Nostalgiaa ja antigrammausta

Joskus tekee mieli muistella vanhoja varsinkin kun alkaa tulla vanhemmaksi. Eri asia sitten, muistaako sitä oikeasti mitä tapahtui, vai luoko nuo muistot uudelleen omassa päässään.

Hääty siis ruveta selaamaan vanhoja dioja, kun tuli mieleen ensimmäiset lapinreissut. Harmittaa vähän, kun ei ole kunnon skanneria, mutta laitoin muutaman kuvan ulkoikkunaa vasten ja roiskaisin niistä kopiot jalustalta makrolinssillä. Jotain tuli, mutta ei tulos tee oikeutta alkuperäisille, Nikon FE:llä Kodachrome 64:lle kuvatuille dioille. Tässä kuitenkin Itäkairan reissua vuodelta 1981. Paljon on muuttunut noista ajoista, mutta paljon näkyy myös olevan samaa.

 

Tämän kuvan kalamies on unohtanut hyvät ruokatavat, mutta varmaan nälkäkin on kova. Ruostumattomasta teräksestä valmistettu astiakaan ei oikein edusta modernia retkeilyvarustusta. Saakoon nyt anteeksi.




Seuraavassa kuvassa etualan huppupäinen makoilija on varsinainen gummisaapastalebaani. On uudet saappaat, puuvillainen maastopuku, mummon akkunaverhosta tehty hyttyshuppu ja Savotta-rinkan yläputkeen sidottuna kokonainen alumiininen kameralaukku! Ei ole grammoja viilattu, se on varma. Taka-alankin levyttäjä antaa tyylipuhtaan näytteen lepohetkestä kairassa nailonpusakassaan.



Tämäkin jängänkiertajä osaa huilitauon hyödyntämisen kaikki hienoudet. Sukat ovat ne ainoat oikeat käsinkudotut.

 

 

No, tämmöisiä kuvia ei oikeasti pitäisi näyttää, koska kalat ovat selvästi pienempiä kuin kaikissa jutuissa. Väkisinkin vetää vakavaksi.

Onko siinä tikun nokassa edes mitään kalaa?

Mutta Kalamies ei koskaan valehtele, mitä nyt Lapin lisää saattaa vähän laittaa.

 

Timo Ylhäinen
http://asentopaikka.fi