ELÄMÄ ON ULKONA outa.fi - yhteinen retkeilylehti

Ostin paketillisen kalaa, kun en vähään aikaan ole sitä tässä poikamiestalloutessa ja kaupunkioloissa tullu syöneeksi. “Tuoreena” kala on kyllä sikakallista evästä täällä järvettömällä
kuivalla kankaalla. Viikonloppuna samoilin mettässä ja poimin sieniä. Ja löytyhän niitä muutama madoilta säästynyt yksilö siihen s-marketin muovikassiin. Ei niitä tosiaan ollu jaettavaksi, niinkun ei edellisellä kerrallakaan. Sain lopulta saaliin kuitenkin perattua. Kangassieniä, karvalaukkuja ja muutamana ylikypsä kantarelli sekä tatin syömättömiä osia lakin ja kannan väliltä. Sellanen pieni tuppervaarallinen tuli juuri ja juuri täyteen kolmen ja puolen tunninkävelyn palkaksi.

Tein siitä kotiruokaa illaksi ja huomiseksi duunievääksi. Ryöppäsin ja huuhtelin ja ryöppäsin ja huuhtelin. Pilkoin kohtuullisen sipulin ja pistin ne lopuksi paistumaan. Huumaavan mielyttävä tuoksu sai aikaan veden kielelle ja eikun pistämään paremmaksi. Kermaa! Sitä siihen kaveriksi. Potut jo kiehu vieressä ja nälkä senkun yltyi tuoksujen temmeltäessä sieraimissa.

Nyt alkoi olla se finaalin paikka. Kalapaketti kehiin ja kypsymään. Kymmenen kullankeltaista kalajaloste-einespalaa tirisi pannulla, ja nälkä senkun yltyi. Maistoin yhtä dippaamalla siihen tekemääni sienisoossiin ja sen jälkeen toista j.n.e. Hitto, kun maistu makialta! Se koko paketillinen meni sen siliän tien kitusiin. Onneksi oli toinen samanlainen paketti vielä pakkasessa. Hain sen kehiin ja pistin taas paistumaan. Arvatkaa miten kävi?

Nihh, sitte loppu paketit ja huomenna on ostettava uusi annos niitä puikkoja 0.75 Euroa /pkt. Sellasta se poikamieselämä on, pakko investoida lisää, ettei jää naapuripitäjästä hankittu materiaali ja sienisoossi syömättä.
--------

Jos oisin oikia kalamies. Lähtisin ja matkustaisin Tenolle, tai johonki muualle tunnettuun kalapaikkaan kalalle. Maksaisin matkat, vehkeet, eväät ja kaikenmaailman juomakulttuurin
vaatimat voiteluaineet ja kuvanpesuaineet, venhot, pensat ja sen sellaiset, kulutettu loma-aikakin vielä päälle. Kaikki tuohan kuuluu jo kalanpyynnin perusajatukseen ja jokaisen
itseänsäkunnioittavan kalamiehen hapitukseen muutenkin, sehän on selvä, siitä ei voisi millään tinkiä.

Heinäkuussa olin matkalla pohjoiseen ja kävimme Soankylässä kahvilla, siinä Nesteellä, ennenko matka jatkui erämaihin. Huomattiin ikkunasta muutama outo heppu, jotka pelasivat jäitten ja makuupussien kanssa siinä pihalla. Autoon pakattiin kookasta lohiystävää Tenolta makuupussiin viihtymään jäävuoteella. Kala kun oli niin kookas, ettei mahtunut sinne auton sisällä olevaan pakastimeen. Oli tehtävä muita ratkaisuja saaliin kotimatkaa varten.

Muuan "turisti" (lue jooke) siihen kysymään, mikä se tuli kilohinnaksi tuolle lohelle, jota noin huolella paijattiin viimeselle reissulle. Sain kuulla, että 500 euroa ei ihan taida riittää. No mitä tästä pitäisi oppia?
Parempi kaheksantoistakiloinen lohi makuupussissa, kun puolikiloa kalapuikkoja jooken mahassa. Lohenkuletus kestää sentään Soankylästä etelään monta tuntia kauemmin, ennenko alkaa tuoksua yhtään miltään. Ehtii siinä matkatessa valmistustapojakin miettiä monenlaisia. Oikialle kalamiehelle siis sisältöä elämiseen syntyy varsin mukavasti ja monta kertaa, ennenkuin tuollainen ihanuus on muuttanut maallisen, tai siis vetisen vaelluksensa uuteen ulottuvuuteen.

Markettikalastuksessa ei jää juuri mitään muisteltavaa varsinaisesta kalan hankinnasta eikä lopulta paljon saaliin syönnistäkään. Oli se niin helppoa nostaa altaasta siehen ostoskoriin.
Viehettä esittelin varmasta saaliista vasta kassalla.
Ellen kirjoittasi tätä juttua tähän nyt muistiin. Niin saattaa käydä niinko toissapäivänä, etten enää muista mitä sillon suuhuni laitoin. Sienestys toi hiukan tämänpäiväiseen lohtua, mutta vain aika pinnallisesti.

Ajatuksia kalaystävästä kirjotti
Jooke