tarvitaan myös nuotion teossa |
110 g UL 20 g |
sveitsinlinkkari classic 20 g |
|
|
juomapullo |
veden kuljetus |
Muovinen limsapullo tai platypus pussit ovat keveitä |
180 g UL 91 g |
nagalne kova 180 g |
|
|
yhteensä |
|
|
806 g UL 331 g |
697 g |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Muut |
|
|
|
|
|
|
Ensiapu |
Ensiapu |
Minimaalisesti: särkylääke, siteitä, laastari, rakkolaastari |
150 g UL 170 g |
150 g |
|
|
Kompanssi |
Sunnistus |
|
31 g UL 48 g |
31 g |
|
|
Kartta |
Suunnistus ja reitin suunnittelu |
Muovitettu |
180 g UL 142 g |
180 g |
|
|
Lompakko, avaimet, henkilölli-syystodistus |
Näitä kuitenkin tarvitaan, viimeistään perillä |
Mahdollisimman minimaalinen |
150 g UL 84 g |
150 g |
|
|
Puhelin |
Useimmilla se on mukana, turvaväline, yhteydenpito kotijoukkoihin |
Pidä auki vain pieni hetki päivässä (yhteyshetki), niin akku kestää viikkoja |
150 g UL ei ole |
132 g |
|
|
Lamppu |
Valo tarvittaessa |
Led (otsa)valo sisältäen (uudet) paristot, (+varaparistot) |
71 g UL 28 g |
Ei tarvita Kilpisjärvellä heinäkuussa |
|
|
Hygienia |
Minimipuhtaus |
Hammasharja ja –tahna, käsigeeli |
80 g UL 80 g |
80 g |
|
|
Pyyhe |
Kuivaus, teltan kuivaus kondenssivedestä |
Kevyt ja ohut retkipyyhe |
30 g UL 43 g |
MSR pieni pyyhe 29 g |
|
|
aurinkorasva ja/tai hyttysmyrkky |
suoja auringolta ja hyttysiltä |
Autan merkin 20% vastaa karkoteteholtaan 20% DEET muttei sulata muovia kuten Term-a-rest alustaa |
60 g UL 60 g |
60 g |
|
|
korjausväline-setti |
minimi |
Ilmastointiteippiä (hiukan), neula ja lankaa, narua/rautalankaa |
150 g UL 150 g |
150 g |
|
|
aurinkolasit ja kotelo |
suoja auringolta |
|
150 g UL 23 g (ei koteloa) |
131 g |
|
|
yhteensä |
|
|
1202 g UL 823 g |
858 g |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
peruspaino |
|
|
9433 g UL 4796 g |
7013 g |
|
|
kokonaispe-ruspaino |
|
|
11918 g UL 6059 g |
10141 g |
|
|
HUOM. Lisäksi tulee henkilökoh-taisia välttä-mättömyyksiä kuten silmälasit, lääkkeet |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Muuta mahdollista muttei välttämätöntä |
|
|
|
|
|
|
Kello |
Aika (näkyy myös puhelimesta mutta se on kiinni) |
Voi olla myös urheilukello, jossa on kompanssia yms. |
130 g UL 54 g |
130 g |
|
|
GPS |
suunnistus, turvaväline |
|
UL 156 g |
|
|
|
Muistikirja ja kynä |
päiväkirja |
|
|
pieni vihko ja kynä |
|
|
WC-paperi |
Muovipussissa. Tarvittava määrä riippuu retken pituudesta |
Jos ei mukana, niin vesipesu tms, etsi tietoa: toilet paper (TP) free backpacking |
100 g (täysi) UL 14 g/päivä/hen-kilö eli 98 g |
100 g |
|
|
Harrastus-välineet |
Pieni peruspaino sallii näiden mukaan ottamisen ja ollaan silti sopivissa painoissa |
Oman maun mukaan |
pieni kamera 250 g UL 150 g |
kamera 250 g |
|
|
Kirves (ja retkisaha) |
Nuotion teko |
Aina taukopaikoilla ei ole kirvestä/sahaa ja maastossa ei lainkaan. |
|
|
|
|
Vedenpuhdistus |
Tabletit, suodattimet, UV-valo |
Tarvitaan paikka paikoin Suomessakin |
|
|
Taulukosta havaitaan, että useissa ryhmissä ultrakevytretkeilijän paino on puolet asetetusta kevytretkeilijän tavoitepainosta. Taulukon tavoitepainoilla pääsee peruspainossa kevytretkeilyn 10 kg rajalle, mutta ei mainitulle 7 kg rajapyykille. Pyrkimällä alittamaan tavoitepainon useissa kohdissa tai jättämällä ei-niin-pakolliset pois säästetään painoa. Kevyempiä varusteita löytyy, kuten ultrakevytretkeilijän painot osoittavat. Monissa (netissä olevissa) listoissa on muuten esillä tuotenimet, joten niitä tarkastelemalla löytää kevyitä tuotteita.
Koska ruokaa tarvitaan noin 5 kg viikossa henkeä kohti (tätä tarkastellaan myöhemmin), vettä on repussa kerrallaan noin 1 l ja polttoainetta tarvitaan ehkäpä noin 700 g, niin esitetyillä painoilla pääsee yhden hengen viikon retkellä varsin helposti noin 15 kg repun lähtöpainoon. Kahden hengen ryhmässä tulee henkeä kohti hiukan vähemmän, sillä osan varusteista voi jakaa. Taulukosta havaitsee myös, että ultrakevyt- ja kevytretkeilijä tarvitsevat suurinpiirtein samat varusteet. Ultrakevyt vain valitsee kevyempiä varusteita ja jättää pois mitä ilman hän pärjää. Sama ero muuten koskee kevytretkeilijää ja ”normi”retkeilijää. Havaitaan myös, että esitetyillä tavoitepainoilla on mukana ihan turvallisen lämmin makuupussi, paksu makuualusta, teltta ja kohtuullisesti vaatetta. Eli vaelluksella ei joudu ”kärsimään” kevyen repun vuoksi.
Vaellustyylin vaikutus
Varsinkin tarvittavan vaatetuksen määrään vaikuttaa myös retkeilyn tyyli. Jos taivaltaa koko päivän ja illan tullen kömpii suoraan telttaan ja nukkumaan, ei tarvitse niin paljon lämmintä vaatetta. Tällöin ollaan liikkeellä aamusta iltaan ja taitetaan pitkiä päivämatkoja tai edetään pitkään hankalassa maastossa. Ruoka on pääosin naposteltavaa. Lämmintä syödään ehkä aamulla ja pääruualla. Illalla saatetaan nauttia kuumat juomat, kuten kaakaot. Pääruoka voidaan nauttia matkalla jonkun pitkän tauon yhteydessä, mielellään idyllisessä tai ainakin tuulensuojaisessa paikassa. Etuna on se, että koska teltalla ei tarvitse keitellä, sen voi pystyttää vähän huonompaankin paikkaan. Tarvittaessa aamupalaa vartenkin voi siirtyä jonkin matkaa tuulensuojaan tai veden äärelle.
Jos retkeily sisältää pitkiä paikoillaoloja ulkoilmassa, kuten tapahtuu, jos vaelluspäivät ovat lyhyet, pysähdytään harrastamaan tai on lepopäiviä, niin vaatetta tarvitaan enemmän, jotta pysyy lämpimänä paikalla ollessaan. Näinä päivinä ei kuitenkaan huvita koko aikaa maata makuupussissa tai tuvassa lämmittelemässä, vaan haluaa oleskella ulkona. Pääruoka ja aamupala nautitaan tyypillisesti leirissä.
Varusteista
Kantolaite
Kantolaite eli reppu valitaan viimeiseksi, kun tiedetään, miten paljon kuormaa täytyy kantaa ja miten suuren tilavuuden se vie. Jos paino on suuri, tarvitaan kantolaite, joka kykenee tuon kuorman käsittelemään. Lisäksi repun valintaan vaikuttaa ihmisen oma tunne. Eri ihmiset voivat tuntea repun kantokyvyn erilaiseksi. Tämä näkyy myös reppuarvosteluissa sillä sama reppu voi saada eri arvion kantokyvystä. Reppua kannattaakin kokeilla painojen kanssa, sillä se auttanee väärän valinnan estämisessä.
Useat perinteiset ja uudet isot rinkat painavat noin 3 kg (esim. Savotta 906, rosnat) ja niiden suorituskyky (mukava kantaa kantolaitteen puolesta) on useimmiten yli 30 kg. Kun mennään kohti 20 kg kuormaa, niin löytyy jo noin 2 kg rinkkoja, joilla ko. lastia on mukava kantaa. Esimerkkejä ovat Osprey Aether 70 l ja 2.2 kg; Golite Guest 72 l ja 1.5 kg; ULA Catalyst 75 l ja 1.4 kg. Kevytreppujen ilmoitettuna mukavuusrajana on usein 30 lb (13.5 kg) tai joskus 40 lb (18 kg), joista ensimmäinen on useimmille retkeilijöille liian pieni arvo, varsinkin alkumatkalla tai jos retkeilee lasten kera, jolloin joutuu kantamaan isoa kuormaa, tai jos on perustavaroiden lisäksi painoa harrastustavaroissa.
Todelliset kevytreput painavat jopa alle 1 kg. Niissä selän hengittävyydestä on usein tingitty painon kustannuksella. Lisäksi kevytrepuissa käytetään jäykisteenä usein omaa makuualustaa. Löytyy toki malleja, joissa on irrotettavat jäykistelistat. Esimerkkejä kevytrepuista ovat Golite Pinnacle 72 l ja 0.9 kg; ULA Cicuit 60 l ja 1 kg; Six Moon Design Starlite 67 l ja 0.9 kg.
Reppua valittaessa on huomioitava myös tavaroiden tarvitsema tilavuus. Monissa kevytrepuissa tavaraa sijoitetaan paljon ulkopuolelle verkkotaskuihin eli repun kokonaistilavuutta laskettaessa on huomioitu taskuissa oleva tilavuus. Taskusäilytys ei välttämättä sovi kaikkiin olosuhteisiin kuten pusikoihin, joissa taskuissa olevat tavarat joutuvat alttiiksi oksille, kuten myös verkkotaskut itsessään. Kaikki eivät myöskään pidä ideasta, että tavaroita on avotaskuissa.
Sateen varalta useissa repuissa on sadesuoja, joko kiinteä tai jälkeenpäin hankittu. Kevytretkeilyssä sitä ei yleensä käytetä, vaan makuupussi ja vaatteet sijoitetaan repun sisälle kuivapussiin. Jos markkinoilta ei löydy sopivaa, niin repun voi tehdä itse.
Jalkineet
Aiemmin todettiin, että jaloissa ei kannata kantaa kuormaa, koska se ”maksaa” 5-7 kertaa enemmän kuin saman kuorman kantaminen repussa. Toisin sanoen, mitä painavammat kengät sitä raskaampaa. Normaalisti kenkinä käytetään vaelluskenkiä tai -kumisaappaita. Varsinkin ensimmäisiä puolustetaan sillä, että ne tukevat nilkkaa. Mutta. Millä pelataan jalkapalloa, sählyä, lentopalloa tai juostaan maastossa? Lenkkareilla tai vastaavilla vaikka nilkat ovat koko ajan vaarassa. Nilkka ei siis tarvitse tukea. Kenkien tehtävä on suojata jalkaa kylmältä ja naarmuilta. Tähän riittää pienempipainoiset kengät, jopa sandaalit. Toinen suojautumisen syy on märkyys eli vesi. Tämä korostuu varsinkin kylmässä, jossa vaarana on jalkojen kylmettyminen. Siksi siis pitäisi olla kumikengät tai kalvolliset vaelluskengät tai kalvolliset lenkkarit. Näitäkin pitää osata käyttää. Kumikenkiä on tuuletettava tauoilla, jotta ne eivät kostu (ja jalat sen mukana) kovin pahoin päivän aikana. Vaelluskengissä on suunnilleen sama juttu. Sen lisäksi jalka tarvitsee lepoa jäykistä kengistä. Kaikkien kalvokenkien kuivattaminen on hidas operaatio, vaikka olisi kamiinan tai nuotion lämpö saatavilla. Joskus ne kuivuvat lopullisesti vasta kotona. Niiden kanssa on siis yritettävä välttää pulahtamisia tai sateen tai kasteen valumista kenkiin. Tätä varten tarvitaan säärystimet. Kastumisen vältteleminen voi vaikuttaa myös reitinvalintaan.
Kevytretkeilijän jalkineina ovat lenkkarit, maastojuoksukengät tai sandaalit. Lenkkarit suojaavat paremmin tikuilta ja niissä ei mene niin helposti ”kiviä kenkään” kuin sandaaleissa. Monen maastojuoksu- tai –kävelykengän yläosa on lisäksi tehty verkosta eli vesi pumppautuu niistä pois ja kastuttuaan ne kuivuvat (kuten myös ohuet sukat niiden sisällä) käveltäessä varsin nopeasti (kymmeniä minuutteja). Kylmä ”kylpyvesikin” lämpenee aktiivisissa jaloissa nopeasti, jolloin kylmyydestäkään ei ole haittaa.
Lenkkarit eivät ole parhaimmillaan lumikeleissä, mutta pienet lumikentät eivät ole ongelma. Lumikenttiä kannattaa käyttää aina mahdollisuuksien mukaan liikuttaessa rakkamaastossa, sillä lumikenttää pitkin on huomattavasti helpompi liikkua kuin rakkaa pitkin. Lumen ongelma on se, että se menee kenkään ja sulettuaan kastelee kengät ja sukat. Kylmässä ja lumessa (lumi tulee kenkään) lenkkareiden kanssa voi käyttää vedenpitäviä sukkia. Nämä pitävät jalat lämpiminä vaikka kengät olisivat märät. Jos jalkoja ei palella märkinä (edes kylmässä), voi nämä kuivasukat vaihtaa jalkaan tauoilla, jolloin jalat pysyvät lämpiminä vaikka aktiivisuustaso on pienempi.
Lenkkarit painavat usein jopa vähemmän kuin retkisandaalit. Maastojuoksukenkiä löytyy jopa alle 700 g pari, sandaaleita myös, kevyet matalavartiset retkikengät painavat noin 1 kg, kun taas raskaat painavat melkein 2 kg, kuten myös kumisaappaat. Täten kengissä eroa voi tulla yllätyksellisesti jopa 1.3 kg, eli reppuun ajateltuna 6 kg. Kengät saattavatkin muodostaa huomattavan tekijän, kun ajatellaan kevytretkeilyä. Jos jalkojen väliaikainen märkyys ei haittaa, ovat lenkkarit hyvä valinta. Märissä kengissä liikkumisesta on kokemusta varmaan ainakin jalkapallon, juoksun ja suunnistuksen harrastajilla. Eihän se nyt niin kamalaa ole, vai onko?
Lenkkareiden kumppaniksi voi laittaa säärystimet, mallia matala ja kevyt. Näitä tarvitaan varsinkin, jos alueella on paljon pieniä kiviä ja risuja, jotka menevät helposti kenkään.
Kevytretkeilijän jalkineet sopivat myös rakkamaastoon. Kuva Govddosgaisin rinteeltä.
Taukokengät
Taukokenkiä käytetään leirissä, jotta jalat saavat lepoa raskaista vaelluskengistä ja jotta vaelluskenkiä kuivatessa voidaan kävellä leirissä vaikka leiripaikka ei suosisi avojalkailua. Sopivat taukokengät toimivat myös joen ylityskenkinä ja siten niiden tulisi kuivua nopeasti. Esimerkkinä tällaisista ovat croksit, jotka kuivuvat todella nopeasti ja ovat kevyet (molemmissa suhteissa vaellussandaaleita paremmat). Lisäksi niissä on varsin pitävä pohja joen ylityksiin.
Kevein vaihtoehto on tietysti olla ilman taukokenkiä. Jotkut kevytretkeilijät ylittävät joet lenkkareilla ja luottavat siihen, että ne kuivuvat nopeasti kävellessä. Toki, jos matka yöleirille on enää lyhyt pyrähdys kahlauksen jälkeen, niin kengät saattavat jäädä märiksi. Mutta, aamullahan ne pannaan jalkaan kuivumaan.
Joen ylitys crokseillä. Ky-ky-kylmää vettä.
Makuupussi
Makuupussissa untuva on valinta, jos ei suunnista kohti kosteita paikkoja (joissa sataa paljon). Untuvapussit ovat toki kalliimpia kuin vastaavanlämpöiset kuitupussit, mutta ne ovat huomattavasti kevyempiä ja pakkautuvat pienempään tilaan (vaikuttaa repun kokoon). Pussin valintaan vaikuttaa arvioitu käyttölämpötila. Suomessa on parhaaseen vaellusaikaan joskus pakkasöitä, joten pakkasenpitävä (comford suositus ≤ 0 C) pussi on varsin suositeltava, varsinkin jos vaeltaa myös syksyisin.
Pussi on usein kallis (> 200 €) hankinta, jolloin ei ehkä hankita useaa pussia eri tarkoituksiin, vaan pyritään selviämään yhdellä. Tällöin on syytä punnita tarkkaan valintaansa ja pussin painoa. Pussin painoon vaikuttaa se, kuinka tilava pussi sisämitoiltaan on ja millaisia kankaita siinä käytetään. Noin -7 C conf pusseja saa alle 1 kg painolla (Western Mountaineering, Marmot, Joutsen), kun vastaavat kuitupussit lähentelevät 2 kg.
Kesäkuumalla tai kuumina öinä pussia voi yleensä pitää peittona. Vaihtoehtona pussille onkin peitto (quilt), joissa on usein vetoliepeet ja umpeen ommeltu jalkopää (esim. Nunatak Arc quilt). Ongelma peitoissa on se, että päälle ei ole suojaa, vaan pää tarvitseekin seurakseen lämpimän myssyn.
Pussin voi valita käyttämänsä normaalikelin mukaan, esim. kesäpussin, ja sitten vain lisää vaatetta päälle, jos on kylmempää kuin missä pussissa normaalisti tarkenee. Esimerkiksi kevyt untuvainen taukotakki ja lämpimät housut ovat usein käytetty lisä. Taukotakki ja housut ovat kaksoiskäytössä leirielämän lämmittiminä.
Jos leirielämälle ei ole tarpeeksi lämmintä vaatetta, on syytä kömpiä lämpimään pussiinsa lämpiämään. Liian vähäisillä taukovaatteilla liikkuva voikin joutua kömpimään lämpimään pussiinsa ajoissa, kun taas tukevasti vaatetettu voi joutua käyttämään taukovaatteitaan ohuessa pussissaan.
Koska pussi on ”hengenpelastusväline” (hypotermiaa vastaan), on se yritettävä pitää kuivana kaikin tavoin eli on vältettävä maakosteutta, sadetta, kondenssiveden sadetta ja se on mielellään pakattava vesitiiviiseen pussiin, vaikka se olisi rinkan sadesuojan sisällä. Erillistä tyynyä ei tarvita, vaan se korvataan varustepussiin sullotuilla vaatteilla. Hemmotteluun taipuvainen voi tehdä itselleen varustepussin, jossa sisäpuoli on esim. fleeceä, ja se on sitten poskea vasten ”tyynyssä”.
Makuualusta
Makuualustoissa on useita vaihtoehtoja painon vaihdellessa 200 g ja 1 kg välillä. Painavimpia ja mukavimpia (paksuimpia) ovat paksut ilmatäytteiset alustat. Myös ns. itsestään täyttyvät (ilmatäytteiset) alustat ovat varsin pehmeitä. Ilmatäytteisissä alustoissa on puhkeamisvaara eli terävä esine joko alla tai päällä (käyttäjä) voi puhkaista alustan, jolloin sen eristysarvo ja pehmeys katoavat. Tällaisten tuotteiden käyttäjiltä vaaditaan huolellisuutta ja korjaussarjan mukana pitämistä. Ilmatäytteisten alustojen puhkeamisriskiä voi pienentää käyttämällä alla ohutta solumuovia (6-8 mm), joka palvelee myös vara-alustana, jos ilma-alusta puhkeaa ja reikää ei saa paikattua mukana kulkevalla paikkaussarjalla. Monissa ilmatäytteisissä alustoissa on sisällä muutakin eristettä kuin ilma. Nämä ovat lämpimämpiä kuin puhtaasti ilmatäytteiset alustat, jotka kylmällä tarvitsevat seurakseen solumuovialustan.
Jos alusta ei ole täysimittainen, vaan kattaa vain osan nukkujan pituudesta, se on kevyempi. Tällöin loppuosa (jalat ja pää) eristetään ja pehmustetaan ohuemmalla kevyellä alustalla, repulla tai sadevarusteilla.
Ohut solumuovialusta on kevyempi kuin paksu, mutta sen eristävyys on heikompi, mikä täytyy huomioida eritoten syksyllä. Myös nukkumismukavuus on heikompi ohuissa alustoissa. Solumuovialustoissa on myös helposti kasaan meneviä (halpis)versioita, joten kannattaa kiinnittää huomiota puristuvuuteen. EVA pohjaiset (ja hintavammat) alustat ovat yleisesti parhaina pidettyjä.
Esimerkkejä tyypillisistä solumuoveista ovat Fjällrevenin (n. 500 g) ja Tunturisuden (n. 450g) alustat (n. 1.5 cm paksut), jotka toimivat myös talvella ja painavat 450-500 g. Gossame Gearilta löytyy satagrammainen ylävartalon pituinen (Nightlight torso) 100 g painoisena ja sitä voi täydentää talvikelpoisemmaksi saman yhtiön ohuemmalla solumuovilla 60 g tai 150 g riippuen paksuudesta. Ilmatäytteisistä alustoista esimerkkinä on Thermarest, jonka valikoimista löytyy keveitä ja lyhyitä (Prolite plus 119 cm 480 g ja 183 cm 680 g ja Prolite 119 cm 310 g ja 183 cm 460 g). Sekä Prolite että Prolite Plus (lämpimämpi) malleista löytyy myös vastaavan painoiset naisten versiot, jossa on parempi eristys yläruumiin ja jalkojen kohdalla.
Entäs sitten se ohuen katkaistun alustan käyttö, jota minimalistit suosivat? Jatkamisesta oli jo puhetta mutta mukavuudesta ei. Ohuen alustan kanssa on etsittävä pehmeä makuusija tai tehtävä sellainen kasaamalla havunneuloja tms. Aina tämä ei ole mahdollista ja silloin on kärsittävä kovasta alustasta (tämä kärsimys on yksilöllistä). Esim. tuvan laverit ovat tosi kovia nukkua ohuella alustalla.
Suoja
Suojalla tarkoitetaan tilaa, jonka alla voi nukkua suojassa sateelta ja tuulelta. Kevyimmät suojat ovat tarpit (sanasta tarpaulin, suojapeite), joita saa erikokoisina suorakaiteina esim. 2x3m tai 3x3 m. Suomessa vastaava tunnetaan nimellä erätoveri. Tarppien hyvä puoli on, että niiden pystytyksessä on useita varitaatioita vaihdellen varsin avonaisesta (loue tyyppinen) varsin suljettuun pyramidi tyyppiseen ratkaisuun. Tarpit painavat jopa alle 300 g riippuen koosta ja materiaalista.
Suojan kokonaispainoon vaikuttavat myös muut pystytykseen tarvittavat välineet sekä muu suojan tarve kuten suoja hyönteisiä vastaan. Nämä lisäävät suojan kokonaispainoa. Telttakeppeinä tarpeissa käytetään usein vaellussauvoja, mutta puustoisilla alueilla sen voi virittää puiden väliin. Kiiloja tarvitaan tyypillisesti 8-12 kpl. Kevyet ja kestävät kiilat voivat olla kalliimpi hankinta, sillä ne ovat usein erikoismateriaalia.
Hyönteissuojista kevyin on hyönteishuppu tai makuupussin pään päälle tuleva huppu, joka riippuu suojan katosta. Näiden ongelma on, että helteellä ei voi nukkua raajat pussin ulkopuolella. Kokohyttysverkot ovat painavampia ja niitä voi ostaa tai tehdä lattian kanssa, jolloin ei tarvitse ns. maavaatetta, joka on hieman makuusijaa suurempi kaistale vedenpitävää kangasta. Sen tarkoituksena on suojata pussia maakosteudelta. Maavaate voi olla ns. kylpyamme-mallinen eli siinä on korotetut reunat. Tämä suojaa jopa suojan alle loruvalta vedeltä (edellyttäen että maavaate on todella vedenpitävä, jolloin paine ei purista vettä maasta kankaan läpi sen pinnalle) ja on telttojen sisäteltoissa usein käytetty malli. Erillistä maavaatetta voi käyttää tauoilla katoksena tai tuulisuojana eli sille on myös muuta käyttöä.
Tarppeja hankittaessa on muistettava, että on myös opeteltava tekniikoita, joilla sen saa pystyyn siten, että se suojaa myös todella huonolta keliltä. Pieniä tarppeja suosivat käyttävät usein myös bivak pussia, joka on makuupussin ympärille tuleva suojapussi. Se suojaa makuupussia veden roiskeilta. Sen päällysmateriaalin on mielellään oltava hengittävää ja vettähylkivää, jotta kosteus pääsee edes jossain määrin haihtumaan. Osaa bivak pusseista voi käyttää sellaisenaankin ilman lisäkatosta ja niihin on sisällytetty hyönteissuoja.
Seuraava suojatyyppi on eräänlainen muotoiltu tarp, joka pystytetään aina tiettyyn muotoon. Loue ja laavu voidaan lukea tähän kastiin. Niihin on voitu integroida hyttyssuoja ja jopa lattia, jolloin ne ovat yksikerrostelttoja (esim. Tarptent, Six Moon Design). Eräs kiinnostava malli on harjasuoja, joka muistuttaa perinteistä harjatelttaa, mutta myös päädyt ovat vinot. Tällaisen teltan saa pystyyn 6-8 kiilalla ja kahdella vaellussauvalla ja niiden molemmat päät on suljettuja (toisessa ovi). Ne antavat täydellisen suojan ja ovat käyttäjien mukaan erittäin tuulenkestäviä. Ongelmana niissä on kondensaatio (jota voi toki ilmetä myös muissa tarpeissa ja teltoissa), jos tuuletusaukkoja ei ole tarpeeksi. Esimerkkejä ovat Golite Shangri-la 1 ja 2 sekä MSR Twin Sisters. Nämä suojat tarvitsevat parikseen maavaatteen (ainakin märissä olosuhteissa) ja hyttyssuojan, jos sitä ei ole integroitu suojaan (voi esim. ommella helmoihin). Painoa itse suojalla on noin 800 g ja se majoittaa kaksi vaeltajaa.
Itsetehty kevytmajoite Loassonibban juurella. Suojan mitat alhaalla 290 cm x 180 cm, korkeutta 115 cm ja harjan pituus 190 cm. Reilusti tilaa kahdelle ja varusteille. Alhaalla näkyvät lisätuuletusaukot. Myrskyliepeet kivien alla eivät pidä kaikkia hyönteisiä ulkona. Tarkoituksena on lisätä hyttysverkot liepeisiin ja oveen. Jälkimmäinen parantaa tuuletusta kuumina päivinä.
Viimeisen suojatyypin muodostavat yksi- ja kaksikerrosteltat, joista sitten löytyy sekä keveitä että painavia malleja. Teltta käsitetään tässä siten, että siihen on integroitu suoja, hyttyssuoja ja maavaate. Ehkä kevein kahden hengen malli tällä hetkellä on Refuge X teltta. Sillä on painoa alle 800 g. Se on tehty erikoiskevyestä cuben kankaasta ja se pystytetään vaellussauvojen varaan. Useimmat kevytsuojat ja -teltat on tehty sil-nylonista. Telttaa hankittaessa on kiinnitettävä huomiota sen kestävyyteen ja painoon sekä tuuletusmahdollisuuksiin.
Suosittuja telttoja meillä ovat Hilleberg, Fjällreven ja Halti, mutta viime aikoina on näkynyt myös Marmotin malleja. Itse tekemällä (tai teettämällä) on myös mahdollista rakentaa kevytsuoja. Kankaaksi valitaan usein hopeapinnoittettu nylon (n. 70 g/m2) tai jo mainittu sil-nylon (55 g/m2) tai cuben kangas, joista viimeisiä täytyy useimmiten tilata ulkomailta. Sil-nylon kestää (usein) paremmin vettä kuin tuo toinen nylon ja sen vetolujuus on parempi; ominaisuudet toki riippuvat kankaan painosta (g/m2). Ominaisuuksia voi parantaa silikonikäsittelyllä. Sil-nylon maavaatteen käsittely molemmin puolin liuoksella, jossa on yksi osa väritöntä silikonia (esim. Silnet) ja kolme osaa mineraalitärpättiä (vähätuoksuinen), parantaa sen vedenpitävyyttä ja vetolujuutta sekä pienentää kankaan liukkautta eli vähentää makuualusta liukumista sillä. Suojan sisäpuolen voi käsitellä 1/5 liuoksella, jolloin rankan sateen sattuessa paine ei työnnä sumua läpi. Ulkopuolen käsittely voi heikentää lumen luisumista kankaan pinnalla. Erityisesti saumat on muistettava käsitellä, joko 1/1 – 1/3 liuoksella tai suoraan silikonilla. On huomattava, että osassa myytävistä kevytteltoista ei ole saumakäsittelyä, vaan se on tehtävä itse.
Sadevaatteet
Sadevaatteita käytetään suojaksi kovempaa sadetta vastaan, tuulta vastaan ja tarvittaessa lisäeristeenä tauoilla. Tihkusateesta uudet tavalliset retkeilykankaat eivät juuri kastu, sillä liikuttaessa kehon lämpö kuivaa ne varsin nopeasti, samaa tahtia kuin tihku kastelee. Sadevaatteita tarvitaan kovemmassa sateessa ja tauoilla. Sadevaatteita käytettäessä on huomattava, että silloin yleensä kastuu sisältäpäin hiestä eli rasitustasoa olisi pyrittävä pienentämään. Jos sadeasu ja tuulensuoja-asu (vaellusasu) ovat samat, ei erillistä sadeasua tarvita. Useimmille goretex tai muut kuoriasut ovat kuitenkin liian hiostavia ja heillä on erillinen vaellusasu ja sadeasu.
Kesällä sadevaatetta ei välttämättä tarvitse, jos hypotermiasta ei ole vaaraa ja märkyys ei haittaa. Sitä voi vain kastua ja luottaa siihen, että sateen tauottua nykyaikainen asu kuivuu päällä ja liikkeellä ollessa varsin nopeasti, tuntiin tai alle litimärästä kuivaksi. Toki, jos sade jatkuu tauoilla ja leirissä, niin silloin voi tulla kylmä, jos leiri ei tarkoita kämppää ja/tai ei ole vaihtovaatteita. Aina voi toki kömpiä telttaan ja pussiin, mutta vaatteet jäävät märiksi, mikä on epämukavaa, kun ne taas panee päälle.
Sadevaatteita saa nykyään varsin kevyinä. Kestävät ja ”kevyet”, mutta kuitenkin kumiset, painavat noin 800-900 g, kun kalvoasuja saa alle 600 g (esim. Marmot precip takki 370 g ja housut 250 g). Sil-nylonista tehdyn asun saa jopa alle 300 g painoisena (Brawny Gear silnylon rain jacket and pants). Ohuissa asuissa on kuitenkin muistettava kestävyys. Niitä ei yleensä kannata käyttää risukoissa tms. eli jos samalla asulla metsästää (tai muuten rymyää) ja vaeltaa, ei kannata hankkia ohuimpia, jotka repeävät helposti. Myös kalvokankaiden sateenpitävyys voi pitkän päälle olla ongelma ja vaihtoväli (uuden asun osto) saattaa olla lyhyempi kuin muoviasuilla. Kalvoasujen toinen huono puoli on korkea hinta.
Sadelahkeet eivät hiosta (haaroista) yhtä paljon kuin sadehousut, mutta niiden kumppanina on oltava pitkähelmainen sadetakki tai sadeviitta. Sadeviitan ongelmana on lepatus tuulessa, mutta lepatusta voi pienentää sivunepparein. Isojen reppujen kera se muodostaa ison tuulipinnan. Sadeviitta ja lahkeet painavat yhdessä 300-500 g. Eräät käyttävät sadeviittaa laavukankaana (tarppina). Tällöin leirissä ei sateella voi vaellella ympäriinsä kastumatta, jos majoite on jo pystyssä.
Sadevarusteiden hiostavuutta voi vähentää parantamalla tuuletusta. Mieleen tulevat seuraavat tuuletustekniikat: i) iso lierihattu, jolloin ei tarvitse huppua ja kaula-aukkoa voi pitää auki, ii) vetoketju auki koska takin lista suojaa sateelta, iii) kainalovetoketjut ja housun sivuvetoketjut ja iv) panemalla sadeasun sivuille reiät, josta lantiovyön saa takin sisäpuolelle, jolloin takin etuosaan muodostuu ”tuulitunneli”.
Itsetehty sil-nylon sadeasu. Pitkähelmaisessa takissa lantiovyön saa takin sisälle, jolloin eteen muodostuu tuuletusta lisäävä tuulitunneli.
Vaellusasu
Vaellusasuna kannattaa käyttää nopeasti kuivuvaa, hyvin tuulta pitävää, mutta hyvin hengittävää asua. Ongelmaksi voi muodostua tällaisten varusteiden löytäminen, sillä useat uudenaikaiset varusteet ovat liian vettäpitäviä, jolloin hengittävyys kärsii vaikka niitä kovasti mainostetaan hengittäviksi.
Perinteisiin vaellusasuihin on nykyään tullut niin paljon yksityiskohtia (taskuja, tuuletusaukkoja), että varsinkin takkien painot ovat nousseet ja ne voivat painaa jopa 1 kg. Vähemmän hienouksia sisältävät vaatteet ovat kevyempiä. Taskuja ei vaelluksella juuri tarvita (tästä kyllä jotkut ovat eri mieltä). Mutta jos samaa asua käyttää muuhun harrastukseen, taskuja voi tarvita. Kevyt vaihtoehto on juoksutakki (tai tuulitakki), joka painaa jopa alle 100 g. Näissä hyvin keveissä takeissa ei välttämättä ole huppua, joka on tarpeen viimassa.
Housuihin kannattaa valita hieman kestävämpää materiaalia, sillä housut kolhiutuvat helpommin. Joka tapauksessa materiaksi kannattaa valita nopeasti kuivuva kangas (ei puhdas puuvilla), jolloin sitä voi käyttää tihkusateessa tai kastuessaan se kuivaa nopeasti päälle. Katkolahjehousut ovat eräs vaihtoehto, sillä ne saadaan kuumilla keleillä shortseiksi, mutta vetoketjuissa on aina rikkoutumisvaara. Erilliset kevyet shortsit ovat siis vaihtoehto lämpimille päiville. Lisäksi vetoketjut kasvattavat housujen painoa eli jos samoja housuja käytetään sekä kesällä että syksyllä, on niissä syyskeleille ylimääräistä painoa.
Nykytrendinä on käyttää erillisiä tarpeenmukaisia takkia ja housua, ei ostaa yhtä asukokonaisuutta.
Kevytvaeltaja itsetehdyssä takissa ja housuissa keskellä louhikkoa. Kuva Loassonibbalta etelään päin laskeuduttaessa.
Lämmittävä asu
Muita asuja tarvitaan eristeeksi. Kevytretkeilyssä on muistettava, että ei oteta liikaa vaatetta vaan yhdistellään niitä sopivasti, jotta pärjätään kaikissa eteen tulevissa oloissa. On muistettava, että liikkeellä ollessa ei yleensä paljoa tarvita vaikka keli olisi aika huono. Tuulitakin alle riittää yleensä pitkähihainen paita kurjimmissakin kesä- ja syksyretkien oloissa. Pitkähihainen on t-paitaa monikäyttöisempi jos ottaa vain yhden paidan, sillä se suojaa auringolta ja jossain määrin hyttysiltä. Jalkoihin taas yleensä riittää lyhyet alushousut, jos ei ole paljoa pakkasta. Toki tässäkin on ihmisten kesken iso vaihtelu. Jotkut tarvitsevat enemmän ollakseen mukavan lämpimiä jopa liikkeessä, esim. lapset pitävät mielellään enemmän vaatetta päällä huonommassa kelissä.
Tauot ovat eri asia, varsinkin huonossa kelissä (tuuli, alhainen lämpötila ja mahdollisesti vieläpä sade). Silloin on oltava päälle laitettavaa, jotta pysyy mukavasti lämpimänä. Fleece- tai merinovillapaita auttavat tässä. Jotkut kevytretkeilijät käyttävät ohuita untuva-asuja taukovaatteina. Äärimmäiseen keliin ei kannata painon puolesta varautua, vaan silloin on heitettävä päälle kaikki mitä on mukana lukien mukaan sadeasun tai on jopa pystytettävä teltta ja tunkeuduttava makuupussiin. Ongelman muodostaa kylmä yhdistettynä pahimmillaan sateeseen. Silloin eristävä vaate on saatava päälle nopeasti ja kastelematta sitä. Jotkut käyttävät tämän takia vettä hylkiviä tuultapitäviä taukotakkeja, jotka voi vetää vaatteiden päälle. Pitkäkestoisessa tai kovassa sateessa nekin kastuvat ja silloin ne tulisi sijoittaa alunalkaen sadevaatteiden alle.
Lumikenttiä pitkin on helpompi kulkea kuin rakassa. Pitkäkähihainen paita riittää tuulettomassa kelissä. Kuva Urtasvaaran liepeiltä.
Sukat
Sukiksi lenkkareihin riittävät ohuehkot juoksu- tai vaellussukat tarpeen mukaan. Niin paksut, että ei tule rakkoja. Ne eivät paina paljoa ja kuivuvat nopeasti. Jotkut käyttävät kahta sukkakerrosta. Alimmaisena on ns. liner sukka ja sen päällä hieman paksumpi vaellussukka. Myös tämä estää hiertymiä.
Lenkkareissa ja sandaaleissa voi olla tarvetta vedenpitäville sukille liikuttaessa kylmissä oloissa, lähellä nollaa tai sen alapuolella varsinkin kosteissa oloissa, sillä kosteus herkistää kylmälle. Näissä sukissa jalat pysyvät kuivina ja siten lämpiminä, vaikka kenkä olisi märkä. Sealskinillä on yksi malli. Siinä päällikerros sukasta kastuu, mutta kalvo pitää jalan kuivana. On olemassa myös goretex sukkia. Hätätilassa jalkojen ympärille voi sitaista muovipussit.
Hattu
Hattu on ehdoton varuste. Sitä tarvitaan suojaksi aurinkoa, tuulta ja kylmää vastaan. Lierit ovat hyvät suojaamaan kasvoja ja niskaa auringonpaisteelta ja sateelta. Erillinen lämmin hattu (ohut fleecepipo tai vastaava) on syytä olla mukana, sillä sitä saatetaan tarvita päänlämmittimeksi jopa makuupussissa ja varsinkin peitossa. Buffia voi käyttää sekä hattuna että kaulahuivina.
Kylmässä hatun lämmittävyys korostuu sillä päästä karkaa paljon lämpöä. Kylmä pää voi johtaa muun kehon paleluun joten lämpimän hatun ja huppujen lisääminen saattaakin riittää palelun lakkaamiseen.
Käsineet
Hanskoja tarvitaan viileämmässä tai tuulisessa kelissä. Sateessa hanskat voi suojata kastumiselta muovipussilla tai ohuella sadekankaalla (sil-nylon, goretex tms. saderukkaset). Jotkut käyttävät varasukkia hätäkäsineinä, jos käsineille ei tavallisissa oloissa ole tarvetta. Kuten aina, mukaan otettavat varusteet kannattaa mitoittaa suunnilleen normaalikelien mukaan, jolloin ei tule ylipakattua liikaa tavaraa. Erikoistilanteessa eli poikkeavassa kelissä sitten käytetään fiksusti kaikkea mitä on mukana. Tutustuminen retkialueen normaalikeliin sekä viikon sääennusteisiin ennen retkeä kannattaa.
Eritoten kylmässä ja märässä vettäpitävät kuorihanskat ovat oleellinen osa mukavuutta, sillä kylmät kädet ovat todella epämukavat. Niiden alla voi käyttää yhtä tai kahta kerrosta villalapasia tai –sormikkaita. Kuivassa ja kylmässä kelissä tuultapitävät mutta hengittävät kuorihanskat ovat paremmat, joten kahdet kuoret saattavat olla tarpeen.
Keitin ja ruokailutarvikkeeet
Keitintä tarvitaan veden lämmittämiseen ja ruuan valmistukseen. Tarvitaan siis keitin, polttoainetta ja veden lämmitysastia, joka toimii tarvittaessa ruuanlaittoastiana. Ei kannata ottaa ylimääräistä astiaa, sillä yksi kattila painaa helposti 200 g.
Keittimiä on erilaisia. Trangia alkoholipolttimella on peruskeitin, mutta se painaa varsin paljon eli noin 2 kg sisältäen toki keittimen, tuulisuojan, kattilatuen ja kattilan tai kattilat. Sen hyvä puoli on luotettavuus (toimintavarmuus, keitin ei hajoa). Kevyemmän alkoholikeittimen saa korvaamalla trangian suojat jollain muulla ja käyttämällä pelkkää poltinta (Trangian poltin noin 90 g). Kaupallinen Caldera Cone, jossa on mukana poltin, tuki ja tuulisuoja, painaa alle 50 g. Vaihtoehtoisesti voi rakentaa itse kevyen alkoholikeittimen, esim. super cat stove on tehty kissanruokapurkista ja toimii myös kattilantukena. Alumiinisen juomatölkin pohjasta saa helposti katkaistua itselleen 2.5 cm (1 tuuma) korkean keittimen, iso tölkki isolle kattilalle. Myös tuikkukynttilän alumiiniosa toimii hyvin, mutta edellisen tavoin sekin tarvitsee erillisen kattilantuen ja tuulisuojan. Netissä on runsaasti keittimien, tukien ja tuulisuojien teko-ohjeita.
Alkoholi on ekologinen vaihtoehto kaasulle tai bensalle. Sen eräänä haittana on hitaus. Trangiaa saakin myös kaasu- tai monipolttoainekeittimellä, jotka ovat nopeampia. Alkoholilla ja kaasulla (jopa seoksilla) on ongelmia matalissa lämpötiloissa (noin nollassa ja alle) ja kaasupurkkia joutuukin silloin lämmittämään käsillä. Bensalla tai lamppuöljyllä ei ole tätä ongelmaa, mutta tällaista keitintä on osattava huoltaa ja käyttää. On muistettava puhdistaa polttoainereikä käytön jälkeen. Usein tämä tapahtuu sisäänrakennetulla neulalla, jolloin puhdistus hoidetaan keitintä ravistamalla.
Kaikissa keittimissä on kuljetettava mukana myös polttoaine ja retkeilijän onkin arvioitava tarvitsemansa polttoainemäärä. Ruokaosassa puhutaan polttoaineen säästämisestä ruokavalinnoilla.
Eräänä keittovaihtoehtona on nuotio, jolloin ei tarvitse kantaa polttoainetta. Tämä etu korostuu varsinkin pitkillä retkillä. Puuta ei kuitenkaan ole joka paikassa. Lisäksi metsäpalovaroitusten aikaan nuotion teko on kielletty. Risukeittimet ovat mahdollinen vaihtoehto. Niissä poltetaan pieniä ja ohuita tikkuja (risuja), joita löytyy varsin yleisesti ja niitä voi käyttää myös metsäpalovaroituksen aikana. Eräs vaihtoehto on turvautua puuhun (nuotio tai risukeitin) ja pitää varalla kevyttä alkoholikeitintä ja pientä määrää polttoainetta.
Kaasukeittimiä käytettäessä ekohaittana ovat vajaat kaasupatruunat. Reissulle kun ei viitsi lähteä vajaalla, koska silloin on varmuuden vuoksi otettava täysi mukaan. Jotkut punnitsevat kaasupatruunan ennen ja jälkeen reissun, jolloin he tietävät paljonko kaasua on jäljellä ja voivat valita sopivan patruunan tämän avulla. Kaasukeittimistä kevyimpiä ovat kaasupatruunan päälle ruuvattavat mallit.
Keveimmät kaasukeittimet painavat alle 100g, monipolttoainekeittimet 400 g, alkoholikeittimet 30 g (jopa alle 10 g) ja risukeittimet 200-500 g materiaalista riippuen. Lisäski tarvitaan tuulisuoja ja mahdollisesti kattilan kannatin.
Ruokailuun tarvitaan usein lautanen, varsinkin jos liikutaan porukassa, jolloin kattilasta syöminen ei ole niin houkuttelevaa. Syömiseen tarvitaan lusikka. Haarukkaa ja veistä ei välttämättä tarvita, mutta spork sisältää ne ja painaa vain 10 g. Mukia tarvitaan kuumille juomille ja jos se on sopivan kokoinen, se voi tuplata lautasena. Valinnoissa kannattaa pyrkiä minimimäärään ja keveyteen, sillä ero keveimpien muovimukien ja peltimukien ja jopa kuksan välillä on iso. Keitinsettiin voi sisältyä pesusieni tai harja kunhan on kevyt. Astianpesuaine maastossa on aika tarpeeton, jopa ympäristölle haitallinen. Pieni huuhtelu lämpimällä vedellä (jää kahvinkeittelystä) riittää rasvanpoistoon retkioloissa.
On huomattava, että keittelemällä vähemmän aikaa säästyy polttoainetta, ja siten painoa. Kannattaa siis valita menu, jossa ei ole paljoa keittelyä. Yksi mahdollisuus pitkää keittämistä tarvitsevaan menuun on haudutus haudutusmyssyn avulla. Tämä on kattilan ympärille, alle ja päälle tuleva solumuovista tehty myssy: kevyt ja helppo tehdä.
Ruokapussien avaamiseen ja sytykkeiden tekoon tarvinnee teräaseen. Kevyin ratkaisu on pieni sveitsin linkkari, jossa on terä ja sakset ja jopa pinsetit tikkujen poistoon. Tällä ei kuitenkaan vuolla sytykkeitä, jolloin puukko on paikallaan.
Muuta tarviketta
Muuta tarvittavaa tavaraa ovat i) ensiaputarvikkeet kuten särkylääke, laastarit, ensiside, rakkolaastarit (joita ei toivottavasti tarvita). Pieni setti riittää, ei tarvitse varautua suuronnettomuuteen. Myös rasvoja, aurinkorasvaa ja hyttyskarkotteita (suihke, roll, kiekurat) saatetaan tarvita. ii) Kartta ja kompassi tarvitaan vaikka olisi GPS, sillä se voi rikkoontua tai patterit ehtyvät. Kartta kannattaa hankkia muovitettuna tai vedenkestävällä paperilla, muovittaa itse tai säilyttää vesitiiviissä pussissa. iii) WC paperia (joissain paikoissa jätteet pitää kaivaa maahan ns. kissankoloon, jonka voi kaivaa vaikka telttakiilalla). WC paperilla voi myös paikata pieniä haavoja. Myös käsien desifiointiaine (pieni pullo wc-paperirullan sisällä) tai hygieniapyyhkeet voivat olla osa WC-settiä, samoin kuin intiimipyyhkeet. iv) Korjausvälineitä kuten ilmastointiteippiä, neula ja lankaa, narua, puukko, sveitsin linkkari tai leatherman (muttei kaikkia mahdollisia teräesineitä), rautalankaa tms. jolla voi korjata rikkoontuneita välineitä hetkellisesti, jotta pääsee pois erämaasta. Ei kannata liioitella. v) Pimeillä keleillä tarvitaan lamppu ja sille mahdollisesti varaparistot. Markkinoilla on hyvin keveitä otsalamppuja. vi) Tulentekovehkeet. Ota ainakin kahdet. Pakataan erillisiin vedenpitäviin pusseihin. vii) Joskus tarvitaan vedenpuhdistinta. Pohjoissuomessa tarve ei ole niin suuri kuin etelässä. Tabletit (käsittelyaika >30 min), suodattimet tai uv-valo (Steriben) ovat vaihtoehdot. Näistä tabletit ovat selvästi kevein, mutta myös hitain, vaihtoehto.
Lisäksi mukaan lähtee usein jotain seuraavista: henkilökohtaiset lääkkeet, pyyhe, uima-asu, silmälasit, aurinkolasit, kamera, kiikarit, muistikirja, kalastusvehkeitä, puhelin, kukkaro, avaimet, matkaliput, tekemistä leirille (kuten kirja, pelikortit, yatsy), kirves, jne. Nämäkin kannattaa huomioida painolaskelmissa ja varustehankinnoissa (hanki keveitä), sillä niistä kertyy yllättävästi painoa. Elektronisten laitteiden varavoimat (akut, patterit, laturit) eivät myöskään ole höyhenenkevyitä. Laitteiden säästeliäs käyttö vähentää varavoiman tarvetta. Esimerkiksi puhelin kuluttaa katvealueilla enemmän virtaa kuin hyvällä kuuluvuusalueella, joten erämaassa se olisi hyvä pitää suljettuna muutoin kuin otettaessa yhteyttä. Yhteydenottokin tapahtuu useimmiten parhaiten korkealta paikalta. Suljettuna ja harvoin käytettynä puhelin kestää täydellä akulla pitkänkin reissun.
Ruoka
Ruuan valinnalla voi pilata kevyen perussetin. On syytä keskittyä kevyisiin ruokiin ja välttää ylimääräistä. Tämä edellyttää etukäteissuunnittelua esim. ruokalistan muodossa. Ruuan valmistustapa vaikuttaa myös polttoaineen tarpeeseen: mitä enemmän keittelee, sitä enemmän polttoainetta tarvitsee. Lämmin ruoka ja juoma ovat kuitenkin (henkisesti) virkistävä elementti, varsinkin huonoilla keleillä, joten harva syö vain kylmää keittämätöntä ruokaa.
Kevyessä ruokalistassa on paljon energiaa per kannettu gramma eli käytännössä normaalia rasvaisempaa ruokaa. Lyhyillä retkillä ei tarvitse huolestua terveellisestä dieetistään sillä ei viikon parin rasvalla ”mässäily” ketään ”tuhoa”, jos sitä tapahtuu vain silloin tällöin ja samalla liikkuu normaalia enemmän.
Kevyt (painon, ei energian, suhteen) ruokavalio koostuu tyypillisesti seuraavista eineksistä.
I) Aamupalaksi puuro ja rasva (voi, öljy), puuro ja kiisseli, puuro ja pähkinät/rusinat tai mysli joko kuumana tai kylmänä. Pikapuuropussien sijaan puuro voi olla tavallisia kaurahiutaleita, sillä on parempi panna hiutaleet yhteen muovipussiin, joka painaa vähemmän kuin monta paperipussia yhdessä muovipussissa. Puuro valmistetaan lisäämällä kuuma vesi syömäastiassa (lautanen, muki) olevien hiutaleiden (ja muiden tarpeiden) päälle, sekoittamalla ja odottamalla hetki. Aamupalan lisänä voi olla kuuma juoma kuten kahvi, tee tai kaakoao. Kannattaa valita vaihtoehto, jossa on vain veden keitto eli puuroa ei keitellä kattilassa. Se säästää tiskaukselta ja erilliseltä veden keitolta lämpimälle juomalle ja puurolle. Jotkut eivät siedä puuroa ja syövät muuta.
II) Yksi iso lämmin ruoka kuivatusta lihasta, salamista, kalasta ja riisistä, nuudeleista, pottumuusi-jauheesta tai cuscusista (joka on makaronia ilman reikiä) sekä mausteista (valmiskastike tms). Käytä nopeasti kypsyviä aineita sillä se lyhentää keittoaikaa. Kuivalihaa ja kalaa voi tehdä itse kotona. Marinoimalla saa erilaisia makuja. Netti on täynnä beef jerky ohjeita. Kuivalihaa kannattaa liottaa jokin hetki ennen ruuan valmistusta, vaikka jerky on liottamattakin herkullista.
III) Välipaloina ja illallisella pähkinöitä (erilaisia pähkinöitä sellaisenaan, suolattuna, paahdettuna, kuorrutettuna), suklaata (päällysteensä takia m&m-suklaapallot kestävät ilmeisesti lämmintä paremmin kuin suklaalevyt?), keksejä (pääosin rasvaa, jauhoja ja sokereita kuten esim. Walker’s Bread shortbreadissa jota on helppo tehdä itse), suolakeksejä (bretzel, kalat, tacolastut), välipalapatukoita kuten itse tehtyä hudson bay leipää (katso netistä hudson bay bread tai englantilainen flap jack) ja kuivahedelmiä.
IV) Juomana vesi, kahvi (pikakahvi (ja maitojauhe)), tee tai kaakao. Kaakaojauhe- ja maitojauheseos lienee edullisin kaakaoseos ja lisäksi ei tarvita erillisiä pikkupusseja.
Letut olisivat herkullinen ja rasvainen energiapitoinen lisä, mutta niiden laitto vie paljon polttoainetta. Toki, jos on käytössä nuotio tai tuvan kaasu, niin letuista saa herkullisen illallisen (joka on tietysti laskettu mukaan retken energiapubjettiin). Lettujen lisäksi lapset (ja aikuiset) tyypillisesti tykkäävät paistetusta makkarasta. Niissä on tyypillisesti paljon energiaa (rasvaa), mutta myös vettä, joten ne painavat. Makkarat tuovat kuitenkin vaihtelua ruokavalioon sekä tarjoavat pienen herkkuhetken, joten niiden ottamista kannattaa harkita retkikohteissa joissa on mahdollisuus paistaa makkaraa. Ylipäänsä mukaan ei kannata ottaa ruokaa, jota laittaa jos ehkä on paikka.
Makkaran paistelu on mukavaa puuhailua, paitsi jos savu leijuu silmiin.
Ruuan energiasisällön voi laskea ja arvioida onko se itselle riittävä. Pieni alimitoitus johtaa laihtumiseen, joka ei useimmille ole haitaksi kunhan pysyy kylläisenä eli ei tunne nälkää, joka ei ole mukava olotila. Kokemuksesta oppii mikä määrä ja mitkä ruuat tuovat tämän tunteen. Toisaalta liian suuri energiavaje voi johtaa alitehoiseen suoritukseen ja äkäiseen oloon. Viikon retkillä riittää noin 700 g/päivä/henkilö (n. 2800-3000 kcal päivässä), mutta reissun pidetessä tarvitaan enemmän. Esim. tuolla ARTIC 1000 retkellä ensimmäisellä viikolla oli noin 700 g, toisella 900 g ja kolmannella 1350 g ruokaa henkeä ja päivää kohti (3000 kcal, 4500 kcal, 7000 kcal). Tarvittava energiamäärä riippuu myös maastosta ja lämpötilasta. Hankalassa maaastossa tai kylmässä tarvitaan enemmän energiaa.
Kaupan valmisruuista on ennen lähtöä poistettava kaikki ylimääräinen pakkaus, jolloin ruoka mahtuu pienempään tilaan ja painoa säästyy. Jos ruokapakkaus sisältää paljon ilmaa, kannattaa ruoka pakata uudelleen. Minicrip tai ziplock pussit ovat käteviä. Itse pakkaan eri ruuat eri pusseihin (ei kuitenkaan aterioittain), jotka nakkaan sitten yhteen tai kahteen (riippuen ruuan määrästä) muovikassiin ja sitten rinkkaan. Yritän pitää kerralla tarvittavat tarpeet yhdessä muovikassissa, jotta kerralla tarvitsi ronkkia vain yhtä pussia, mutta ei se kahdenkaan pussin ropelominen ole hankalaa.
Ei kannata ottaa energiasisällöllisesti kevyitä ruokia, sillä niissä on vain painoa, muttei energiaa. Kaloreiden lisäksi täytyy siis kiinnittää huomiota ruuan energiatiheyteen eli kcal/g arvoon. Sen olisi oltava mahdollisimman suuri. Rasvalle se on 9, hiilihydraatille ja proteiinille 4, vedelle ja kuidulle 0. Kevytretkeilyssä suositellaan, että energiatiheys on parempi kuin 125 kcal/unssi eli 4.5 kcal/g. Tuommoista kamaa kun lappaa reppuun, niin 3000 kcal tulee 666 g painoisella rautaisannoksella. Suosituksesta näkyy, että pelkät hiilihydraatit ja proteiinit eivät riitä ja että ruoka ei saa sisältää kovin paljoa energiatonta sidosainetta kuten vesi ja kuidut. Jos esimerkiksi katsoo kaurahiutaleiden energiasisällöstä lasketut painot niin 100 g hiutaleita sisältää 80 g energia-ainetta ja 20 g muuta ja sen tiheys on 3.5 kcal/g. Eli pelkällä puurolla eläjät tarvitsivat 100 g puuroannokseen 18 g tujauksen rasvaa ja 82 g hiutaleita, jotta energiatiheys olisi halutulla tasolla. Onneksi kaiken ruuan ei tarvitse on ”tiheää”, vaan ruokien energiatiheyden keskiarvo (kaikki kalorit/ruuan kokonaispaino) on se mikä ratkaisee. Excell taulukko energiasisältöineen auttaa suunnittelussa.
Nyrkkisääntönä voidaan siis sanoa, että ruokaa tarvitsee noin 5 kg henkeä kohti viikossa riippuen jonkin verran maaston raskaudesta ja lämpötilasta (ja siitä yöpyykö kylmällä sisällä lämpimässä vai ulkona kylmässä). Pidemmillä reissuilla ruuan tarve kasvaa matkan edetessä. Ruokalistan suunnittelussa kannattaa huomioida, että lähtö- ja lopetuspäivinä ei välttämättä tarvitse kaikkia aterioita. Kovin montaa vararuokaakaan ei kannata pakata mukaan.
Rinkan pakkaus
Miten tavarat nakataan rinkkaan? Niitä ei nakata vaan järjestellään sopivasti. Nyrkkisääntönä on, että painavat tavarat lähelle selkää ja hiukan ylemmäs, jotta painopiste ei jää kauas selästä ja kehon normaalista painopisteestä. Painavia esineitä ei tulisi sijoittaa varsinkaan repun ulkopuolelle (selkäpuolelle), jossa ne ovat mahdollisimman kaukana painopisteestä. Alas pohjalle voi laittaa kevytteltan sitten kuivapussissa makuupussin ja vaatteet, joita ei todennäköisesti tarvitse päivän aikana. Painava teltta on sijoitettava korkeammalle ja märkä mahdollisuuksien mukaan ulkopuolelle. Pieni makuualusta sopii rinkan sisälle (joskus selkää vasten jäykistämään kevytrinkkaa), iso on pakko panna ulos jolloin se tulisi sijoittaa painopisteen takia mielellään päälle eikä taakse. Siihen päälle ruuat ja päivän aikana mahdollisesti tarvittavat vaatteet. Rinkan ulkoseinää vasten olisi hyvä saada kevyttä, jolloin raskas ruokapussi olisi selkää vasten. Sadeasu päällimmäiseksi tai ulkotaskuun. Juomapullo ja muuta pikkusälää kuten lamppu, WC paperi, ensiapu mahdollisesti sivu- tai verkkotaskuun. Voi myös käyttää muutamaa pientä kuivapussia, jolloin tämän pienemmän sälän saa laitettua niihin ja ne eivät leviä ympäri rinkaa, vaan ovat näppärästi kaivettavissa esille tunnetusta paikasta. Jos makuupussi tai teltta eivät mahdu rinkan pussiosaan, ne on pakattava ulos, makuupussi tietysti kuivapussissa.
Tavaroiden sijoittaminen reppuun.
Tietolähteitä
Ohessa on lähteitä kevytretkeilyyn. Monet lähteet koskevat ultrakevytretkeilyä, mutta niistä voi ottaa mallia ja lukea tekniikoista eli menetelmistä, joilla selviää kevein varustein. Varustelistoista löytää tuotemerkkejä ja keveiden varusteiden nimiä.
www.vaellusnet.com, suomalainen keskustelupalsta
www.backpackinglight.com, yhdysvaltalainen keskustelupalsta, jossa myös sekä ilmaisia että maksullisia artikkeleita, varustearvosteluita, yms
http://www.practicalbackpacking.com/forums/index.php, yhdysvaltalainen keskustelupalsta, vaatii rekistyröitymisen
http://www.bushwalking.org.au/FAQ/index.html, australialainen Roger Caffinin sivusto, jossa tietoa varusteista ja tee-se-itse tuotteista (reppu, teltta), yms
http://www.andyhowell.info/Colin-Ibbotson/index.html, englantilainen kevytretkeilijä, kevyt ja tehokas tee-se-itse tuulisuoja, haudutusmyssy, yms
http://jwbasecamp.com/index.html, Jim Woodin sivuilla on tarinaa super cat alkoholikeittimestä, tuulisuojasta ja sil-nylonin käsittelemisestä
http://www.ryanjordan.com/2006_arctic/, Arctic 1000 retki
http://www.fjaderlatt.se/labels/lankar.html, ruotsalainen blogi, haastatteluja yms
http://hikinginfinland.blogspot.com/, suomalainen blogi, haastatteluja, varusteita, yms.
http://www.donsmaps.com/stoves.html, tee-se-itse tölkinpohja-alkoholikeitin
http://www.verber.com/mark/outdoors/gear/index.html, Mark Verberin UL sivusto, UL tietoutta
http://www.adventurealan.com/, Adventure Alanin sivusto, UL tietoutta
http://www.andrewskurka.com/, Andrew Skurkan, pitkien matkojen miehen sivusto jossa retkikuvauksia, varusteluetteloita, Andrewn patukkainen ruokavalio, tee-se-itse alkoholikeitin, yms
http://www.trailquest.net/ultralight.html, Carol "Brawny" Wellmannin sivusto, UL tietoutta
http://www.rayjardine.com/, Ray Jardinen, kevytretkeilyn isoisän sivusto jossa tee-se-itse tietoutta ja tee-se-itse tuotepaketteja (peitto, reppu, tarp, hyttyssuoja), retkikuvauksia, hänen kirjojensa esittelyt, yms
Kirja: Lightweight Backpacking and Camping: A Field Guide to Wilderness Hiking Equipment, Technique, and Style, by Jordan R. (Ed.), Beartooth Mountain Press (2005). 436 pp.
Tee-se-itse
Varsinkaan Suomessa kevytretkeilyvarusteita ei ole saatavilla. Netistä tilaamisen vaihtoehtona on tehdä itse tai teetättää. Itse tekeminen on mukavaa vaihtelua arkipäivän puurtamiselle ja lopputuloksena saa mitä haluaa ja voi valita itselleen sopivat (kevyet) kankaat ja materiaalit. Tarvitaan vain hieman taitoa ja taidon puutteessa opettaja. Voi esim. mennä ompelukurssille. Kankaita voi ostaa nettikaupoista kuten www.shelby.fi, www.extremtextil.de. Kaavoja voi saada samoista paikoista. Verkosta löytyy myös valmiita tee-se-itse (DIY (do-it-yourself) tai MYOG (make-your-own-gear)) paketteja, esim. http://thru-hiker.com/materials/index.php sekä em. Ray Jardinen sivut. Esimerkkejä itse tehdyistä varuisteista löytyy esim. em. Shelbyn sivuilta, www.andersj.se/, em. BackpackingLight foorumilta ja http://www.backpacking-lite.co.uk.
Oma kokemus
Mikä on sitten kirjoittajan kokemus, kun on tässä muita neuvomassa? En ole ultrakevytluokassa vaan puhtaasti kevytluokassa. Olen lukenut aiheesta paljon: kirjoja ja nettisivuja. Sekä vaeltanut muutaman kerran näiden periaatteiden mukaan yhden lapsen tai perheen kanssa. Esitän seuraavassa kokemuksia tästä.
Kesän 2008 vaelluksella 12 v lapsen kera reppuni painoi lähtiessä 21 kg (sisältäen kaikki ruuat 10 kg ja 1 l vettä sekä polttoaineen) ja lapsen 6 kg eli 13.5 kg nuppia kohti. Mukavasti meni. Ei ollut sitä hartioiden jomotusta, jota oli aiemmin isoilla painoilla. Reissuna oli 100 km viikossa Haltille ja takaisin perusreitin ulkopuolella sisältäen kaksi päivää rakassa Lossujärven ja Haltin välisellä ylängöllä ja loppuhuipennuksena Saanalle Saanan tuvalta pohjoisreittiä pitkin reput selässä. Tulimme Haltille tuntureiden yli reput selässä, kun kaikki muut tapaamamme kävijät jättivät reput joko Haltin tuvalle tai edelliselle. Jaloissani oli Salomon tech amphibianit, lenkkarin ja sandaalin risteytys. Tuolla kuormalla ei rakassakaan ollut mitään ongelmia vaikka kengissä ei ollut nilkkatukia. Tenavalla oli lyhytvartiset vaelluskengät (Salomon). Kevyiden kenkien tuomaa askelen keveyttä ei voi kuin ihmetellä. Näihin painoihin pääsin ostamalla molemmille kevyet WM makuupussit (840 g, säästö yli 1 kg) ja itselle kevyen retkeilytakin (240 g, säästö 750 g), jo mainitut jalkineet (säästö 1.2 kg) sekä leiri- ja ylityskengiksi molemmille croksit (säästö 350 g). Lisäksi tein kevytteltan (1400 g vermeineen, säästö 2 kg)), sadeviitat ja -lahkeet (säästö 300 g) ja otin kotoa kevyimmät rinkat (2.3 kg itsellä, säästö 0.7 kg, ja lapsella 800 g reppu).
Kesällä 2009 toistimme suunnilleen saman. Nyt vain kävimme yhtä lukuun ottamatta kaikilla Suomen 1100 m korkeilla huipuilla. Molemmilla oli Salomonin verkkokengät. Tällä kertaa painuimme joskus myös jokien yli verkkokengät jalassa. Ne kuivuivat varsin nopeasti. Vielä nopeammin ne olisivat kuivuneet, jos olisi ottanut sukat pois ylityksen ajaksi tai vääntänyt sukat kuiviksi ylityksen jälkeen. Eipä tuo märkyys nytkään haitannut. Hyvin olisi pärjännyt yksillä jalkineilla. Oma reppuni oli alussa 20 kg ja lapsella 6.5 kg. Matkaa tuli linnuntietä 100 km, josta rakkaa ainakin 50 km ja nousua ja laskua kertyi aika lailla. Tenavakin piti verkkolenkkareita oivina ja kulki rakat ilman mitään ongelmia. Repun sisältö oli muutoin sama paitsi, että olin tehnyt uuden kevyemmän sil-nylon teltan (1100 g vermeineen) sekä itselleni sil-nylon sadetakin ja -lahkeet ja ostanut lapselle sadeasun. Ne sadeviitat kun eivät oikein toimineet.
Kelit olivat osin varsin tuuliset ja koleahkot (4-6 astetta), mutta missään vaiheessa ei tullut kylmä. En usko, että olisimme valinneet ko. reitit, jos emme olisi siirtyneet kevytretkeilyyn. Ainakin olisimme olleet huomattavasti väsyneempiä ja luulen, että vaelluspäiviä olisi tarvittu lisää. Sen verran vaativaa maasto oli. Vaellustyylimme on muuten illalla-suoraan-nukkumaan tapainen, vaikka toisinaan matkan varrelle voi osua (kestoltaan) lyhyempiä päiviä. Käytössä ei vielä ollut taulukossa mainittu tölkinpohjakeitin, vaan raskas monipolttoainekeitin. Ruokana meillä oli ruokaosiossa kuvailtua tavaraa ja käytimme ko. keittotapoja.
Voin myös kokemuksesta todeta, että pienemmätkin lapset kulkevat helposti useiden päivien vaelluksia, kunhan repun paino on maksimissaan kuudesosa lapsen painosta. Päivämatkoiksi lasten kanssa suositellaan usein ikää lähinnä oleva 5 km monikertaa eli esim. 8 v lapselle 10 km. Pitempiäkin päivämatkoja he kulkevat, kunhan välissä on helpompi päivä laskettuna edellisellä säännöllä. Lasten kanssa on myös huilattava päivän mittaan riittävästi eli pidetään pitkät lounastauot ja riittävästi pysähdyksiä. Toki, jos heitä huvittaa, niin menee vaikka 10 km yhtä mittaa.
Juna jyskyttää, asemaa ei näy. Iloista marssia Oulankajoen vartta.
Olemme käyneet parina syksynä Karhunkierroksella koko perheen voimin. Mukana oli pojan lisäksi myös 2 tyttöä (nyt 9 ja 11 v) sekä vaimo. Ensimmäisellä kerralla olimme matkassa 3 päivää ja 30 km ja toisena vuonna 4 päivää ja 50 km. Tytöillä oli ensimmäisenä vuonna alle 3 kg selässä koulurepuissa (makarit, vaatteet sekä makuualustat) ja toisena 4 kg eli selvästi alle 1/6 rajan. Itsellä ensimmäisenä vuonna n. 20 kg ja muillakin sopivasti suhteessa painoon. Toisena vuonna muilla kuin tytöillä oli hiukan enemmän painoa (suhteessa), koska maassa oli lunta ja ilmassa pakkasta, joten otimme mukaan taukotakit ja enemmän vaatetta. Ensimmäisenä vuonna oli 2 – 6 astetta ja yksi päivä sadetta. Tavaraa oli toisena vuonna 11 kg henkilöä kohti ja ensimmäisenä 9 kg. Ero selittyy pääosin talvitaukotakeilla ja suuremmalla ruokamäärällä (1 päivä enemmän). Mukana oli monipolttoainekeitin (meitä oli iso ryhmä). Molemmilla kerroilla mukana oli myös laavu, jota olisi tarvittu jos tuvat olisivat olleet täynnä sekä pikku kirves. Kumpaakaan ei tarvittu. Kaikilla oli riittävät (ja hyvät) makuupussit vaikka ulkona nukkumiseen, mutta vain kaksi näistä oli mallia kevyt. Itse menin molemmilla kerroilla verkkolenkkareilla ja jalkoja ei paleltanut. Olin jälkimmäisellä kerralla varautunut ostamalla Sealskinin vedenpitävät sukat, mutta en tarvinnut niitä. Muuten, reppuna käytin näillä perheretkillä tuttua Savotan 906:sta, tosi ”kevyttä” siis. Koska varusteiden määrä ja valinnat olivat pitkälti kevytretkeilyperiaatteita noudattavia, ei kenenkään repun painoksi tullut en-jaksa-enää-tippaakaan taakkaa, vaikka mukana oli myös ”raskaita” vaihtoehtoja ja turhaa (kaiken varalta) tavaraa.
Kevyet reput selässä on lasten mukava taivaltaa vaikka vähän vaikeammassa maastossa. Tässä mennään Kitkajoen vartta. Tyttöjen makuualustat ovat siirtyneet vanhempien keventyneisiin reppuihin.
Kun itse kantaa suurimman osan monen hengen ruokatarvikkeista, havaitsee päivien kuluessa repun kevenemisen aivan selvästi. Loppupäästä reissua ottaa jo mielellään lapsilta tavaraa omaan reppuunsa vaikeissa paikoissa ja muutenkin. Tämä tavaroiden otto lapsilta on syytä tehdä jo senkin takia, että kaikilla olisi sama suhteellinen paino kannettavaan ja aikuisella ei ainakaan lasta pienempää. Otetaan esimerkiksi 80 kg aikuinen ja 40 kg lapsi. Alkupainot 20 kg ja 7 kg, ruuat 10 kg aikuisella. Lapsella on koko ajan 17.5 %. Aikuisella alussa 20 % ja olettaen 1.4 kg ruokaa päivässä kulutuksen, hänellä on neljän päivän jälkeen sama 17.5 % kuin lapsella. Tämän jälkeen hänen olisi otettava jotain lapselta, jotta suhteellinen kuorma ja rasitustaso olisivat samat. Itse asiassa aikuinen voi kantaa suuremman suhteellisen painon kuin lapsi, sillä hänen lihaksistonsa on vahvempi. Tämä pitää muistaa tavaroita jaettaessa ja reppuja pakattaessa. Jos lapsella on saman verran suhteellista painoa kannettavanaan, niin hän väsyy nopeammin kuin aikuinen ja seuraukset arvaa jokainen.
”Kevytretkeilijää laulattaa, kun kevyttä reppua saa hän kuljettaa” Kevyt Retkeilijä J. Karjalaista mukaillen
Kuuma porekylpy raikkaassa Kuusamolaisessa ulkoilmassa lokakuisen pakkasvaelluksen jälkeen on paras palkinto kevytretkeilijälle. Kuva Basecampin ammeesta.
Harri