Lehti 1/2013

Lehti 1/2013

”Ensin syttyi rakkaus pohjoisen luontoon, sen tunturipaljakkaan ja koivikoihin. Syttyi myös kiinnostus ja halu ymmärtää saamelaista kulttuuria ja elämää.” Näin kiteyttää Tuire Outan tämänkin kerran teemoja. Saamelaiset suomalaiset, Elämää Enontekiön Näkkälässä ja Anteeksiko joku pyytäisi, ei se ei ole suomalainen tapa antavat näkökulmia tämän päivän Suomeen.

Outa retkeilee lähellä ja kauempana. Jos ei huristeta potkurilla Haltille, niin otetellaan luonnonvoimia vastaan Ivalojoella, hiihdetään kaamoksessa ja melotaan Vätsärissä. Hinku päästä tunturiin ei useimmiten hellitä edes raskauden myötä. Raskaus ei ole este retkeilylle mikäli osataan toimia oikein. Piritta on koonnut kattavan tietopaketin raskaana vaeltamisesta.

Kuvissa on kesä herkimmillään, toki jokaisessa paratiisissa on ilojen lisäksi myös se peto. Paratiisin uhkana on myös ihminen, Suomen uhanalainen kansallisomaisuus on totta.

Videossa Viimeisillä lumilla pääsee hienoon yksinäisen vaelluksen tunnelmaan: moottorien ja puheen ääni on lakannut, kuulet vain liikkeen, tuulen ja lintujen äänet. Luonto on pääosassa – joutsenet ovat aivan luonnollisessa omassa hiljaisessa rauhassaan, niitä ei häiritä.

Tekopesiä maakotkalle kuvaa hienosti sitä miten ihminen voi myös korjata tekemiään virheitä. Tarjolla on tee-se-itse -niksejä, meno- ja kirjavinkkejä – hortailu leviää kuin rikkaruohot.

Viimeiseksi ja tärkeäksi meillä on Ihminen nimen takana -sarjassa Sirkka, joka aistii ja kokee tärkeimmän – yhteyden luontoon:

On murku ja olen märkä.
On kylmä ja minun on nälkä.
Olen eksyksissä, ei ketään missään.
Kompassikin näyttää mielestäni väärin.
On rakkaa, jänkää, vaivaiskoivuja ja pajuja kainaloihin asti.
Ajattelen, jos tästä vielä selviän, en ikinä enää tule tänne.
Lapinhullut ovat erikseen.
Minä lennän lomalla Lontooseen!
Tulee pyhäpäivä.
Tuuli hajottaa sumun, kuivattaa minut.
Aurinko kompassina, tuttu tunturi suunnanantajana
kuljen puroa seurailevaa poropolkua.
On tulisijoja ja kuivia nuotiopuita,
pehmeä mätäs levähtää
ja polun päässä lämmin tupa.
Tänne palaan uudelleen
ja vain tänne.
Tämä on minun aurinkorantani, Lontooni, Pariisini!

Sirkka Ikonen, Itäkairan Prinsessa

Eväät

Ihminen nimen takana

Kirjoja

Kolumni

Kotipihan nurkilta

Kuvia

Luonto-Outa

Lyhyet

Mielenpäällä

Niksi-Outa

Perhe ja retkeily

Retkiä

Sielun Outa

Videot