ELÄMÄ ON ULKONA outa.fi - yhteinen retkeilylehti

Elettiin vuotta 2006, nuorin lapsemme oli lähdössä maailmalle. Olin niin murheen murtama, koska napanuoraa oli jotenkin vain ruvettava pikku hiljaa katkaisemaan. Kun tähän astihan ollaan menty lasten ehdoilla eteenpäin, niin jotainhan on löydyttävä tilalle, siis oma elämä. Minua ahdisti kovasti kodin tyhjyys. Parisuhteen eteenkin täytyy tehdä työtä ja vaalia sitä.

Silloin kun lapset olivat pieniä, olimme tehneet paljon metsäretkiä ja myöhemmällä iällä tehneet päiväretkiä kahdestaan. Mutta nyt nämä eivät enää tuntuneet riittävän ja ruvettiin suunnittelee viikon reissua jonnekin, mutta minne. Tutkittiin nettiä, mahdollisuuksia tuhansia. Haettiin rauhaa ja hiljaisuutta, päätettiin mennä omia polkuja ja jotenkin vaan kiinnosti lähteä Muotkalle.

Rupesimme miettimään, mitä pakollista on hankittava reissua varten ja olihan sitä, joten kaikkeehan ei voi hankkia kerralla, joten paljon jää hankittavaa myöhemmille kerroille. Hienotkaan varusteethan ei tee vaeltajasta sen parempaa, mutta tietenkin ehkä helpottaa vaeltamista, ajattelin. Joten lähettiinpä liikkeelle vanhoilla vaelluskengillä, joka olikin ehkä suurin virheemme.

Lopulta kun kimpsut ja kampsut oli kasassa, niin lähettiin ajaa köröttää Muotkalle. Ja kas kummaa Muotkan Ruoktun pihassa ensimmäiset ihmiset, jotka tapasimme olivat Halti ja Tapo, ennestään tutut ihmiset, jotka olivat myös lähdössä metsään. Yllättävä sattuma sekin. Mentiin heidän kanssaan alkumatka ensimmäiselle lammelle jossa yövyimme ja seuraavana päivänä jatkoimme omia reittejämme. 

Kuusi päivää olimme metsässä, vettä satoi, kenkiä ei saatu kuivaksi. Hiertymiä jalat täynnä, kaikki compeedit käytetty, mitä nyt. Päätettiin käyttää luovuutta ja kokeilla ”jeesus”- teippiä ja ihme ja kumma sehän toimi, että päästiin eteenpäin ja jalat eivät tuntuneet niin kipeiltä. Reissu oli kaikkinensa tosi onnistunut ja ainoastaan kaksi ihmistä nähtiin koko aikana, eli saimme olla kaksistaan ja rauhassa ja vaihtaa ajatuksia.

 

Sateiden pienessäkin välissä yritettiin kuivata varusteita

Jonkin ajan kuluttua palattuamme kotiin lähti osa minun varpaan kynsistäni irti, mutta en sitä surrut, kun olin saanut niin paljon muuta sisältöä ja rikkautta elämääni. Päätin hankkia paremmat kengät seuraavaa reissua varten, jotka eivät imisi niin vettä. Siitä lähti meidän vaelluskärpänen liikkeelle ja olen tehnyt jo monta ihanaa reissua yhdessä rakkaan aviomieheni kanssa. Rikkautta on monenlaista, ovat lapsemme opettaneet meille ja se on kyllä totta. Yksi rikkauksistamme on luonto.

Vaellusajatuksin

Mervi

Sateellakin pitää nauttia juomista